Tiistain tuntimme oli tällä viikolla jakotunti, mutta
koskapa meitä oli vain 5 ratsukkoa niin mahduimme vallan mainiosti. Kiitos siis
vain flunssaisille tuntinsa peruuttaneille… ja pikaista paranemista!
Sain ratsukseni Ansan, joka tuntui heti karsinassa suurin
piirtein mammutin kokoiselta verrattuna Haniin, jonka kanssa olen viime kerrat
ratsastellut. (Toki mammutin kokoinen hevonen sopii mammutin kokoiselle tädille
paremmin, heh.) Ansa oli tapansa mukaan kiltti ja kuuliainen, mutta tuntui myös
melkoisen raskaalta ja klohmolta koko tunnin.
Ida piti tunnin, jonka aloitimme taivuttelemalla hevosia
sisäänpäin ravissa ja laukassa. Sitten saimme tehtäväksi väistättää takaosaa
ulospäin ympyrän avoimella sivulla. Olipa taas hakemista, että mihin suuntaan
hevosen pään piti olla ja missä asennossa pohje tuli pitää... Ida kehotti meitä
kääntämään sisäjalkaa lonkasta saakka irti satulasta, tässä huomasin ettei
vasen jalkani suostunut lainkaan toimimaan kuten tarkoitus oli. Taitaa olla
joku jumitus päällä siis.
Väistämisen jälkeen piti tehdä siirtymä raviin, ja lopulta
siirtymä laukkaan. Sen me Ansiksen kanssa sentään osasimme, laukkaaminen on
Ansan kanssa helpointa. Tosin ei se siinäkään mitenkään letkeä tai taipuisa ollut, tuntui siltä että
porhalsimme eteenpäin hevosella kaula ja mulla kädet ojossa, kun Ansa
painoi kädelle niin kovin.
Tänään seison vuorostani kentän laidalla, kun 8-v tyttäreni kikkailee shettiksen selässä omalla tunnillaan Ruskolla. Vaan Ruskon tallilla (Miian talli) olen tutustunut pariin friisiläiseen hevoseen ja yhteen andalusialaiseen, näitä rotuja en tähän ikään mennessä ollut koskaan ennen livenä nähnyt. Hitokseen kauniita hevosia, mie melkein romahin!
Mukavaa hiihtolomaviikkoa kaikille, jotka lomailla meinaavat,
t.Salla
