Kentälle temmeltämään

Lämpimän talven jälkeen kentälle on nyt päästy, ennätyksellisesti jo maaliskuussa! Tiistaina kenttä oli mitä parhaimmassa kunnossa, ja ilmakin ok lukuun ottamatta puuskittaista tuulta. Suotuisista olosuhteista huolimatta jännitystä oli ilmassa ennen ensimmäistä kentälle menoa.

Sain ratsukseni suosikkini Lissun, joka oli tuttuun tapaan kiltti ja viisas. Kilttejä ja viisaita olivat itse asiassa kaikki muut paitsi Dino ja Pasi. Aloitimme tunnin kävelemällä jonossa ympyrällä, ja herrat olivat aikas täpinöissään. Ehdimme ravata ehkä 10 sekuntia, kun Pasi ponnahti pukkilaukkaan, ja veti mukanaan myös Dinon, sekä Heli että Eija mätkähtivät maahan. Ei suuria fyysisiä vammoja, enemmänkin henkisiä. Sinnikkäät ratsastajat kipusivat kuitenkin hetimiten takaisin selkään.

Koskapa siis valtaosa hevosistamme (meitä oli 9) käyttäytyi mallikkaasti, pääsimme ratsastamaan normaaliin tapaan ravia ja laukkaa, joskin ympyrällä. Ravissa piti väistättää hevosten takaosaa ulospäin, ja muutenkin keskittyä taivuttamiseen. Lissu oli tosi ihana, se oli tavanomaista reippaampi ja nautin erityisesti laukkaamisesta. Samaten Reksi taisi olla erityisen kiva, eikä Dinollakaan mitään pahoja aikeita enää lopputunnilla ollut.

Hauskaa että kenttäkausi alkoi, kunpa ei nyt mitään lumikinoksia enää tulisi. Tuskin ruunanretaleetkaan jaksaa enää riekkua, kunhan nyt pääsivät tätejä kertaalleen kiusaamaan, olivat varmaan tosi tyytyväisiä itseensä.

Aurinkoisia päiviä toivottaa Salla

Kiukkuiset tammat

Taitavat hormonit kiusata tallin tammoja (huom. tällä ei tarkoiteta tätejä), kun aika kiukkuisia ilmeitä nähtiin muuten niin leppoisilla tytöillä. Lissua harmitti harjaaminen ja Karinaa harmitti naapurin Pasi. Ansaa otti päähän jopa niin paljon että potkaista kumautti maneesissa Reksiä jalkaan. Karina jaksoi kuitenkin kilttinä otuksena kuitenkin hymyillä Eijalle:

Tunnilla jatkoimme viime viikkoisten lisäysten tekemistä ravissa ja laukassa. Lisäykset piti tehdä toiselle pitkälle sivulle, ja keskittyä sitten kulman huolelliseen ratsastamiseen lisäyksen jälkeen. Paitsi lisäyksiä, teimme myös pysähdyksiä suoraan ravista. Pysähdyksen jälkeen piti peruuttaa pari askelta ja lähteä taas suoraan raviin. Monipuolinen tunti siis, ja Lissu oli taas ihan ihku.

Vähän kun tuo kenttä vielä kuivahtaa, niin päästään taas ulos ratsastamaan. Nyt tosin on luvattu kiristyviä yöpakkasia, kunpa ei nyt mitään massiivista takatalvea pukkaisi…

t.Salla

Lisäysharjoituksia Lissun kanssa

Viikko sitten jouduin keräilemään itseäni kun sain tunnille Dinon josta en juuri välitä. Tunti olikin sitten ihan kiva, menimme puomeja ja taivuttelimme hevosia. Dino oli aikas mukava mutta tietenkin tosi laiska kun en uskaltanut ratsastaa sitä tarpeeksi (tiedän, nössö mikä nössö).

Olin hirmu ilahtunut, kun Dino siirtyikin jo tällä viikolla Eijalle ja pääsin suosikkini Lissun selkään. Lissu tosin oli luontonsa vastaisesti vähän kiukkuinen karsinassa, mutta tokeni kyllä rapsutteluilla.

Aloitimme Idan pitämän tunnin tekemällä lisäyksiä ravissa pitkille sivuille. Lisäyksen jälkeen piti keskittyä kulmien huolelliseen ratsastamiseen. Oli vaihteeksi piristävää aloittaa tunti reippaasti, siinä "heräsi" ja vertyi itsekin nopeasti.

Teimme lisäykset sitten myös koko rata leikkaa –linjalla ja myös laukassa. Laukan lisääminen oli yllättävän haastavaa – paitsi Dinolle, joka esitti Eijalle miten paljon hän tykkäsi tästä harjoituksesta ja teki tosi näyttävät lisäykset muttei lähtenyt kuitenkaan rynnimään minnekään. Melkeinpä kaikkia muita ratsukkoja Ida komensi lisäämään paljon enemmän. Lissukaan ei olisi millään venyttänyt laukka-askeltaan, vasta kolmannella yrittämällä pääsimme edes jonkinlaiseen vauhtiin.

Wildalla oli ensin vaikeuksia laukata yksinään (harjoitus tehtiin yksi kerrallaan), se kiemurteli ja ahistui kun joutui laukkaamaan vauhdilla pelottavaan katsomopäätyyn. Hienosti Outi sai sen kuitenkin kuuntelemaan, ja lopulta harjoitus onnistui mainiosti. Wildan mielestä hän olisi heti tarvinnut namipalan palkkioksi moisesta reippaudesta.

terkuin Salla