Tiistain tunnille ajaessa olin valtavan pahalla tuulella
työasioiden, kylmän ilman, tekemättömien kotitöiden, liikenneruuhkan ja ties
minkä takia. Tallilla odotti kuitenkin treenikaverina aina ystävällinen Wilda,
joka seurusteli, höristeli korviaan ja painoi posken poskea vasten. Mikä ihana,
suloinen otus! Kiukku hävisi sen siliän tien.
Jouduimme maneesiin ratsastamaan, koska satoi ropisemalla.
Tunnin teemana oli istunta ja tasapaino, minkä johdosta tällä hetkellä on kintut
maitohapoilla. Aloitimme kevyessä ravissa, ja aina välillä piti irrottaa oikean
jalan jalustin, välillä vasemman, ja keventää yhdellä jalustimella. Heidi
kyseli sitten, kumman jalan jalustimen irrottaminen tuntui hankalammalta. Ehkei
niinkään hankalalta, mutta hitsin kivuliaalta, koska oikean jalan jalustimeni
pompahti jotenkin ja osua kumahti suoraan jalkapöytää päin.
Jatkoimme sitten harjoitusta siten, että ravasimme ilman
jalustimia, hidastimme käyntiin ja jalustimet jalkaan, käynnistä laukan nosto
ja hetken laukattua takaisin raviin ja jalustimet pois. Tätä molempiin suuntiin,
suuntaa vaihdettiin laukkaamalla koko rata leikkaa.
Teimme myös pohkeenväistöä keskihalkaisijalta uraa kohti
ravissa ilman jalustimia, ja lopulta saimme laukata koko uraa pitkin. Wilda oli
perusmukava, mutta sen kanssa on kyllä tosi hankala mahtua tekemään mitään, kun
se kävelee nopeammin kuin monet ravaavat, ja harppoo ravissa toiset kiinni kolmella askeleella.
Eija kokeili Retun kanssa collier-apuohjaa, jonka tehtävänä
on vakauttaa ratsastajan kättä. Se on kaulan ympärillä oleva leveä hihna, josta
tulee käsiin ohjien kanssa pidettävä apuohjat. Toimi kuulemma hyvin ja voin kuvitella,
että etenkin Retun hötkyttävissä raviaskelissa tästä on hyötyä.
t. Salla
