Monipuolisia tehtäviä tiistaina

Pääsin tiistaina parin viikon tauon jälkeen taas hevosen selkään. Sain ratsukseni Ellin, joka kuuluu suosikkeihini. Hieman jännitin sen tallikäyttäytymistä, kun viimeksi se äksyili Outille niin pahasti. Tällä kertaa Elli malttoi mielensä ja oli vain vähän kiukkuinen. Kun juttelimme muiden tuntilaisten kanssa Ellin karsinan edessä, se seurasi korvat hörössä tekemisiämme. Mutta heti kun käänsin katseeni siihen se veti korvat luimuun ja mulkoili sen näköisenä että ”älä –tana mulle ala…”

Meillä oli tunnilla sijaisopettaja, jonka nimeä en nyt valitettavasti muista. Mutta tunti oli todella vaihteleva ja mielenkiintoinen. Teimme paljon erilaisia harjoituksia – ensin kiemurauraa ravissa, sitten pääty-ympyröitä laukassa ja vielä koko uralla temponvaihteluita käynti-ravi-laukka. Tunnin lopussa tuntui siltä kuin olisin ratsastanut ainakin kaksi tuntia.

Kokeilimme pääty-ympyröillä harjoitusravissa sellaista, että ohjat otettiin yhteen käteen ja toisella kädellä pidettiin tiukasti satulan etukaaresta kiinni. Näin saatiin tuntuma siitä, miten hyvin takapuoli pitäisi satulaan saada. Opettajan mukaan jos tätä harjoitusta toistaisi riittävän usein, kehittyisi istunta melkoisesti. Entä tiesittekö sitä, että hevosen pään paino ohjilla pitäisi olla noin 200 grammaa?

Keskityimme myös laukannostoihin, piti varmistaa että laukka-avut tulevat kun hevosen sisäetujalka on ravissa maassa, tai vaihtoehtoisesti ulkotakajalka. Elli teki nostot hienosti, se kun laukkaa mielellään. Se oli muutenkin oikein kiva, mutta itse en ollut selässä mitenkään luonnikas. Hengästyin valtavasti ja lihakset olivat maitohapoilla mikä vaikeutti raajojen hallintaa J

Osa tätiryhmästämme haksahti tässä eräänä sunnuntaina islanninhevosten selkään. Porhalsimme maastossa pari tuntia ja hauskaa oli. Siitäkin huolimatta, että olo pikkiriikkisen ja karvaisen (ja mutaisen) issikan selässä ei ole kovin uljas… Katsokaahan miten veikeän näköisiä ratsuja.

t.Salla

Uusi Hani-heppa

Pääsimme tiistaina tutustumaan tallin uuteen työntekijään Haniin. Hani on 6-vuotias rautias tamma, todella ystävällisen ja sympaattisen oloinen. Tunnillamme se ei vielä ollut, mutta seurustelimme sen kanssa tallissa, Elinan parturoidessa tamman harjaa ja otsatukkaa edustaviksi. Tältä hän näyttää – eikö muuten olekin aika lailla Irkun ja Karinan välimuotoa:

Meillä oli hieman ylimääräistä meteliä tallissa hevosia satuloitaessa. Olin juuri harjaamassa Ansan masua kun Ellin karsinasta kuului kauhia paukahdus ja uudet karsinarakenteet tärähtivät. Elli siellä oli pahalla päällä, ja hermostui täysin Outiin ja avustajana toimineeseen Eijaan. Silminnäkijät sanoivat että Eija siinä yritti litistää Outia ja Elliä päin seinää, on se hurja J No, kukaan ei loukannut ja Elli saatiin satuloitua. Ihmettelimme vaan, miten ihmeessä bestikset Elli ja Outi näin riitelivät.

Tunnilla teimme harjoituksia isolla keskiympyrällä. Ensin tehtiin siirtymisiä ravista käyntiin, ja sitten piti käynnissä tehdä avotaivutusta ympyrän toisella puoliskolla aina uralle saakka. Taas todella hyvä harjoitus Ansaa ja itseäni ajatellen. Avotaivutuksessa se pehmeni ja alkoi taipumaan paremmin. Edistystä kesti aina ympyrän loppuun, välillä jopa seuraavalle lyhyelle sivulle. Sitten kuitenkin se taas venähti etupainoiseksi pitkäkaulaksi vaikka vatsalihakset ja käsivarret hapoilla yritin pistää vastaan. Mutta enpä tajunnut ratsastaa tarpeeksi eteen, siinä varmaan syy venymiselle.

Teimme avotaivutusta ympyrällä myös ravissa, ja taivutusta piti jatkaa uralla kunnes nostettiin laukka maneesin oven edessä. Keskityin harjoitukseen niin täysin että ajantaju meni, tunti tuntui kestäneen vain hetken kun lopetimme. Ihan loistavaa stressinpoistoa siis!

Mukavaa viikkoa t.Salla

Ympyrät ja puomit

Teimme tiistain tunnillamme vain ja ainoastaan kivoja harjoituksia J, tätiryhmämme oli oikein tyytyväinen tunnin jälkeen. Aloitimme tunnin kahdella pääty-ympyrällä reipasta ravia ja laukkaa ratsastaen. Laukkasimme aika pitkän aikaa, mikä oli vaihteeksi tosi kivaa ja hyödyllistä lopputuntia ajatellen, hevoset heräsivät ja lämpenivät.

Olin muutenkin ilahtunut että aloitimme heti ympyrällä taivuttaen, koska siinä juuri minulla ja Ansalla oli ja on edelleen hankaluuksia. Nyt sain sentään sitä edes pieniksi hetkiksi kuulolle ja pehmeämmäksi käynnissä ja laukassa, mutta ravissa se lössähti pitkäksi kuin lapamato, kuten Ida sanoi.

Pääty-ympyröillä kuntoilun jälkeen teimme siirtymiä kahden puomin välillä. Ida laittoi keskihalkaisijalle kaksi puomia, joiden välissä piti aluksi siirtää ravista käyntiin muutaman askelen ajaksi. Sitten nostimme ensimmäisen puomin jälkeen laukan ja laukata harppasimme toisen puomin yli. Ansan kanssa tätä oli kiva tehdä, se oli kovin innoissaan muttei kuitenkaan intoutunut liiaksi.

Meitä oli tunnilla seitsemän ratsukkoa, ja harjoitukset olivat sikälikin hyviä että jonottaa ei juuri tarvinnut, vaan kukin pääsi koko ajan ratsastamaan eteenpäin. Dino meni hirmu hyvin Teijalla, hauskaa miten Teija on alkanut tykkäämään siitä vaikka aiemmin Dino on ollut hänen(kin) inhokkilistalla. Kyllä muutkin vaikuttivat tyytyväisiltä ratsuihinsa, ainakin Pasi sujahteli puomien yli mielellään, kuten myös Elli.

terkuin Salla

Laukkapyrähdyksiä

Muutaman viikon Pasilla ratsastamisen jälkeen sain ratsukseni Ansan, joten kyllä tuntuivat säätimet tai ohjaimet olevan hieman eri paikassa. Ansa tuntui tosi suurelta ja jotenkin klohmolta pikkuisen Pasin jälkeen, satulaakin sain oikein kurotella selkään vaikka pitkä ihminen olenkin.

Teimme tiistain tunnillamme aluksi pituushalkaisijalla siirtymiä ravista käyntiin muutaman askelen ajaksi. Pitkillä sivuilla piti lyhentää ravia. Ansa teki harjoitukset periaatteessa kiltisti, mutten saanut sitä ollenkaan tuntumalle, se juosta jolkotti kulmien läpi kaula ojossa jotta suihkina kävi. Ihan oma vika, koska viime viikon tunnilla Ansa liikkui Sarin kanssa tosi kauniisti ja taipuisasti.

Laukkaharjoitus tehtiin niin, että nostimme maneesin oven edessä käynnistä laukan, ja heti kulmaan tehtiin laukkavoltti. Voltin jälkeen pitkällä sivulla piti lisätä laukkaa. Harjoitus oli muuten tosi kiva, mutta koskapa meitä oli kahdeksan ratsukkoa tunnilla, niin omaa vuoroa odotellessa piti tehdä käynnissä voltti jos toinenkin, ja hevoset eivät meinanneet malttaa odottaa nostoa. Lea ja Jekku ainakin olivat ihan täpinöissään.

Ansa tuntui lähtevän lisättyyn laukkaan mielestäni liiankin ryminällä, mutta Ida kehotti lisäämään tempoa. Eli meno ei varmaan näyttänyt mitenkään kovin vauhdikkaalta, vaikka se selästä käsin siltä tuntuikin. Sen sijaan Ellin ja Outin meno näytti meistä kaikista todella huimalta, pitkä sivu loppui heiltä äkkiä kesken J Pasikin tykkäsi harjoituksesta, se ei ollenkaan himmaillut laukassa vaan lisäsi laukkaa innoissaan.

Eipä muuta kuin mahdollisimman kivaa lokakuun alkua kaikille, t.Salla