Tasapaino haltuun

Tulipa sitten sekin kokeiltua, että miten onnistuu ilman jalustimia ravaaminen Pasin kanssa. Aika hyvin muuten onnistui, toisin kuin voisi kuvitella. Ei fyysisiä eikä henkisiä vaurioita siis J

Eli teimme tiistain tunnillamme töitä tasapainon kanssa ilman jalustimia. Keskityimme siirtymisiin pääty-ympyrällä, eli ympyrän keskellä tötteröiden välissä piti siirtyä raviin, jonka jälkeen siirryttiin käynnistä laukkaan. Ravasimme myös kokouraa (onneksi tätä ei tehty laukassa), ja pitkillä sivuilla piti toden teolla pitää kieli keskellä suuta ja keskittyä pysyäkseen edes jotenkuten suorassa ja jalat rentona. Väkisinkin jalat alkoivat kipartua ylöspäin, hevoseen takertumista oli vaikea välttää.

Ida antoi ohjeeksi, että katse pitää suunnata pitkälle eikä saa tuijottaa hevosen korvia. Toimi aika hyvin, ainakin itseäni hötkytti näin paljon vähemmän. Vaikeinta oli siirtymä laukasta raviin, ainakin Pasin kanssa siirtymä oli ettenkö sainoisi epämukava.

Selvisimme kaikki hyvin eikä kukaan pudonnut, hassua miten kaikkien ratsastusvuosien jälkeenkin jalustimitta meno hieman jännittää. Toista oli nuorempana, jolloin oli hauska pyytää opettajalta, että saisinko mennä vaihteeksi ilman satulaa. Eipä ole nykyään tullut tällaista ehdoteltua… ainakaan vielä.

t.Salla

Yhteistyötä Pasin kanssa

Jatkoimme tiistain tunnillamme väistöjen harjoittelua. Ratsastin taas Pasilla, mistä en ollut alkuun ollenkaan innostunut. Nyt kävi kuitenkin niin, että Pasi oli oikeinkin mukava eikä hangoitellut vastaan oikein missään tilanteessa. Ravikaan ei tuntunut niin karmealta kuin viimeksi. Ja karsinassahan se onkin ihan muru ja ystävällinen.

Väistöt tehtiin kolmikaarisella kiemurauralla siten, että jokaisen kaarteen kohdalla piti väistää takaosaa ulos. Aikamoista vääntämistä, vaikka teimme harjoituksen käynnissä niin kyllä se keskittymistä vaati. Ensimmäisessä kaarteessa väistäminen oli mielestäni vaikeinta, siinä oli hankalaa hahmottaa väistön kestoa ja oikeanlaista tietä. Pasi teki väistöt kyllä mutta aika tahmeasti.

Teimme myös laukkaharjoituksen kiemurauralla, laukka nostettiin käynnistä keskihalkaisijalla ja laukattiin vain keskimmäinen kaari. Ensimmäinen laukannosto meni kuralle, mutta huomautin raipalla kerran ja se auttoi. Pasi nosti laukat oikein nätisti ja laukkasi mukisematta koko kaaren. Valtava ero edelliseen tuntiin, jolloin se reagoi vasemman laukan nostamiseen pysähtymällä kokonaan. Mahtaakohan Pasi tykätä kiemuraurasta, vai tykkäsikö se edellä menevästä Retusta, en tiedä mutta hyvin meni J

Muillakin tuntilaisillamme taisi olla tyytyväinen olo tunnin jälkeen, en tosin ehtinyt haastatella Outin tunnelmia, hän meni ensimmäistä kertaa Retulla. Dinolla ratsastanut Teija oli myös tunnin alussa vastahankainen ratsastamaan sillä, emme kumpikaan oikein tykkää Dinosta. Mutta Dino meni oikein mallikkaasti kuten myös ainakin Ansa, jonka Sari sitten uhkasikin varata itselleen loppuvuodeksi…

Vielä tähän loppuun kuva Retusta, jolla ainakin tallikäyttäytyminen on mallikasta.

terkuin Salla

Väistöjen vääntämistä

Eilen nautimme paitsi väliaikaisesta lämmöstä ja auringosta, myös yllättävän pienestä ratsastajamäärästä – meitä oli tunnilla vain 4 ratsukkoa. Aikamoista luksusta, jonka hohtoa tosin heikensi se että olin asennoitunut ratsastavani taas Karinalla mutta sainkin ratsukseni Pasin J Kanssamme tunnilla ahersivat Lissu, Jekku ja Dino.

Tilaa siis oli, ja aloitimme tekemällä käynnissä väistöjä jokaisella sivulla, aina sivua kohti. Hieman nolostutti, kun itse väistin sinnikkäästi Pasin takaosaa sisäänpäin kierroksen verran ennen kuin tajusin tekeväni täysin päinvastoin kuin muut... Pasi siis joutui hämmennyksiin epämääräisistä avuista, mutta kyllä me sitten aloimme päästä juonesta kiinni, aika tahmeasti tosin. Selästä käsin on mielestäni vieläkin hankala välillä todeta väistämisen onnistumista, moni hevosista on hyvä huijaamaan tässä.

Teimme väistöjä myös ravissa, onneksi sentään ensin kevyessä ravissa. Pasin harjoitusravi sai kippuran selkärankani kipunoimaan, en kyllä kykenisi sillä ravailemaan esim. ilman jalustimia. Sitten siirryimme tekemään väistöt harjoitusravissa, ja väistön jälkeen nostettiin laukka. Laukkasimme hetken myös koko uraa, mikä sujui oikeaan kierrokseen mukavasti.

Vasemmassa kierroksessa meille tulikin sitten ongelmia, Pasi ängersi raviväistöä vain vaivoin ja teki laukannostossa täydellisen stopin. En osannut odottaa sitä kun en tunne sitä kovin hyvin, mutta kyllä se laukkakin sieltä sitten nousi vaikka tuntuikin siltä kuin hevonen olisi taapertanut juoksuhiekassa. Ei kovin sujuvaa menoa siis. Nooh, syytä oli omassakin vetelyydessä, jos samaa oli toki Pasissakin.

terkuin Salla

Kiltti Karina

Voi tätä sateista kesää, ja ilmeisesti syksyäkin. Melkein jo pääsimme eilen ratsastamaan tuntimme kentälle, mutta eikös sade alkanut juuri kun talutimme hevoset ulos. Päätimme siirtyä maneesiin mikä olikin hyvä ratkaisu, sillä välillä satoi oikein kohisemalla.

Ratsastin pitkästä aikaa Karinalla. Se käyttäytyi karsinassa niin kiltisti, että ajattelin sen jo olevan jotenkin kipeä... Meitä oli vain 6 ratsukkoa tunnilla, joten tilaa riitti hyvin. Tunnin aiheena olivat väistöt, joita teimme keskihalkaisijalla. A-kirjaimen kohdalta käännyttiin siis halkaisijalle ja väistö tehtiin uraa kohti, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Karina totteli hienosti varsinkin vasempaan kierrokseen, oikealle päin oli hieman hankalampaa. Jos väistössä tulee ongelmia, niin jostain syystä niitä tulee yhtäkkiä oikein roppakaupalla – hevonen ei väistä ja sen kaula kenottaa väärään suuntaan ja tahtikin on liian hidas… mutta loppua kohti väistömme paranivat myös oikealle.

Väistöjen jälkeen pääsimme laukkaamaan koko uraa, väliin piti tehdä pääty-ympyröitä. Oli tosi kiva laukkailla Karinalla, jonka selässä on hyvä istua ja se laukkaa mielellään eikä pyri hidastamaan raviin. En ole silti koskaan saanut sitä koottua kauniiseen muotoon, vaan se juoksee kaula pitkänä tehden kuitenkin päällisin puolin kiltisti mitä pyydän. Taisimme Karinan kanssa molemmat siis viihtyä mukavuusalueella ilman suorituspaineita… mikä tulikin tarpeeseen takkuisen työpäivän jälkeen. Tulin siihen tulokseen, että Karina ja minä olemme paljolti samanoloisia – suuria, pitkäkaulaisia otuksia, jotka säikkyvät asioita joita muut eivät edes näe ja joille tulee helposti silmätulehdus J

Eija pääsi kokeilemaan ystävällistä mutta laiskaa Retua. Paitsi ettei se ollut mitenkään laiska, Eija tykkäsi siitä paljon. Hänellä oli toki kannukset, ja kuulemma Retu tarvitsee nopeat avut toimiakseen, mutta meno oli oikein mallikasta. Retu hidasteli vain maneesiin talutettaessa ja sieltä poistuttaessa, kiire ei ollut kumpaankaan suuntaan.

Hyvää syyskuun alkua t.Salla