Tulipa sitten sekin kokeiltua, että miten onnistuu ilman jalustimia ravaaminen Pasin kanssa. Aika hyvin muuten onnistui, toisin kuin voisi kuvitella. Ei fyysisiä eikä henkisiä vaurioita siis J
Eli teimme tiistain tunnillamme töitä tasapainon kanssa ilman jalustimia. Keskityimme siirtymisiin pääty-ympyrällä, eli ympyrän keskellä tötteröiden välissä piti siirtyä raviin, jonka jälkeen siirryttiin käynnistä laukkaan. Ravasimme myös kokouraa (onneksi tätä ei tehty laukassa), ja pitkillä sivuilla piti toden teolla pitää kieli keskellä suuta ja keskittyä pysyäkseen edes jotenkuten suorassa ja jalat rentona. Väkisinkin jalat alkoivat kipartua ylöspäin, hevoseen takertumista oli vaikea välttää.
Ida antoi ohjeeksi, että katse pitää suunnata pitkälle eikä saa tuijottaa hevosen korvia. Toimi aika hyvin, ainakin itseäni hötkytti näin paljon vähemmän. Vaikeinta oli siirtymä laukasta raviin, ainakin Pasin kanssa siirtymä oli ettenkö sainoisi epämukava.
Selvisimme kaikki hyvin eikä kukaan pudonnut, hassua miten kaikkien ratsastusvuosien jälkeenkin jalustimitta meno hieman jännittää. Toista oli nuorempana, jolloin oli hauska pyytää opettajalta, että saisinko mennä vaihteeksi ilman satulaa. Eipä ole nykyään tullut tällaista ehdoteltua… ainakaan vielä.
t.Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti