Vaihteeksi puomitunti

Olipa kiva kolistella puomeja tiistaina. Olen nyt ratsastellut Ansalla, joka tuntui myöskin harppovan puomien yli mielellään. Heidi teki meille monipuolisen harjoituksen, jossa piti pitkällä sivulla ratsastaa kaikkiaan yhdeksän puomin yli siten, että ensimmäiset kolme olivat ihan lyhyillä askelväleillä, keskimmäiset kolme vähän askelta venyttäen ja viimeiset sitten jo aikalailla isoin askelin.

Lisäksi toiselle pitkälle sivulle piti tehdä kaksi volttia, ja myös volteilla oli yksittäiset puomit. Meitä oli yhdeksän ratsukkoa, joten aikamoista kolinaa ja pyörimistä siitä tuli. Erityisesti laukassa, jossa muiden piti kävellä vuoroaan odotellen muutaman ratsukon ylittäessä puomeja. En itse pidä lainkaan siitä, kun joudutaan ensin himmailemaan käynnissä ja sitten yhtäkkiä karautetaan laukkaan ja kohti tehtävää. Siinä ei juuri jäänyt aikaa tasapainon tai tahdin hakemiseen, sen kun päräytettiin suoraan puomeille.  

Mutta Ansalle tehtävä oli tietenkin aikas helppo ja sujui siis mutkattomasti, roikuin lähinnä mukana ja yritin vähän säädellä askelten pituutta, kun en oikein muutakaan osannut... Aika vauhdikas se oli, tuntui siltä että viimeiset kolme puomia se olisi halunnut ylittää yhdellä isolla loikalla. Toisin kuin vaikkapa Jekku, joka riivasi ratsastajaansa ravaamalla sinnikkäästi viimeisten puomien ohi. Kyllähän se sitten lopulta suostui leikkiin mukaan.

Mukavia ratsastuskertoja muillekin t.Salla

Monta sataa volttia

Ilahduin kovasti kun sainkin tunnille Ansan, olin henkisesti varautunut jytäämään Pasin selässä seuraavat kerrat. Viime tiistaina siis täräytin menemään Pasilla, joka oli itse asiassa ihan ok ja liikkui jopa itse eteenpäin. Pasi on vaan niin epämukava ratsastaa, parempi selän nikamille ja lihaksille kun ratsastaa hiukan tasaisemmalla ratsulla…

Ansa puolestaan on paitsi mukava askelistaan, myös itselleni sopivamman kokoinen. Teimme tunnilla varmaan sadoittain voltteja – molempien pitkien sivujen alkuun ja loppuun piti tehdä 10 m halkaisijaltaan olevat voltit. Aloitimme rauhallisesti käynnissä ja jatkoimme pian kevyessä ravissa. Ansa liikkui kohtuullisen reippaasti ja kääntyi mukisematta volteille pyydettäessä, mutta en koskaan saa sitä koottua pätkääkään, vaan se juoksee kaula pitkänä ja pää painaa tonnin verran, höh.

Heidi komensi meitä sitten jatkamaan volttiharjoitusta laukassa, tehtävänä oli ylläpitää laukkaa koko ajan, eli yrittää säädellä vauhtia niin että kaikki mahtuvat tekemään voltit ilman että kukaan putoaa raviin. Olin aika epäuskoinen että miten onnistumme kaikki 8 ratsukkoa pyörimään laukassa volteilla ilman kolareita, mutta niinpä vain onnistuimme. Muutama häslinki ja ruuhkatilanne tietenkin syntyi, meillä kun on tapana hakeutua aina samalle maneesin puoliskolle.

Tässä vielä kuva parin viikon takaisista juhlista, oli kyllä onnistuneet ja iloiset kekkerit. Onnea TR 80 vuotta, toivottavat tädit!