Puomit pakkasessa

Että sitten tuli kauhea viimakin sen lisäksi että on kova pakkanen. Ennen kuin muutan pysyvästi jonnekin lämpimään, joutunen hankkimaan toimivampia talviratsastusvaatteita kylmää estämään, sen verran sormet ja varpaat kipristeli tunnilla. Enää tuollaiset 130 päivää kesään, huoh.

Vaan Hani oli taas ihan muru. Rapsuttelin sitä karsinassa, ja laittoi naamansa syliin silitettäväksi ja vielä silmätkin kiinni. Siinä kuulkaa stressitasot ja verenpaineet laskivat vauhdilla terveellisempiin lukemiin… paitsi tädillä, toivottavasti myös hevosella.

Ravailimme ja laukkailimme tunnilla puomien yli. Puomit olivat toisen pitkän sivun vieressä. Homman juju oli siinä, että kahden puomin välillä piti ensin tehdä ravi-käynti-ravi- siirtymä, ja sen jälkeen ravista laukannosto. Onnistuin aluksi nostamaan kymmenisen kertaa väärän laukan, mutta kun maltoin antaa tarpeeksi selkeät avut niin toki Hani oikean laukan kykeni nostamaan. Kiva ja miellyttävä ratsu, viihdyin sen kanssa taas mainiosti.

Kaikki ratsukot taisivat tykätä harjoituksesta. Reksillä oli alkutunnista vertymisvaikeuksia, mutta lopputunnista se kulki tosi kauniisti kuten yleensäkin Sarin kanssa. Tunnin tyylikkäin ratsukko oli mielestäni Lissu ja Teija, koska he olivat sopusuhtaisia, sulavia ja samansävyisiä :)

terkuin Salla

Paljon tehtäviä kiemurauralla

Vaikka veri veti kovasti kotisoffalle viltin alle lämmittelemään, menin kuitenkin paukkupakkasessa tunnille. Ja onneksi menin, sillä sain ratsukseni Hanin jota en ollut vielä tähän päivään mennessä kokeillut. Vähän tuli ensin kriisi suitsien laittamisen kanssa, mutta Merjan ja leipäpalojen avulla siitä selvittiin.

Teimme tunnilla kolmikaarista kiemurauraa erilaisin versioin. Aluksi piti keskittyä paitsi hevosen taivuttamiseen, myös sen suoristamiseen kaarteiden välillä. Tämän jälkeen ravi piti lyhentää aina kaarteen keskellä, eli kolmeen kertaan kiemurauran aikana. Hani teki periaatteessa kiltisti mitä siltä pyysin, mutta taipumaan en sitä juurikaan saanut.

Saimme sitten laukata kiemuran viimeisestä kaarteesta taas kohti ensimmäistä, eli koko toinen pitkä sivu ja molemmat lyhyet saatiin päästellä laukkaa – tuli lämmin varpaita myöten, varsinkin kun laukan jälkeen taas taivutettiin ja vemputettiin kaarteet läpi kukin parhaan kykynsä mukaan. Lopuksi Heidi vielä pyysi tekemään keskimmäisen kaaren keskelle pysähdyksen suoraan ravista.

Tykästyin Haniin kovasti, koska se oli tasainen ja symppis, pakko oli pussatakin sitä vähän tunnin jälkeen. Hyvillä mielin siitä sitten kotiin ja saunan lauteille – omituista muuten miten polvet ja kankut olivat jääkylmät vielä vartin saunomisen jälkeen…hrrr, vähän maltillisempia pakkaslukemia kiitos.

t.Salla

Viraton oikea pohje

Tätä kirjoittaessa onkin jo tullut talvi, maisema kaunistui lopulta äkisti! Viime tiistaina vielä ihmeteltiin paitsi kuran ja mudan määrää tallin pihalla niin myös rankkasateen ropinaa maneesin kattoon. Välillä oli vaikeuksia kuulla mitä Heidi pyysi tekemään, niin paljon sade kohisi.

Ratsastin Wildalla, joka oli karsinassa taas niin mussukkaa että. Aloitimme tunnin ravailemalla reippaasti ja tekemällä pääty-ympyrää Heidin päätyyn. Siinä vertyi itsekin hyvin, joululoma toi kuitenkin muutaman viikon tauon ratsastamiseen joten selkälihakset ja sisäreidet olivat ihmeissään. Laukkasimme myös koko uraa, oikeaan kierrokseen laukatessa Wilda pyrki suorastaan kaatumaan sisäänpäin kulmissa, ja oven puoleiseen päätyyn saakka laukkaaminen tuntuu ylivoimaiselta. Oikea pohje oli ihan Wildan mielestä täysin tarpeeton, näkymätön ja viraton apu..

Jatkoimme tuntia Heidin mukaan ”ihan perusharjoituksella”, joka meni itseltäni niin pieleen kuin mennä voi. Käännyimme toisesta päädystä pituushalkaisijalle ravissa, piti väistää ensin kohti uraa ja nostaa uralle päästyä laukka. Valmistelin ensimmäisen väistön huonosti, joten Wilda ei ottanut askeltakaan sivulle vaan kaahasi eteenpäin. Tämä toistui seuraavat seitsemän kertaa… vasta kun pääsin menemään harjoituksen itsekseni ja tilaa oli, sain Wildan väistämään.

Vasempaan kierrokseen harjoitus sujui hitusen paremmin. Hyvin tuli huomattua kuitenkin, miten itsekin helposti yrittää päästä helpolla ja olettaa hevosen ymmärtävän ylimalkaisestakin pyynnöstä että mitä pitäisi tehdä.

Mukavaa tammikuun alkua t.Salla