Vaikka veri veti kovasti kotisoffalle viltin alle lämmittelemään, menin
kuitenkin paukkupakkasessa tunnille. Ja onneksi menin, sillä sain ratsukseni
Hanin jota en ollut vielä tähän päivään mennessä kokeillut. Vähän tuli ensin
kriisi suitsien laittamisen kanssa, mutta Merjan ja leipäpalojen avulla siitä
selvittiin.
Teimme tunnilla kolmikaarista kiemurauraa erilaisin
versioin. Aluksi piti keskittyä paitsi hevosen taivuttamiseen, myös sen suoristamiseen
kaarteiden välillä. Tämän jälkeen ravi piti lyhentää aina kaarteen keskellä,
eli kolmeen kertaan kiemurauran aikana. Hani teki periaatteessa kiltisti mitä
siltä pyysin, mutta taipumaan en sitä juurikaan saanut.
Saimme sitten laukata kiemuran viimeisestä kaarteesta taas
kohti ensimmäistä, eli koko toinen pitkä sivu ja molemmat lyhyet saatiin päästellä laukkaa –
tuli lämmin varpaita myöten, varsinkin kun laukan jälkeen taas taivutettiin ja
vemputettiin kaarteet läpi kukin parhaan kykynsä mukaan. Lopuksi Heidi vielä
pyysi tekemään keskimmäisen kaaren keskelle pysähdyksen suoraan ravista.
Tykästyin Haniin kovasti, koska se oli tasainen ja symppis,
pakko oli pussatakin sitä vähän tunnin jälkeen. Hyvillä mielin siitä sitten kotiin
ja saunan lauteille – omituista muuten miten polvet ja kankut olivat jääkylmät
vielä vartin saunomisen jälkeen…hrrr, vähän maltillisempia pakkaslukemia
kiitos.
t.Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti