Liikunnan iloa... eiku tuskaa

Vaikka päivän mittaan satoi vettä moneen otteeseen, oli ilma oikeinkin kiva illalla ja saimme onneksi vielä ratsastaa kentällä. Ratsastin taas Pasilla joka oli, jos mahdollista, vielä viime viikkoakin tahmeampi.

Aloitimme tunnin ravaamalla voltit jokaisen pitkän sivun päähän. Jouduin lätkimään Pasia raipalla ja pamauttamaan pohkeilla, jotta ravi olisi pysynyt ympyrällä samanlaisena mutta ei se silti pysynyt. Jatkoimme harjoitusta niin, että heti voltin jälkeen nostettiin laukka.

Hevoset saivat jälleen laukata jonkin aikaa kokouraa, ja sitten jatkoimme harjoitusta niin että pitkän sivun päähän tehtiin edelleen voltti, tämän jälkeen tehtiin avotaivutusta sisällepäin pitkän sivun verran ja lopuksi nostettiin laukka lyhyen sivun päästä. Laukassa piti tehdä voltti vielä tienpuoleiselle pitkälle sivulle. Pasi kurtistui laukkavoltilla kokoon kuin haitari ja seisahtui kerran jopa kokonaan. Että pisti vihaksi, jouduin täräyttämään sitä kepillä ihan tosissani – tämän jälkeen laukkavoltit kyllä onnistuivat. Vähän ihmetyttää se että miten Pasi voikin olla niin haluton liikkumaan, yhtään askelta se ei mene tyytyväisen oloisesti.

Sen sijaan moni muu ratsukko meni oikeinkin hienosti. Molemmat siskokset Wenla ja Wilda olivat oikein mallikkaita ja lennokkaita, kuten myös Ansa joka nyt palailee sairaslomalta töihin. Tunnin jälkeen kävelimme metsäreittiä isommalla porukalla, kuten nyt kesällä on ollut tapana. Metsäkävelystä tykkäävät sekä ratsastajat että hevoset, Pasi mukaanlukien.

terkuin Salla

Töyssyti, töyssyti

Kyllä se on kuulkaa metka tunne lihaksistossa, kun ensin istuskelee 8 tuntia töissä kyyryssä läppärin äärellä  – sitä  kyyrymmässä mitä pidemmälle päivä etenee – ja sitten viideltä ponnahtaa pystyyn ja rientää ratsastustunnille Pasin selkään ryskyttämään. Ajattelin tunnin alussa että loppuviikko kuluukin sairaslomalla kipeän selän kanssa, mutta niin vain vertyi keski-ikäisetkin lihakset eikä pahempaa jumitusta päässyt syntymään.

Taivutimme aluksi hevosia ravissa tallin puoleisella pitkällä sivulla sisäänpäin, harjoitusta vaikeutettiin niin että ensin piti tehdä pari askelta väistöä uralle päin ja jatkaa sitten sisäänpäin taivutettuna. Pasi tuntui väistävän ja taipuvan ihan hyvin, virheet suoristamisen tai taivutuksen syvyyden kanssa olivat omiani. Tietenkin ruunanretale yrittää tehdä niin vähän kuin mahdollista…

Harjoitusten välillä vetreytimme hevosia ja itseämme laukkaamalla reippaasti kokouraa, välillä vauhtia lisättiin ja välillä lyhennettiin. Alkutunnista vasempaan kierrokseen laukatessa meno tuntui Pasin kanssa todella, todella raskaalta ja hankalalta, menin täysin maitohapoille. Mutta lopputunnista oikeaan kierrokseen laukatessa pääsin jo lyhentämäänkin laukkaa, eli sekä täti että ratsu pääsivät nauttimaan vauhdikkaasta menosta. Mutta kyllä Pasi on niin raskas saada etenemään, että kaloreita kului tunnin aikana varmasti paljon.

terkuin Salla

Vauhdin pitäminen

Sain treenikaverikseni jälleen Jekun, jonka kanssa oli kiva aloittaa tiistain ensimmäinen harjoitus eli reippaassa käynnissä ja ravissa ratsastaminen tuntumaa kohden. Heidi tarkasti jokaisen ratsukon vauhdin erikseen, kukaan ei päässyt himmailemaan. Rivakassa ravissa piti sitten ratsastaa voltti ja pitää huolta tempon säilymisestä voltilla. Hyödyllinen muistutus siitä, miten helposti ratsukko etenee voltilla puolta hitaammin kuin suoralla uralla.

Tuntumaa haettiin myös ihan perstuntuman :) kautta kun jalustimet nostettiin kaulalle. Raviin siirtymiset ja käyntiin hidastamiset piti tehdä huolella enimmäkseen painoapuja käyttäen. Samalla piti pyöritellä nilkkoja jotta ne pysyisivät rentoina. Puolet nilkoistani pysyi rentona, sisäjalka kipartui väkisin koukkuun, ei totellut. Vaikka Jekulla on tasainen ravi, vaapuin jotenkin ankkamaisesti puolelta toiselle eikä se oikein tuntunut luonnikkaalta.

Luonnikasta ei ollut laukkammekaan, vaikka otin jalustimet takaisin jalkaan (nynny). Jekku putoili kovaan raviin heti kun tila laukata loppui, ja tilahan loppui koko ajan. Oma huomioni keskittyikin sitten hyvän paikan hakemiseen, eikä näemmä (aivo)kapasiteettini riittänyt samalla laukan ylläpitämiseen. Voi rähmä, välillä olo on kuin alkeiskurssilla…

Ihanaa säätä luvassa koko viikoksi, mukavia ratsastuskertoja kaikille t. Salla