Sain treenikaverikseni jälleen Jekun, jonka kanssa oli kiva
aloittaa tiistain ensimmäinen harjoitus eli reippaassa
käynnissä ja ravissa ratsastaminen tuntumaa kohden. Heidi tarkasti jokaisen
ratsukon vauhdin erikseen, kukaan ei päässyt himmailemaan. Rivakassa ravissa
piti sitten ratsastaa voltti ja pitää huolta tempon säilymisestä voltilla. Hyödyllinen
muistutus siitä, miten helposti ratsukko etenee voltilla puolta hitaammin kuin
suoralla uralla.
Tuntumaa haettiin myös ihan perstuntuman :)
kautta kun jalustimet nostettiin kaulalle. Raviin siirtymiset ja käyntiin
hidastamiset piti tehdä huolella enimmäkseen painoapuja käyttäen. Samalla piti
pyöritellä nilkkoja jotta ne pysyisivät rentoina. Puolet nilkoistani pysyi rentona, sisäjalka kipartui väkisin koukkuun, ei totellut. Vaikka Jekulla
on tasainen ravi, vaapuin jotenkin ankkamaisesti puolelta toiselle eikä se
oikein tuntunut luonnikkaalta.
Luonnikasta ei ollut laukkammekaan, vaikka otin jalustimet
takaisin jalkaan (nynny). Jekku putoili kovaan raviin heti kun tila laukata
loppui, ja tilahan loppui koko ajan. Oma huomioni keskittyikin sitten hyvän
paikan hakemiseen, eikä näemmä (aivo)kapasiteettini riittänyt samalla laukan
ylläpitämiseen. Voi rähmä, välillä olo on kuin alkeiskurssilla…
Ihanaa säätä luvassa koko viikoksi, mukavia
ratsastuskertoja kaikille t. Salla
Mukavaa lukea blogiasi:-) Niin samalta tuntuu.
VastaaPoista