Hiki laiskan laukatessa

Ratsastimme tiistain tunnillamme loivaa kaarta tallin puoleiselle pitkälle sivulle. Aluksi käynnissä ja ravissa piti keskittyä kaarella taivuttamiseen ja myötäämiseen taivutuksen jälkeen. Ratsastin Jekulla, joka oli mielestäni vähän vaisu ja väsyneen oloinen, mutta toki mukava – ja paljon helpompi taivutella kuin Lenttu.

Ilma oli mitä ihanin ja lämpöasteita paljon, joten kova hikihän siinä tuli sekä ratsastajille että hevosille. Ratsastimme paljon laukkaa, ensin pääty-ympyröillä ja sitten loivalla kaarella. Kaaren läpi piti ratsastaa vasenta laukkaa, joka vaihdettiin heti kaaren jälkeen myötälaukaksi oikeaan kierrokseen. Laukkaa jatkettiin pitkälle sivulle, jossa tehtiin hetkeksi ravisiirtymä jonka jälkeen laukkaa jatkettiin taas kaarelle ja vaihdettiin ravin kautta vasempaan laukkaan.

Harjoitus olisi ollut oikein hauska ja vauhdikas, ellei meitä olisi ollut niin paljon että meillä Jekun kanssa oli vaikeuksia mahtua mukaan. Jekku laukata touhotti aina edellisen ratsukon häntään kiinni, eikä paikan vaihtaminen auttanut. Taisi siinä muillakin olla pientä säätöä välimatkojen kanssa, ja ihmeesti taas onnistuimme välillä olemaan kaikki samalla kentän puoliskolla :).

terveisin Salla

120 minuuttia hepan selässä

Koskapa töissä on vielä rauha maassa, päätin kerrankin lähteä ajoissa ja hemmotella itseäni kahdella peräkkäisellä ratsastustunnilla. Viideltä kiipesin Retun selkään. Se osaa kyllä ottaa asiat lunkisti, jo kentälle käveltäessä tuntui kuin olisin taluttanut sitä alahuulesta, kun se nojasi päällään käteeni yrittäen jarruttaa menoa.

Retulla olikin sitten jarru päällä koko tunnin ajan, olin ihan puhki noin minuutin ratsastamisen jälkeen. Normaali naputus kannuksilla ja raipalla ei auttanut millään muotoa, olisi pitänyt heti aluksi ottaa kovemmat keinot käyttöön. Retu tuntui siltä, että jos irrotan kannukset sen kyljistä ja kädet ohjista, niin hevonen käy makuulle kuorsaamaan kesken tunnin.

Alkuravien jälkeen teimme pysähdyksiä keskelle kenttää. Pysähdyksen jälkeen piti peruuttaa 4 askelta, ja siirtyä tästä ensin raviin ja lopulta suoraan laukkaan. Retu pysähtyi kyllä ihan suoraan ja peruuttikin suoraan ainakin aluksi, mutta raviin ja laukkaan lähdöt olivat tahmeita.

Retun kanssa hikoilun jälkeen siirryin puolisen metriä alemmaksi Lentun selkään. Se tuntui kipittävän hirmu reippaasti, vaikkei se varmaan tavanomaista reippaampi ollut. Krista piti tuntimme ekaa kertaa. Teimme alkuravien ja laukkojen jälkeen kolmikaarista kiemurauraa. Tehtävää vaihdeltiin kiemuralla monipuolisesti, teimme käyntiin hidastamisia ja laukannostoja vaihtelevasti eri paikoista.

Lenttu oli jäykkä taipumaan kuten yleensä, tosin edellistunnin ansiosta tajusin käyttää pohjetta aiempaa voimakkaammin heti alkutunnista. Nyt kun vielä muistaisi ennakoida kulmat ja kaarteet sen kanssa, ettei Lenttu pääsisi kaatumaan sisälle niin paljon.

Kesäistä viikkoa kaikille toivottaa Salla

Melkoisen pökkelö ratsukko

Olipa erityisen kiva tulla tallille tiistaina, koska samana päivänä aloitin työt loman jälkeen, eikä se töihin paluu niin kauhean ratkiriemukasta ole... Sain ratsukseni taas Lentun. Ihmettelin sitä miten rauhallisesti se käyttäytyi karsinassa. Yleensä se on ollut ärsyttävä sähläri ja hapankin, mutta nyt se siis seisoi paikoillaan kuin tatti.

Aloitimme tunnin tekemällä taivutuksia pääty-ympyröillä, sekä sisälle että ulospäin. Lenttu oli yhtä taipuisa kuin rautakanki. Tuntui ihan siltä, että se kävelee päin aitoja tai peräti kaatuu ulkokyljelleen jollen riuhdo sisäohjasta tiukasti vastaan, vaikka Heidi nimenomaan kehotti rentouttamaan sisäkäden ja käyttämään pohjetta. Itse asiassa vasta ihan tunnin lopussa Lenttu suostui taipumaan – tasan yhden kerran sain kulman ratsastettua luonnikkaasti läpi…siitä olisi ollut hyvä jatkaa :) Usein tuntuu siltä, että vasta lopputunnista homma alkaa edes jotenkin sujua, niin myös tälläkin kertaa. 

Samalla ympyrällä kanssamme taipuilivat Wilda Sarin kanssa, Paavo Eijan kanssa ja Hani Outin kanssa. Eija ja Paavo tulivat jo paljon paremmin toimeen kuin viikko sitten, aika lunkisti Paavo ottaa pestinsä tuntihevosena. Sari tykkäsi Wildasta kovasti, se oli tosi vauhdikas mutta kuitenkin kiltti. Ilmeisesti laukan kanssa oli vähän ongelmia, lähinnä jarrujen kanssa, mutta kuulemma laukka oli pehmeä istua. Wildan siskon Wenuksen silmä kipeytyi, joten se joutuu huilaamaan hetken työnteosta.

terkuin Salla

Paljon uusia hevosia

Niin vain jäi pelkäksi aikeeksi kesätunneille osallistuminen, ja ratsastustaukoni venyi ties kuinka monen viikon mittaiseksi. Onneksi sain tunnille Lentun, joka oli tuttu ja ennen kaikkea tasainen oma itsensä – silti istuinluut kolisivat ja sisäreidet särkivät pitkän tauon jälkeen…

Eija sai yllätyksekseen tunnille Heidin Paavon, ja Sari sai kokeilla yksityistä Aino-tammaa. Yksityishevoset ovat tuuranneet jalkavaivaisia tuntareitamme. Hyvin molemmat selviytyivät vieraista hevosista, Eija sai tehdä urakalla puolipidätteitä ja kiristellä vatsalihaksia, kuten Heidi opasti. Ja oli Sarillakin ilmeisesti kiireinen ja vauhdikas tunti.

Teimme tunnilla paljon väistöjä keskihalkaisijalta uralle päin, ne eivät onnistuneet Lentun kanssa sitten pätkääkään. Ei käynnissä eikä ravissa. Ihmeellistä päkittämistä meiltä molemmilta. Väistön jälkeen tehtiin lyhyt laukannosto uralle päästyä. Laukkasimme myös pidemmän aikaa koko uraa pitkin, mikä oli Lentun kanssa vasempaan kierrokseen paljon luonnikkaampaa kuin oikeaan.

Jäimme mielenkiinnolla seuraamaan seuraavaa tuntia, koska sievä Wenus aloitti työntekonsa. Tamma näytti oikein virmakalta ja aika menevältä, mutta kuitenkin kiltiltä. Se jarrutti kuuliaisesti aina vauhdin kiihdyttyä ja asettui kauniisti, ainakin ulospäin se näytti kivalta. Tuli mieleen Victoria, jos joku muistaa pienen tumman tamman. Mutta ilman pukkeja siis.

Wenus lähdössä maastokävelylle tunnin jälkeen.


-