Talven jälkeen kentälle

Kylmästä säästä huolimatta olimme tiistaina kovin tyytyväisiä, kun pitkän maneesikauden jälkeen pääsimme kentälle ratsastamaan. Toivon mukaan maneesiin ei tarvitse enää palata – tai mistä sitä tietää kun tänään keskiviikkona näyttää tupruavan lunta jälleen. Kevät keikkuen tulevi, tosiaan.

Ratsastin jälleen Ellillä. Elli käyttäytyi karsinassa nyt maltillisemmin, kovasti se luimistelee ja uhkailee muttei sentään vinkunut kuin kumiankka kuten yleensä. Kerran muuten luulin Ellin vinkaisua karsinaan eksyneeksi hiireksi, ja kiljaisin ja pompin tasajalkaa – hiirihän on siis tosi pelottava eläin. Siinä sitten tuijotimme Ellin kanssa toisiamme, molemmilla pyöri silmät päässä järkytyksestä J

Liikuimme tunnilla isolla ympyrällä, ja ainakin aluksi piti pysyä toistemme lähettyvillä ylimääräisen härdellin välttämiseksi – kentällä olemiseen täytyy meidän kaikkien, myös ratsastajien, taas tottua... Heti aluksi pari mopopoikaa pärisytteli komiasti kentän ohi, se vähän kuohahdutti hevosia mutta aika vähän kuitenkin. Eiköhän hevosistakin ole mukavampi tehdä töitä raittiissa ilmassa, ne tuntuivat enemmänkin tyytyväisiltä kuin säikyiltä.

Teimme ympyrällä ravissa voltteja molempiin päätyihin. Ravivolttien jälkeen siirryimme nostamaan voltin jälkeen laukan, laukkaa jatkettiin seuraavalle voltille saakka. Tämän jälkeen laukkasimme pitkän aikaa ympyrällä ilman voltteja. Lopuksi vielä ravasimme koko kenttää ympäri jonossa ihan kentän reunoja pitkin. Hevoset käyttäytyivät todella hienosti, erityisesti ihmettelin miten hienolta Pasi näytti. Myös Dino, Irkku ja Lenttukin vaikuttivat kulkevan tyytyväisenä kauniissa muodossa. Sari tosin mainitsi Dinon olleen melkoisen laiska, tiedoksi vaan Dinon seuraaville ratsastajille.

Mukavaa viikkoa toivottaa Salla

Leipää ja sirkushuveja

Salla olikin jo tilannetta päivitellytkin, kirjoitellaan nyt toisestakin näkökannasta, kaikenlaista tapahtunut viikon sisässä.
 Maanantaina puuhailtiin siis pääsiäisriehaa joka oli onnistunut, leikkijöillä ainakin oli hauskaa ja niin taisi olla katsomossakin. Itse olin mukana kaikissa leikeissä, hiukan vaihtelevalla menestyksellä (:
Viesti oli aivan superhauska, tuntihevoset käyttäytyivät hienosti, ( Irkku tosin hämmentyi väärinpäin olleesta ratsastajasta, mutta vahingoilta vältyttiin). Meidän joukkue ratsunaan Jekku selviytyi aika mallikkaasti, tosin hävisimme kirkkaasti naapuriradalla olleelle yksärijoukkueelle. Olivat varmaan harjoitelleet koko pääsiäisen (:
   Tolppaleikki oli myös hauska, tässä ratsunani toimi Reksi, joka oli juuri sopivan korkuinen tolpan koskettamiseen. Se selvästi innostui leikistä ja sitä sai oikein pidellä, samantien kun käänsi ringistä pois se syöksyi keskelle. Selvittiin finaaliin jossa siis oli jäljellä vain yksi tolppa ja kaksi ratsukkoa, musiikin lakatessa olimme auttamattomasti jäljessä kilpakavereita ja jäimme kakkosiksi. Poni ei sulattanut tappiotaan vaan kumosi kuskin kyydistä kun huomasi häviön olevan selvä. Onneksi korkealta ei tarvinnut tipahtaa ja loppukevennyksenä toiminut poni-show nauratti enemmän kuin harmitti.
 Tehtäväradan ratsunani toimi myös poni, ja tämä sujui jo mallikkaasti. Reksi laukkasi onnessaan maneesia päästä päähän suorittamaan tehtäviä ja syömään porkkanoita. Narsissitkin muistettiin kaapata mukaan maalisuoralla ja saatiin kunniamaininta päivän nopeimmasta maailmanympärimatkasta. Löytyi siis vihdoin se meidänkin juttu, taidankin alkaa vikeltäjäksi !
 Päivä oli minusta ainakin erittäin onnistunut, ja sen kruunasi Reksin selkään kiivenneen pikkupojan kommentti, "onko tää semmonen ravihevonen ?". Eiköhän järjestetä uudestaankin. (:

Huvittelun jälkeen palasin eilen tiistain hyppytunnille, jota Salla jo vähän alustikin. Tehtävänä oli siis viiden esteen jumppasarja ja ratsunani Lissu, jolla en ollut ikinä mennyt edes tasaisella, saati sitten hypännyt. Alkuverryttelyssä tykästyin Lissun liikkeisiin, tosin laukka oli aika tahmea.
 Hyppäämisestä ei aluksi meinannut tulla mitään, sekä kuski että hevonen olivat täysin hukassa. Vauhtia oli liian vähän eikä Lissu tiennyt mihin jalkansa olisi laittanut, seurauksena stoppailua, kolistelua ja kenguruloikkia. Näytti luultavasti joko säälittävältä tai vaihtoehtoisesti huvittavalta.
 Löydettiin kuitenkin jonkunlainen tuntuma esteisiin ja tamma alkoi itsekin vetää enemmän esteelle joten kuskin osuus hieman helpottui. Viimeiset kerrat olikin jo oikein mallikkaita, piti vain saada juonesta kiinni. Hitaasti syttyvä kuski ja häkeltynyt hevonen ei ehkä ole paras yhdistelmä noin alkutunnista, mutta onneksi lopputunnin onnistumiset korvasivat mokailuja. Lissusta jäi kyllä silti ehdottoman positiivinen kuva ja tykästyin siihen täysin. Vaihto tapahtuu siis tallin pienimmistä tallin suurimpaan, ainoa ongelma on että pituus loppuu kesken, joten en meinaa saada satulaa selkään ilman jakkaraa, saati päästä kyytiin (:

Kevätterveisin,
OK

Väistöjä... ja munankuljetusta!

Pääsiäismaanantai oli tänä vuonna poikkeuksellisen hauska – tallin kevätrieha onnistui mainosti! Yleisöä näytti olevan sopivasti, katsomo täyttyi mutta istumapaikkoja riitti useimmille. Enimmäkseen osallistujat vaikuttivat olevan tallin omaa porukkaa perheineen, mutta muutamia vierailijoitakin paikalla oli. Iso kiitos järjestäjätahomme aktiiveille, erityisesti Elinalle!

Joukkuekisa oli aika hilpeä, hevosina mukana olleet Irkku ja Jekku hämmästelivät mihin oikein olivat joutuneet J Harvemmin sitä tunnilla ollaan selässä väärin päin tai kuljetellaan suklaamunia lusikassa… kaikki tehtäviin osallistuneet hevosemme käyttäytyivät melkoisen hienosti erikoisessa tilanteessa, Reksikin oli ihan omanlaisensa pudottaessaan pari ratsastajaa selästään ja Karinaa kammotti ensin katsomopäädyn meteli. Toki yksityisratsukot veivät homman kotiin sekä nopeus- että tyylipistein… Harmikseni en ottanut ainuttakaan kuvaa pääsiäisriehassa, tässä niistä olisi ollut iloa muillekin.

Tiistain tunnillamme maneesissa hääri kahdeksan ratsukkoa. Sää oli niin kylmä ja tuulinen ettemme menneet kentälle, mutta varmaan pian on maneesikausi ohitse. Ratsastin Ellillä joka oli totuttuun tapaan reipas ja innokas ainakin laukkaamaan. Teimme pituushalkaisijalta väistöjä ravissa uraa kohti, ja uralle päästyä nostettiin laukka. Suunnan vaihduttua teimme väistön käynnissä, mutta laukannostossa innokkaimmat ratsut alkoivat kiihtymään, Ansakin ihan pomppi paikallaan kun olisi halunnut jättää mokomat väistämiset väliin ja loikata suoraan laukkatehtävään. Tunnin lopuksi laukkasimmekin pääty-ympyröillä jotta hevoset saivat laukata vähän pidempää pätkää.

Jäin tunnin jälkeen katsomaan hyppytuntia, joka olikin hyvää viihdettä J Hyppääjillä oli tehtävänä toisella pitkällä sivulla ollut pomppusarja, olisiko siinä ollut 5 tai 6 estettä ylitettävänä. Oli hauska katsoa miten eri tavalla hevoset tehtävään reagoivat. Ensimmäisinä juonesta saivat kiinni Jekku ja Lenttu, ne tulivat sarjan yli pehmeän näköisesti alusta alkaen. Elli kuumeni aika lailla ja Irkkukin näytti olevan tohkeissaan, hienosti niillä kuitenkin sujui. Lissun ja Oonan yhteistyö meinasi tyssätä aluksi kun Lissua ei jumppahypyt huvittaneet, mutta muutaman yrityksen jälkeen Oona sai sen mallikkaasti esteiden yli. Itse en kuuna päivänä olisi pysynyt selässä enää toisen pompun jälkeen, oli hevonen mikä tahansa...

Keväisin terveisin Salla

Takapakkeja ja onnistumisia

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime kerran. Istuntatunneilla olen ratsastanut talven aikana Nyytillä ja Pasilla. Helmikuussa aloitin muutaman viikon ratsastustauon jälkeen Nyytillä ja tuntui, että olin unohtanut tauon aikana taas kaiken oppimani. Vaivuin lähes epätoivoon, kun tuntui, että ratsastus otti silkkaa takapakkia. Olen Nyytillä ratsastanut aiemminkin, mutta jotenkin sen hallinta tuntui nyt vaikeammalta kuin koskaan ennen. Laukkavoltit tuntuivat isolta haasteelta, samoin radan poikki kolmikaarisella kiemurauralla ratsastaminen ravissa ja laukassa. Samaan aikaan aloitin hyppytunnilla Karinan kanssa. Olin mielessäni toivonut pääseväni hyppäämään Karinalla, koska kesällä tuntui, että minulla oli sen kanssa yhteinen rytmitaju hyppyjen suhteen. Mutta mitä vielä, Karinakin tuntui aivan vieraalta.

Nyytin kanssa koin kuitenkin kullanarvoisen ahaa-elämyksen: hoksasin, että olin tähän asti ratsastanut vuositolkulla liian pitkällä ohjalla. Nyyti-kokemuksen jälkeen olen uskaltanut ottaa napakamman tuntuman myös muilla hevosilla ja kas kummaa, homma tuntuu toimivan hitusen paremmin.

Pasilla olen nyt ratsastanut useasti ja olenkin liittynyt vähitellen tämän teinipojan fanijoukkoon. Laukannostot ovat muuttuneet siisteiksi ja Pasi on tuntunut reippaalta, kevyeltä ja oikein sympaattiselta ratsastaa. Vitkuttelu harjoitusravissakaan ei ole johtunut Pasin laiskottelusta, vaan omasta mukavuudenhalustani. Toisaalta olen ajatellut, että nimenomaan Pasilla on hyvä harjoitella alas istumista ravissa. Kun se sujuu, monen muun hevosen täytyy tuntua keinuhevoselta.         

Talvella silmiini osui Kari Silvola kirja ”Harmoninen ratsukko –harjoittelemalla tasapainoon”. Ostin kirjan, sillä se sisältää mm. harjoituksia keskivartalon lihasvoiman kehittämiseen, ja ajattelin moisista harjoituksista olevan hyötyä myös minulle.  Harjoituksia olen tehnytkin, mutta löysin kirjasta myös tekstinpätkän, joka yhdistettynä lyhyempään ohjaan on auttanut ylävartalon ja käsien hallinnan ymmärtämiseen, ellei vielä neuvojen täydelliseen soveltamiseen...  Silvola on lainannut kouluratsastaja Pia Varjosta. Varjonen puhuu kolmesta lukosta, jotka vakauttavat ylävartaloa. Ensimmäinen lukko on lapaluiden välissä. Sillä pidetään hartiat alhaalla ja olkapäät takana. Toinen lukko on heti pallean yläpuolella. Napakat vatsalihakset vakauttavat ylävartaloa. Kolmas lukko on kyynärpäissä. Olen huomannut nämä ohjeet hyväksi alas istumisen avuksi juurikin esimerkiksi Pasin harjoitusravissa. Itseäni ainakin auttaa, kun ajattelen näitä kolmea lukkoa yhtenä pakettina, joka napsautetaan kerralla päälle. Tutustumisen arvoinen kirja, jos lihaskunto- ja tasapainoharjoittelu ilman hevosta kiinnostaa.

Karinan kanssa vietettyjen tuntien päätteeksi hyppäsimme loppujen lopuksi puhtaan radan aprillipäivän kilpailuissa. Aivan tyylipuhdas suoritus ei suinkaan ollut, mutta tästä on hyvä taas jatkaa. Tänään jatkoin hyppäämistä ratsunani Elli. En ollut Ellillä koskaan aiemmin hypännyt, vain seurannut  sen vauhdikkaita pyrähdyksiä sivusta. Aluksi hieman jännitti, koska pelkäsin Ellin häipyvän käsistäni alta aikayksikön, mutta pieni pomppusarja meni kivasti, mitä käsistä häipymiseen tulee.  Aloin myös vihdoin hahmottaa utuisesti mäkihyppyasentoni perimmäisiä syitä. Mutta siitä lisää sitten, kun olen oivaltanut enemmän.

Kauniita pääsiäispäiviä kaikille ja opettavaa estevalmennusta osallistuville toivoo,

Outi