Viimeinen tunti ennen lomia

Yllätyksellinen sadekuuro oli jo ajaa meidät maneesiin, mutta sade loppui täsmälleen klo 18 joten pääsimme kentälle. Kenttä oli mitä mainioimmassa kunnossa parin tunnin hiljaisen sateen jälkeen, ja sää kääntyi aurinkoiseksi. Vaihdoin suokista toiseen eli kiipesin Jekun selkään.

Aloitimme tunnin taivuttamalla hevosia ulospäin pitkillä sivuilla. Jatkoimme samaa ravissa pääty-ympyröitä tehden, eli ympyrällä piti tehdä taivutuksia ulospäin. Sitten jatkoimme tehtävää vielä niin, että pitkillä sivuilla taivutettiin ulos ja lyhyellä sivulla nostettiin laukka pääty-ympyrälle. Jekku nosti laukat ihan hirmu hyvin, tosin laukka on helposti sellaista turpa sojossa vilistämistä, taivuttaminen on vaikeaa...

Jekku toimi muutenkin melko hyvin, hetkittäin jo sain sen kivastikin kuulolle, mutta etenkin ennen laukannostoja se yritti ottaa höyryjunavaihteen. Aika maltillisena se kuitenkin pysyi, olisiko sitten jo väsähtänyt tädin taivutteluihin ja töiden tekemiseen ylipäätään. Kuvassa se ainakin näyttää vähän loman tarpeessa olevalta J

Iloista juhannusta ja kesälomaa kaikille!

t.Salla

Laukkaa kerrakseen

Ratsastin jälleen Lentulla, joka oli saanut turpansa päälle suitsiin kiinnitettävän suojaverkon. Suojaverkko auttoi pään viskelemiseen selvästi, Lenttu ei veuhkonut päällään yhtään koska nyt nenänsä pysyy suojassa pölyltä ja tuulelta. Viime tunnilla ehdin jo pelätä että lyömme päämme yhteen, niin rivakasti se päätään reuhtoi.

Sari meni sitten esittämään toivomuksen, että jospa laukattaisiin paljon. No, niinpä me sitten laukattiin kierros toisensa jälkeen, molempiin suuntiin. Tämä ei olisi ollut kovin kivaa maneesissa yhdeksän ratsukon voimin, mutta kentälle mahduimme hyvin ja (useimmat) hevoset tuntuivat laukkaavan mielellään. Lenttukin kipitti tyytyväisenä eteenpäin, tosin oikeassa laukassa emme oikein sopineet yhteen vaan jalustimeni pyrki irtoamaan ja olotila oli epämukava. Vasemmassa laukassa ei ollut mitään ongelmia.

Teimme tunnilla myös pysähdyksiä ravista keskelle pituushalkaisijaa. En tiedä kumpi oli vaikeampaa, tasaisen pysähdyksen aikaansaaminen vai suoraan pysähdyksestä raviin lähteminen. Viimeinen suoritus oli kuitenkin jotenkin kelvollinen.

Pysähdysten jälkeen laukattiin taas hännät sojossa J Mikä siinä onkin, että se on ihan yhtä kivaa näin keski-ikäisenä kuin silloin 10-vuotiaana. Nykyään vaan jäsenet paukkuu ja sattuu enemmän... Vielä kun päästäisiin taas esteitä kokeilemaan, niin johan olisivat tädit ja tätien perslihakset tärrellään!

Kesäisin terveisin Salla

Kiireinen Lenttu

Helteisen tiistai-illan treenikaveriksi sain vaihteeksi Lentun. Meitä oli yllättäen vain 6 ratsukkoa tunnilla mikä tuntui ihan vajaalta, kun yleensä meitä on 9. Pienensimmekin sitten aluksi epähuomiossa uraa aika paljon, ollaan varmaan totuttu kulkemaan tiiviimmin. Heidi joutui jalkautumaan maamerkiksi jotta ymmärsimme ratsastaa tarpeeksi suuren suorakaiteen.

Emme lainkaan löysäilleet, vaikka lämpöasteita oli riittämiin. Päinvastoin, aloitimme reippaalla ravin lisäämisellä pitkillä sivuilla, ja alkutuntiin mahtui myös useampi minuutti laukkaa koko uraa pitkin. Hauskaa! Lenttu oli jotenkin tirpakkana koko tunnin, ensin se viskeli päätään aika ärsyttävästi, mutta tasaantui sitten tuntumalle. Se oli kovin innokas touhottamaan ja laukkaamaan, muttei lainkaan innokas taipumaan. Mutta jäykkyydestä huolimatta tykkäsin Lentun vauhdikkaammasta puolesta.

Lentun laukka vaan ei oikein sopinut meikäläisen luustolle ;) siinä on joku merkillinen välipomppu mikä tuntui kyllä istuinluissa tömähdyksinä. Ravihan sillä on oikeinkin pehmeä. Laukatessamme toiseen kierrokseen oli hidastettava välillä raviin, koska tuntui siltä että istuinluut voivat vaikka tärähtää murteelle J

Aurinkoisin terveisin Salla