Ymmärrys hukassa

Kyllä nyt on nämä omat hevosvalinnat osuneet onnellisten tähtien alle, kun Ansan jälkeen sain kaveriksi Lissun. Kyllä se Pasi ja Retukin varmaan kohta kohdalle osuu, mutta hirmu tyytyväinen olin ettei ihan vielä J

Teimme tunnilla harjoitusta jota ei ole ennen tehtykään, ja sekös oli hämmentävää ja ratsukot ensin ihan kadoksissa. Aloitimme käynnissä kääntymällä tallin puolelta radan poikki siten että käännös piti tehdä tavallaan takaosan käännöksenä molemmissa kulmissa. Suunta vaihtui aina kun päästiin pitkälle sivulle, eli käännös tehtiin aina eri suuntaan. En meinannut mitenkään ymmärtää, mitä hevosen osaa piti kääntää mihinkin suuntaan ja kuinka jyrkästi, Lissu parka yritti sitten arvailla että mitä se täti haluaa.

Ravissa yritimme pysyä samalla linjalla ja mahtua ratsastamaan kukin ikään kuin kahdeksikkoa, mutta kulmikasta sellaista. Voi elämän kevät, koko ajan olin jonkun tiellä tai sitten hännässä kiinni ja lopulta unohdin senkin perusasian, että mille jalalle kevennetään. Huh sentään miten sitä voikin taantua äkisti!

Laukkaharjoituksen ideana oli siirtymät käynnistä laukkaan ja laukasta käyntiin. Mutta koskapa meitä oli tosiaan se 9 ratsukkoa, niin se meni kyllä jonottamiseksi, välimatkojen kyttäämiseksi ja laaduttomiksi laukannostoiksi. Oma vika, mutta eilen ei kerta kaikkiaan riittänyt hoksnokka yhtään mihinkään.

Sasu oli pitkästä aikaa tunnillamme ja meni oikein tosi mallikkaasti Sarin kanssa. Myöskin Wilda oli Erjan kanssa niin mallikas ja koottu, että näytti ihan eri hevoselta kuin yleensä, ei tunnistaa meinannut! Kiva että joku onnistui :)

 

terkuin Salla

Ryhti ja ylämäki

Sadepäivä, joten maneesiin mars, kaverina Ansa. Jatkoimme tunnilla viime kerran teemaa, eli asettamista vuoroin ulospäin ja sisäänpäin. Tällä kertaa piti asettaa hevoset pitkillä sivuilla ulospäin ja vaihtaa asetus kulmissa sitten sisäänpäin.

Tehtävää vaikeutettiin niin että siirryimme keskihalkaisijalle, jossa piti asetuksen vaihtamisen lisäksi pitää huolta siitä että hevonen kulkee suorana. Lopuksi tehtiin laukannostoja vuoroin oikeaan ja vasempaan kierrokseen keskihalkaisijalta.

Ida kehotti taas kiinnittämään huomiota omaan ryhtiin ja ajattelemaan liikettä ylämäkeen. Tätä jälkimmäistä mielikuvaa en muuten ole sisäistänyt, enkä löydä sitä tunnetta mitä haetaan. Toki on niin, että herkästi tulee painettua käsiä alaspäin jos hevosen turpa osoittelee kohti taivaita, siitä tavasta täytyy pyrkiä eroon. Ryhti ylöspäin, kädet ylöspäin, leuka ylöspäin – taistelua painovoimaa vastaan siis J

Ansalla oli erinomainen päivä. Jo edellisen tunnin ratsastaja kehui kasvot loistaen, miten kiva sillä oli ollut hypätä. Myös koulutunnilla se toimi hienosti, kuunteli asetuksia ja alkoi taipumaan kauniisti pyydettyyn suuntaan. Laukkaharjoituksessa se kulki jo oikeinkin nätiksi, ja ensimmäisen kerran sain sen loppuraveissakin kulkemaan kauniin pyöreänä, ainakin hetkittäin. Voi onnistumisen iloa! Kyllä sokea kanakin voi joskus löytää jyvän…

Monella muullakin ratsukolla sujui tunti tosi hyvin, Ida totesikin että jopas nyt kun alamme näyttää ihan kouluratsastajilta. Vaara piilee, ettemme kuitenkaan näytä siltä ihan joka tunti… heh. Eikös se ole osa lajin viehätystä, että hetken onnistumisista riittää intoa sitten niihin lukuisiin vähemmän onnistuneisiin kertoihin, kun ei ole kaikista helpoin laji kyseessä.

 

t. Salla

Taivutuksia pääty-ympyröillä

Ratsastimme tiistaina koko tunnin kahdella pääty-ympyrällä taivutuksia tehden. Kuulostaa tylsältä, ei muuten ollut, olimme kaikki tosi tyytyväisiä tunnin antiin kun jouduimme keskittymään täysillä.

Ideana oli taivuttaa hevosia ympyrällä vuoron perään ulospäin ja sisäänpäin. Lisäksi ulospäin taivutettaessa piti ulkopohkeella väistättää hevosia ympyrän sisäosaa kohti niin että ympyrä pieneni, ja sitten taas päinvastoin – taivutus sisäänpäin ja väistätys ulos ympyrän suurentamiseksi.

Ratsastin taas Ansalla, ja tämä harjoitus oli juurikin mainio tehdä sen kanssa. Ajaudun Ansan kanssa usein lompsottelemaan uraa kamelin lailla, enkä saa sitä kootuksi milliäkään. Mutta nyt meidän molempien oli keskityttävä tehtävään, Ansa kuunteli varsinkin käynnissä asetuksia ja toimi välillä oikeinkin hyvin. Erityisen tyytyväinen olin laukkaharjoitukseen vasemmassa kierroksessa, jossa se taipui ja asettui pyydettäessä oikein nätisti ulospäin.

 

Ravissa Anselmi sitten levahtikin tyypillisen pitkäksi, mutta kuitenkin tämä tunti toi paljon onnistumisen kokemuksia sen kanssa. Hassua, miten sekin riittää hyvään mieleen, että koko tunnista edes pari pientä minuuttia on sujunut omasta mielestä hyvin.

 

Terveisn Salla

Ihan muutama hikipisara

Nyt ei tarvi palella, ihanaa! Mutta kieltämättä tuskanhikeä pukkasi päälle jo hevosia harjatessa ja varustaessa, vaikka Eija olikin ystävällisesti aloittanut ratsuni Ansan laittamisen. Kentällä olo ei kuitenkaan ollutkaan sitten niin tukalaa, koska siellä kävi vilvoittava tuuli.

Ida piti tunnin, ja teimme aluksi käynnissä väistöjä keskihalkaisijalta viistosti uralle. Ida kiinnitti paljon huomiota pohkeiden ja käsien asentoon väistön aikana, ja tuli omakätisesti asettelemaan tätien raajoja oikeampaan asentoon. Mission impossible. Siinä huomasi hyvin, miten väärille tavoille sitä on juurtunut – itsekin mielellään nostan koko kintun pohkeineen ja kantapäineen kippuraan ylös väistöä pyydettäessä, vaikka sen voisi siirtää maltillisesti hitusen taaksepäin ja ennen kaikkea pitää alhaalla. Oppi meni läpi käynnissä, mutta ei ravissa…

Ansa pyrki raviväistössä juoksentelemaan alta pois, varsinkin kun raviväistön jälkeen nostettiin laukka. Ei malta, ei malta, kun laukkaaminen on niin kivaa, sanoi Ansa. Ja itse olin samaa mieltä, että laukata hölkötetään vaan eikä väistetä yhtään. Eli hätiköinniksi meni. Mutta laukkaaminen virkisti mieltä ja kehoa, tuuli tuiversi korvissa, hiekka pöllysi, hevoset pärskivät ja murheet kaikkosivat - you know!

Voi miten Ansa rentoutui tunnin jälkeen suihkussa, ihme ettei nukahtanut pesukarsinaan. Sen huulet lerppusivat ja silmät lupsuivat eikä se meinannut haluta sieltä pois ollenkaan J

Kesäisin terveisin Salla