Kunnon kohotusta

Ratsastimme tiistain tuntimme maneesissa, koska kenttä näyttää olevan rankoista sateista johtuen aika kurainen. Sain treenikaveriksi Jekun, jolla ratsastan aina mielelläni.

Aloitimme tunnin tekemällä käynnissä voltin pitkän sivun keskelle, ja voltin jälkeen ravattiin seuraavalle pitkälle sivulle. Aika pian siirryimme laukkaamaan koko uraa, ja päätyihin piti tehdä pääty-ympyrät. Aikamoista kiihdyttelyä Jekun kanssa… sain sen laukkaamaan kohtuullisen hyviä pääty-ympyröitä, mutta aina ympyröiltä tullessa homma levisi käsiin. Jekku laukkasi joko niin kovaa että oli sekunnissa seuraavan hännässä kiinni, tai sitten putosi kovaan V5-raviin.

Ida neuvoi tunnin lopuksi, että tuohon ongelmaan olisi auttanut nopeampi pohje, Jekku tarvitsisi enemmän pohkeen tukea laukatessaan ympyrältä ulos. Tätä en hoksannut ollenkaan, keskityin tietenkin vain pidättämään sitä koska vauhti yltyi. Jatkossa täytyy keskittyä nopeampaan pohkeeseen, jotta välttyisimme kiitoravilta ja muiden ratsukoiden ahdistamiselta.

Tunti oli siis tavanomaista rivakampi, mikä näkyi hikisinä mutta tyytyväisinä naamoina. Olimme niin uupuneita tunnin jälkeen että maneesin ja tallin välimatkakin tuntui kymmeneltä kilometriltä. Tässä uupuneet mutta iloiset ja äänekkäät "tädit":

Kuten kuvasta huomaatte, Heidi kävi treffaamassa meitä vauvan kanssa. Vauva oli tietenkin pieni ja sievä kuin norsun korva, ihana tumma peikkotukka pikkiriikkisten kasvojen ympärillä. Vaikka ei hän edes ole mitenkään pieni ikäisekseen, mutta meistä kuitenkin hän oli ihan mini. Laitankin tähän aika söötin kuvan vauvasta:

Olen kovasti yrittänyt kunnostautua puhelimeni kameran käytössä, jotta saisin tänne välillä jotain somisteita. Niin, vauva on somiste mutta ylempi kuva on enemmänkin hmmm, jotain muuta. :)

Mukavaa viikkoa, hauskoja ratsastustunteja muillekin t.Salla

Pasin selässä pomputtelua

Pääsin tällä viikolla ratsastamaan poikkeuksellisesti myös lauantaina. Lauantain aamupäivän tunnissa oli sellaista lapsuuden ratsastusleiritunnelmaa – aurinkoinen ja kuuma sää, pölyävä kenttä, paarmoja (tai mitä lie pistäviä ötököitä) ja hevoset hieman nuupahtaneita. Sain ratsukseni Pasin, joten olin itsekin aika nuupahtanut tunnin jälkeen.

En ole aiemmin Pasilla ratsastanutkaan, joten kokemus oli uusi eikä ollenkaan niin ikävä kuin mitä olin varautunut. Onneksi teimme tunnilla paljon harjoituksia käynnissä, pysäytyksiä ja peruutuksia. Pasin harjoitusravi oli sen verran tärisyttävä kokemus, etten ole varma olisinko selvinnyt enemmistä raviharjoituksista J Näiden kaikkien ratsastusvuosien jälkeenkin löytyy hevonen, jonka kyydistä meinaa pudota siksi että ravi pomputtaa edestakaisin sivulta toiselle ja myös ylhäältä alas. Auts. Laukat Pasi nosti nätisti ja laukassa olikin sitten jo mukava istua.

Jäin miettimään ratsastajan ryhdin vaikutusta hevosen liikkumiseen. Eija kertoi viime tunnilla lukeneensa jostain, että hevonen liikkuu saman muotoisena kuin ratsastajakin ja siksi ryhti on erityisen tärkeää pitää hyvänä. Ida pyysi moneen kertaan minua korjaamaan hartiat taakse ja yläselän ryhtiin, ja tähän täytyykin kiinnittää jatkossa aiempaa enemmän huomiota. Olen ikäväkseni huomannut oman ryhtini läsähtäneen viime vuosina, lienee pitkän ihmisen tyyppivika. Kun töissä istuu nenä kiinni tietokoneen ruudussa, ja illalla kotona kurottelee metrin mittaisten lasten perään, niin ei se ihme että figuuri on kuin virkkuukoukulla.

terkuin Salla

Kuntopiiri

Tiistain tunnillamme nautimme lämpimästä elokuisesta illasta – jopa kaltaiselleni vilukissalle tuli megahiki heti alkuverryttelyssä. Ratsastin jälleen Lentulla, joka oli taas oikein mukava mutta ei ihan yhtä mukava kuin viime viikolla. Nyt se viskeli päätään vimmatusti, ajattelin jo että lyömme kohta sen kanssa viisaat päämme yhteen ja pyörrymme molemmat.

Aloitimme tunnin ratsastamalla ravissa pääty-ympyröitä, ympyröillä piti sitten hidastaa käyntiin neljän askelen ajaksi. Tästä siirryimme tekemään laukkaharjoitusta siten että ensin käveltiin pitkän sivun alkuun voltti ja käynnistä laukannosto pitkällä sivulla. Laukka-askelet piti laskea, ja täytyy sanoa ettei kukaan juurikaan onnistunut saamaan samaa lukemaa kuin Ida… harjoitus taisi ylittää kapasiteettimme siltä osin. Kun ensin pitää suoristaa hevonen, tehdä laukannosto ja varmistaa että on oikea laukka niin johan siinä viitisen laukka-askelta ehtii mennä ennen kuin muistaa laskea J

Uusi Retu oli tunnillamme, ja Teija kertoi sen olleen oikein kiva, joskin ravissa laiska. Laukka sillä oli kuulemma todella hyvä istua, ja laukkaamisen jälkeen se piristyikin ja liikkui virkummin. Teijan mukaan Retu vaikutti niin rauhalliselta tapaukselta, ettei olisi hätkähtänyt vaikka helikopteri olisi laskeutunut kentälle. Ihastelimme Retun ystävällistä käytöstä tallissa, korvat hörössä se seurusteli kanssamme.

Pasi aiheutti Sarille ylimääräisiä sydämentykytyksiä, ei kuitenkaan pukittelun tms takia vaan olemalla tahmeista tahmein. Ulospäin meno kyllä näytti hyvältä, mutta Sari joutui tekemään töitä yhtä paljon kuin jos olisi itse juossut koko tunnin. Jos siis haluat polttaa kaloreita ja hengästyttää itsesi piippuun niin ei kun Pasin selkään…

Eli jälleen saatiin tädit väsymään sekä fyysisesti että henkisesti – ja kivaa oli kuten aina!

Aurinkoisia päiviä t.Salla

Kesätauko ohi

Monen viikon tauon jälkeen oli niimpal kiva päästä taas hevosen selkään. Syyskauden (kamalaa, voiko näin sanoa elokuun alussa) ekalle tunnille sain ratsukseni Lentun, josta en ole oikein aiemmin tykännyt. Muuten Idan hevosvalintoihin taidettiin olla tyytyväisiä, kukaan ei joutunut ihan epäsopivan ratsun selkään.

Tällä kertaa Lenttu pääsi kuitenkin yllättämään positiivisesti. Se on aiemman kokemukseni perusteella ollut mielestäni sellainen rumarautias itsepäinen pökkelö, joka päkittää pohjetta vastaan ja kallistuu kulmissa sisäänpäin niin että omat jalkaterät on maassa ellei pidä varaansa. Nyt Lenttu tuntui reippaalta ja jotenkin iloiselta, saimme tehtyä ihan onnistunutta väistöä ja laukatkin kulki kivasti. Tykkäsin siitä oikein paljon, mitä en lainkaan odottanut tunnin alussa.

Teimme tunnilla siis alkuverkan jälkeen väistöjä pitkiä sivuja kohti, ja sitten laukassa ympyrän Idan edessä olevalle pitkälle sivulle. Oikein kiva tunti, tosin taisimme lopettaa aika aikaisin koska seuraavan tunnin ratsastajat olivat hevosineen vielä tallissa kun veimme omat hevosemme talliin.

Oli hauska huomata, miten loma ja kesäaika on vaikuttanut positiivisesti hevosten käyttäytymiseen – tai sitten ne olivat muuten vaan hyvällä tuulella. Elliä ei harmittanut karsinassa juurikaan, ja Dinokaan ei äijäillyt vaan käyttäytyi herrasmiesmäisemmin kuin yleensä. Uusi Retu-hevonen vaikutti kiltiltä ja oli tosi tutun näköinen, löysimme siitä ainakin Nyytin ja Ellin piirteitä J

Sujuvia ratsastuksia kaikille toivottaa Salla