Viimeinen tunti ennen joulutaukoa tuli ryskytettyä Pasin selässä. Tunti alkoi ihan lupaavasti, Pasi vaikutti kohtuullisen reippaalta ja harjoitusravissa istuminenkin sujui paremmin kuin viikko sitten. Mutta kun viitisenkin minuuttia on yhtäjaksoisesti yrittänyt istua harjoitusravissa käsien ja jalkojen ja pään heilumatta, niin maitohapoillahan sitä taas oltiin, pah.
Teimme jo alkuverryttelyssä laukannostoja, mikä oli hyvä juttu. Mutta voi änkeröinen miten vaikeaksi nostot alkoivat mennä Pasin kanssa. Tiedän hyvin ettei Pasi tykkää jos roikkuu liikaa sisäohjassa, mutta jotenkin homma eteni niin että roikuin sisäohjassa lopulta niin täysillä että oma hartiakin meni kramppiin. Outoa, vaikka tätä juuri piti välttää.
Tunti jatkui volttiharjoituksella, piti tehdä ensin voltti ravissa, jonka jälkeen avotaivutusta pieni pätkä, sitten suoristus ja laukannosto. Kiva harjoitus, sitä sai tehdä aina sopivassa kohdassa kun oli tilaa. Vaan eipä nousseet laukat, ei. Ehkä pari nostoa sain aikaan normaalisti, mutta muuten oli vaikeaa. Vauhtimme hidastui ympyrällä (ei kannuksia) jo niin paljon, ettei siitä hyvää laukannostoa saanut tekemälläkään.
Muut ratsukot näyttivät suorittavan tehtävää ihan mallikkaasti. Dino liikkui komeasti muodossa ja Ansakin näytti hyvältä. Oli Pasikin sitten taas karsinassa oikein malllikas, perso rapsutuksille ja silityksille J
Tunti olikin sitten viimeinen Idan ohjauksessa. Kiitokset Idalle syksystä ja onnea matkaan – ja matkoille!
Oikein mukavaa joulun aikaa kaikille toivottaa Salla
Kun edellistiistaina pakkaslukemat laskivat -13 asteeseen, niin melkein tämä täti meinasi jo jäätyä ja jäädä sohvannurkkaan. Vaan enpä kuitenkaan jäänyt, ja paukkupakkasessa ratsastin Lealla joka oli kyllä erinomaisen kiva, toisin kuin taas Retu, joka temppuili Sarille tosissaan. Sari voitti. Edellistunnin piti Regina, ja teimme tasapaino- ja jumppaharjoituksia pääty-ympyröillä jotta pysyimme lämpiminä.
Eilen pakkasta oli puolet vähemmän, mutta kova viima ja tupruava lumi häiritsi tuntia hieman. Tällä kertaa sain ratsukseni Pasin, jota vähän jännitti maneesiin kävely ja se kiskoi minut maneesin ovelle pikavauhtia. Hevoset olivat aika jännittyneitä puuskaisesta tuulesta johtuen, maneesin nurkat narisivat ja ovikin klompsotti jotenkin eri tavalla kuten yleensä. Ainakin Irkku oli pinkeänä, Lissukin taisi pompahdella ja Lenttu teki sellaisen sivuhypyn että Merja muksahti maahan. Mutta ei vaurioita, onneksi.
Ratsastimme sitten koko uraa, ja teimme ravissa pitkillä sivuilla pätkät kevyessä istunnassa. Kun harvemmin sitä tulee kevyessä istunnassa keikutuksi, niin aika äkkiä alkoivat lihakset huutaa hoosiannaa (näin adventtiaikana). Tosin Pasin kaameassa ravissa oli ehkä helpompaa seistä jalustimilla kuin yrittää pitää takapuoli satulassa. Mutta eipä siihen näemmä paljon tarvita, että tädin fysiikka alkaa pettää… oletteko kuulleet Martti Syrjän tulkitsemaa lastenlaulua jossa sanotaan että ”heikko lihas vie ihmisen kauheaan turmioon”, kyllä se näin on J
Teimme kevyttä istuntaa myös laukassa pitkillä sivuilla. Meitä oli yhdeksän ratsukkoa, mutta koskapa käytimme koko uraa niin kaikki mahtuivat mainiosti. Eikä alkutunnin pomppimisten jälkeen kukaan hevosista käyttäytynyt huonosti, melko äkkiä ne rauhoittuivat kun pääsivät töihin.
Pasi oli oikein tosi kiva, normaalia reippaampi ja laukatkin nousivat melko hyvin. Sitä eivät ylimääräiset äänet ja paukahdukset juuri haitanneet. Itselläni oli ihan tuskaa yrittää istua välillä harjoitusravissa, vasta lopputunnista aloin tottumaan moiseen vatkaamiseen.
Heti alkuun muistutettakoon, että osallistukaahan sivustollamme olevaan kyselyyn liittyen ratsastamisen harrastamiseen. Linkki kyselyyn löytyy sivun vasemmasta reunasta. Ja parhaan tunti- ja yksityishevosen äänestys on myös käynnissä, äänestyslaatikko lipukkeineen löytyy saunalta.
Ratsastin tiistaina Jekulla, joka oli koko tunnin ihan kohtuullisen mukava. Aloitimme tunnin tekemällä voltin ravissa aina pitkän sivun alkuun, ja pitkällä sivulla tehtiin siirtymä käyntiin. Sitten siirryimme voltin jälkeen tekemään pitkällä sivulla avotaivutusta ravissa. Jekun kanssa on kiva tehdä volttiharjoituksia, siinä pääsee paremmin sen ”ympärille”, eikä meno ole sellaista urakiitoa. Avotaivutus oli sen sijaan melkoista pungertamista, aika hatara oli suorituksemme mutta sinne päin kuitenkin.
Laukat otettiin mukaan niin että voltti tehtiin laukassa, ja avotaivutusta piti myös tehdä laukassa. Paitsi minun ja Jekun, otin tavoitteeksi että saan sen laukassa myös voltilta ulos, ja peräti kaksi kertaa tässä onnistuinkin… mutta muut onnistuivat laukkataivutuksessa oikein hyvin, erityisesti Retu oli hirmu hienon näköinen. Samaten silmäilin välillä Hania, joka ei ole aiemmin tunnillamme ollutkaan, senkin meno näytti sujuvalta.
Yäk miten pimeää oli kävellä maneesiin ja takaisin, vielä purevassa tuulessa. Tulisipa nyt sitä lunta kuten on ennustettu, niin tallin piha olisi vähän valoisampi sitten. Ja sopisi valkoinen maisema myös tuleviin pikkujouluihin – hauskaa pikkujoulua kaikille juhlimaan lähtijöille!
Tiistain tunnilla oli ruhtinaallisen vähän ihmisiä eli 5 ratsukkoa. Sain ratsukseni Ansan, ja seurustelin sen kanssa karsinassa pitkän tovin koska se oli seurustelutuulella J, aika ihkua.
Vaikka ratsukkoja on vain kourallinen, on täysin mahdollista ja meidän kohdalla vieläpä erittäin todennäköistä, että kaikki ovat kuitenkin samalla kentän (lyhyellä) sivulla huonoin etäisyyksin. Ainakin alkuravissa pystyimme kuitenkin välttämään tämän.
Alkuverkan jälkeen siirryimme tekemään väistötehtävää. Lyhyeltä sivulta piti ensin katkaista kulma pitkää sivua kohti, ja etujalkojen osuessa pitkälle sivulle piti takaosaa väistää uran sisäpuolelle aina peilille saakka. Johan tuli ruuhkaa, ainakin välillä, eikä oikea tiekään löytynyt ongelmitta. Ansa sen sijaan teki käynnissä väistöt ensin täysin ongelmitta, mutta jotenkin onnistuin tyrimään hyvin alkaneen harjoituksen.
Raviin siirryttäessä Ansa jolkotti mielellään eteenpäin kuuntelematta väistöapuja, tai tunki liian lähelle seinää, tai pyrki sitten siitä poispäin ja liikaa irti uralta, riippuen siitä miten yritin tilannetta korjailla. Höh. En saanut sitä juuri pätkääkään kootuksi, vaan painoa oli käsillä noin 10 kg per ohja. Ja jos käsilläni on painoa niin pohkeeni irtoavat kyljistä, sama ongelma kaikilla hevosilla jotka painavat kädelle. Istuntakurssille olisi siis tarvetta… ja vatsalihaksille!
Väistön jälkeen nostimme vielä laukan, ja Ansalla oli kova työ malttaa mielensä laukannostossa. Se hoksasi äkkiä että mistä kohdasta laukka nostetaan, ja tänttäsi sitten kaula vinossa vauhtia kiihdyttäen, ei ollut helppoa saada sitä tasoittumaan. Onneksi tunnin lopuksi teimme vielä koko uralla laukannostoja omaan tahtiin, ja sitten nostot onnistuivatkin, kun Ansan eikä minun tarvinnut jännittää nostoa tietyssä kohdassa.
Olin eilen tiistaina poikkeuksellisesti jo viiden tunnilla, koska oma tuntimme oli peruttu vähäisen osallistujamäärän takia. Koskapa takana oli mitä ikävin työpäivä, tuli heppaterapia todelliseen tarpeeseen.
Ilahduin kun sain tunnille Jekun, koska ajattelin että saan siitä rapsutus- ja hellimiskaverin. Lähestyinkin sitä iso hali –asenteella, mutta kuinkas kävikään. Jekkua ällötti tunteellinen täti, se veti korvat luimuun ja yritti näykkiä ja vieläpä uhkaili potkuilla, ensin etujalalla ja sitten takajalalla. Olin ihan hölmistynyt moisesta ökköttelystä, Jekkuhan on ollut niin ystävällinen. No, aikansa se yritti pomottaa mutta luovutti sitten.
Tunnilla teimme pituushalkaisijalla siirtymiä käynnistä raviin, ja takaisin käyntiin. Sitten pitkällä sivulla piti käynnistä nostaa laukka. Askeleita piti laskea, tosin olen tässä niin huono etten nytkään muista montako askelta piti ravata ja montako laukata. Jekun kanssa laukannostot vaativat keskittymistä, se oli kovin innokas nostamaan laukan ja nosti kovalla tohinalla helposti väärän laukan, joka sitten kuitenkin lopahti kesken kaiken.
Ida neuvoikin, että Jekun kanssa on oltava tarkkana jotta se on suora ennen nostoa, ja sitten asettuu kunnolla laukannoston puolelle. Onneksi lopulta saimme oikeat laukat nousemaankin, muistan kyllä miten kesällä tahkoin sen kanssa vastalaukkaa joka ei onnistunut sitten millään.
Pasi näytti ihmeen reippaalta koko tunnin, sen ratsastaja oli tosi tyytyväinen. Retu taas säikkyi hieman maneesiin tulleita yksityisratsukoita, ja tänttäröi myös matkalla takaisin talliin, mutta malttoi kuitenkin kuunnella taluttajaansa. Tallissa avustimme Tuulikkia Karinan varustamisessa, ihan omaksi iloksemme kun Karina oli niin herttainen karsinassa. Outikin pääsi suurimmasta harmituksestaan Karinaa silitellessään, hän kun ei ollut tietoinen tunnin peruutuksesta ja jäi näin ilman viikoittaista ratsastusta.
Voi tätä marraskuun pimeää ja kuraa, tallin piha oli säkkipimeä kun talutimme hevoset maneesiin kuuden maissa, kuralätäköitä väistellen. No, onneksi sentään on maneesi käytössä, muuten ratsastusharrastus vaatisi erityistä erähenkisyyttä tähän vuodenaikaan.
Meitä oli tunnilla vain 6 ratsukkoa, joten maneesissa tuntui olevan hyvin tilaakin. Ratsastin toistamiseen Ellillä, joka tällä kertaa käyttäytyi tallissa todella nätisti. Se oli suorastaan seurustelutuulella, joten sen harjaaminen ja varustaminen oli vaihteeksi leppoisaa. Satulan laittaminen nyt tietenkin harmitti, mutta ei sekään kovin paljoa.
Teimme koko tunnin harjoituksia pääty-ympyröillä. Ensin tehtiin käynti-ravi-siirtymisiä ja sitten käyntiosuuteen lisättiin väistöä, takaosaa piti väistää sisälle. Itselläni oli tässä hahmotusvaikeuksia oikeaan kierrokseen, vasemmalle alkoi sujumaan paremmin. Joskin hevosen kaulan suorana pitäminen oli molempiin suuntiin haasteellista.
Laukkasimme pääty-ympyröillä pitkän aikaa, Ida sanoi että niin kauan laukataan kunnes kaikki laukkaavat yhtä aikaa... Ellin kanssa laukkaaminen on aika lailla helpompi asia kuin vaikka Pasin – Eija joutui tekemään kaikki kommervenkit saadakseen Pasin ylläpitämään laukan. Eikä samalla ympyrällä ollut Retukaan niin kovin vauhdikas ollut. Luulen että poltin paljon vähemmän kaloreita Ellillä J vaikka sekin oli vähän tahmeampi kuin yleensä.
Pääsin tiistaina parin viikon tauon jälkeen taas hevosen selkään. Sain ratsukseni Ellin, joka kuuluu suosikkeihini. Hieman jännitin sen tallikäyttäytymistä, kun viimeksi se äksyili Outille niin pahasti. Tällä kertaa Elli malttoi mielensä ja oli vain vähän kiukkuinen. Kun juttelimme muiden tuntilaisten kanssa Ellin karsinan edessä, se seurasi korvat hörössä tekemisiämme. Mutta heti kun käänsin katseeni siihen se veti korvat luimuun ja mulkoili sen näköisenä että ”älä –tana mulle ala…”
Meillä oli tunnilla sijaisopettaja, jonka nimeä en nyt valitettavasti muista. Mutta tunti oli todella vaihteleva ja mielenkiintoinen. Teimme paljon erilaisia harjoituksia – ensin kiemurauraa ravissa, sitten pääty-ympyröitä laukassa ja vielä koko uralla temponvaihteluita käynti-ravi-laukka. Tunnin lopussa tuntui siltä kuin olisin ratsastanut ainakin kaksi tuntia.
Kokeilimme pääty-ympyröillä harjoitusravissa sellaista, että ohjat otettiin yhteen käteen ja toisella kädellä pidettiin tiukasti satulan etukaaresta kiinni. Näin saatiin tuntuma siitä, miten hyvin takapuoli pitäisi satulaan saada. Opettajan mukaan jos tätä harjoitusta toistaisi riittävän usein, kehittyisi istunta melkoisesti. Entä tiesittekö sitä, että hevosen pään paino ohjilla pitäisi olla noin 200 grammaa?
Keskityimme myös laukannostoihin, piti varmistaa että laukka-avut tulevat kun hevosen sisäetujalka on ravissa maassa, tai vaihtoehtoisesti ulkotakajalka. Elli teki nostot hienosti, se kun laukkaa mielellään. Se oli muutenkin oikein kiva, mutta itse en ollut selässä mitenkään luonnikas. Hengästyin valtavasti ja lihakset olivat maitohapoilla mikä vaikeutti raajojen hallintaa J
Osa tätiryhmästämme haksahti tässä eräänä sunnuntaina islanninhevosten selkään. Porhalsimme maastossa pari tuntia ja hauskaa oli. Siitäkin huolimatta, että olo pikkiriikkisen ja karvaisen (ja mutaisen) issikan selässä ei ole kovin uljas… Katsokaahan miten veikeän näköisiä ratsuja.
Pääsimme tiistaina tutustumaan tallin uuteen työntekijään Haniin. Hani on 6-vuotias rautias tamma, todella ystävällisen ja sympaattisen oloinen. Tunnillamme se ei vielä ollut, mutta seurustelimme sen kanssa tallissa, Elinan parturoidessa tamman harjaa ja otsatukkaa edustaviksi. Tältä hän näyttää – eikö muuten olekin aika lailla Irkun ja Karinan välimuotoa:
Meillä oli hieman ylimääräistä meteliä tallissa hevosia satuloitaessa. Olin juuri harjaamassa Ansan masua kun Ellin karsinasta kuului kauhia paukahdus ja uudet karsinarakenteet tärähtivät. Elli siellä oli pahalla päällä, ja hermostui täysin Outiin ja avustajana toimineeseen Eijaan. Silminnäkijät sanoivat että Eija siinä yritti litistää Outia ja Elliä päin seinää, on se hurja J No, kukaan ei loukannut ja Elli saatiin satuloitua. Ihmettelimme vaan, miten ihmeessä bestikset Elli ja Outi näin riitelivät.
Tunnilla teimme harjoituksia isolla keskiympyrällä. Ensin tehtiin siirtymisiä ravista käyntiin, ja sitten piti käynnissä tehdä avotaivutusta ympyrän toisella puoliskolla aina uralle saakka. Taas todella hyvä harjoitus Ansaa ja itseäni ajatellen. Avotaivutuksessa se pehmeni ja alkoi taipumaan paremmin. Edistystä kesti aina ympyrän loppuun, välillä jopa seuraavalle lyhyelle sivulle. Sitten kuitenkin se taas venähti etupainoiseksi pitkäkaulaksi vaikka vatsalihakset ja käsivarret hapoilla yritin pistää vastaan. Mutta enpä tajunnut ratsastaa tarpeeksi eteen, siinä varmaan syy venymiselle.
Teimme avotaivutusta ympyrällä myös ravissa, ja taivutusta piti jatkaa uralla kunnes nostettiin laukka maneesin oven edessä. Keskityin harjoitukseen niin täysin että ajantaju meni, tunti tuntui kestäneen vain hetken kun lopetimme. Ihan loistavaa stressinpoistoa siis!
Teimme tiistain tunnillamme vain ja ainoastaan kivoja harjoituksia J, tätiryhmämme oli oikein tyytyväinen tunnin jälkeen. Aloitimme tunnin kahdella pääty-ympyrällä reipasta ravia ja laukkaa ratsastaen. Laukkasimme aika pitkän aikaa, mikä oli vaihteeksi tosi kivaa ja hyödyllistä lopputuntia ajatellen, hevoset heräsivät ja lämpenivät.
Olin muutenkin ilahtunut että aloitimme heti ympyrällä taivuttaen, koska siinä juuri minulla ja Ansalla oli ja on edelleen hankaluuksia. Nyt sain sentään sitä edes pieniksi hetkiksi kuulolle ja pehmeämmäksi käynnissä ja laukassa, mutta ravissa se lössähti pitkäksi kuin lapamato, kuten Ida sanoi.
Pääty-ympyröillä kuntoilun jälkeen teimme siirtymiä kahden puomin välillä. Ida laittoi keskihalkaisijalle kaksi puomia, joiden välissä piti aluksi siirtää ravista käyntiin muutaman askelen ajaksi. Sitten nostimme ensimmäisen puomin jälkeen laukan ja laukata harppasimme toisen puomin yli. Ansan kanssa tätä oli kiva tehdä, se oli kovin innoissaan muttei kuitenkaan intoutunut liiaksi.
Meitä oli tunnilla seitsemän ratsukkoa, ja harjoitukset olivat sikälikin hyviä että jonottaa ei juuri tarvinnut, vaan kukin pääsi koko ajan ratsastamaan eteenpäin. Dino meni hirmu hyvin Teijalla, hauskaa miten Teija on alkanut tykkäämään siitä vaikka aiemmin Dino on ollut hänen(kin) inhokkilistalla. Kyllä muutkin vaikuttivat tyytyväisiltä ratsuihinsa, ainakin Pasi sujahteli puomien yli mielellään, kuten myös Elli.
Muutaman viikon Pasilla ratsastamisen jälkeen sain ratsukseni Ansan, joten kyllä tuntuivat säätimet tai ohjaimet olevan hieman eri paikassa. Ansa tuntui tosi suurelta ja jotenkin klohmolta pikkuisen Pasin jälkeen, satulaakin sain oikein kurotella selkään vaikka pitkä ihminen olenkin.
Teimme tiistain tunnillamme aluksi pituushalkaisijalla siirtymiä ravista käyntiin muutaman askelen ajaksi. Pitkillä sivuilla piti lyhentää ravia. Ansa teki harjoitukset periaatteessa kiltisti, mutten saanut sitä ollenkaan tuntumalle, se juosta jolkotti kulmien läpi kaula ojossa jotta suihkina kävi. Ihan oma vika, koska viime viikon tunnilla Ansa liikkui Sarin kanssa tosi kauniisti ja taipuisasti.
Laukkaharjoitus tehtiin niin, että nostimme maneesin oven edessä käynnistä laukan, ja heti kulmaan tehtiin laukkavoltti. Voltin jälkeen pitkällä sivulla piti lisätä laukkaa. Harjoitus oli muuten tosi kiva, mutta koskapa meitä oli kahdeksan ratsukkoa tunnilla, niin omaa vuoroa odotellessa piti tehdä käynnissä voltti jos toinenkin, ja hevoset eivät meinanneet malttaa odottaa nostoa. Lea ja Jekku ainakin olivat ihan täpinöissään.
Ansa tuntui lähtevän lisättyyn laukkaan mielestäni liiankin ryminällä, mutta Ida kehotti lisäämään tempoa. Eli meno ei varmaan näyttänyt mitenkään kovin vauhdikkaalta, vaikka se selästä käsin siltä tuntuikin. Sen sijaan Ellin ja Outin meno näytti meistä kaikista todella huimalta, pitkä sivu loppui heiltä äkkiä kesken J Pasikin tykkäsi harjoituksesta, se ei ollenkaan himmaillut laukassa vaan lisäsi laukkaa innoissaan.
Eipä muuta kuin mahdollisimman kivaa lokakuun alkua kaikille, t.Salla
Tulipa sitten sekin kokeiltua, että miten onnistuu ilman jalustimia ravaaminen Pasin kanssa. Aika hyvin muuten onnistui, toisin kuin voisi kuvitella. Ei fyysisiä eikä henkisiä vaurioita siis J
Eli teimme tiistain tunnillamme töitä tasapainon kanssa ilman jalustimia. Keskityimme siirtymisiin pääty-ympyrällä, eli ympyrän keskellä tötteröiden välissä piti siirtyä raviin, jonka jälkeen siirryttiin käynnistä laukkaan. Ravasimme myös kokouraa (onneksi tätä ei tehty laukassa), ja pitkillä sivuilla piti toden teolla pitää kieli keskellä suuta ja keskittyä pysyäkseen edes jotenkuten suorassa ja jalat rentona. Väkisinkin jalat alkoivat kipartua ylöspäin, hevoseen takertumista oli vaikea välttää.
Ida antoi ohjeeksi, että katse pitää suunnata pitkälle eikä saa tuijottaa hevosen korvia. Toimi aika hyvin, ainakin itseäni hötkytti näin paljon vähemmän. Vaikeinta oli siirtymä laukasta raviin, ainakin Pasin kanssa siirtymä oli ettenkö sainoisi epämukava.
Selvisimme kaikki hyvin eikä kukaan pudonnut, hassua miten kaikkien ratsastusvuosien jälkeenkin jalustimitta meno hieman jännittää. Toista oli nuorempana, jolloin oli hauska pyytää opettajalta, että saisinko mennä vaihteeksi ilman satulaa. Eipä ole nykyään tullut tällaista ehdoteltua… ainakaan vielä.
Jatkoimme tiistain tunnillamme väistöjen harjoittelua. Ratsastin taas Pasilla, mistä en ollut alkuun ollenkaan innostunut. Nyt kävi kuitenkin niin, että Pasi oli oikeinkin mukava eikä hangoitellut vastaan oikein missään tilanteessa. Ravikaan ei tuntunut niin karmealta kuin viimeksi. Ja karsinassahan se onkin ihan muru ja ystävällinen.
Väistöt tehtiin kolmikaarisella kiemurauralla siten, että jokaisen kaarteen kohdalla piti väistää takaosaa ulos. Aikamoista vääntämistä, vaikka teimme harjoituksen käynnissä niin kyllä se keskittymistä vaati. Ensimmäisessä kaarteessa väistäminen oli mielestäni vaikeinta, siinä oli hankalaa hahmottaa väistön kestoa ja oikeanlaista tietä. Pasi teki väistöt kyllä mutta aika tahmeasti.
Teimme myös laukkaharjoituksen kiemurauralla, laukka nostettiin käynnistä keskihalkaisijalla ja laukattiin vain keskimmäinen kaari. Ensimmäinen laukannosto meni kuralle, mutta huomautin raipalla kerran ja se auttoi. Pasi nosti laukat oikein nätisti ja laukkasi mukisematta koko kaaren. Valtava ero edelliseen tuntiin, jolloin se reagoi vasemman laukan nostamiseen pysähtymällä kokonaan. Mahtaakohan Pasi tykätä kiemuraurasta, vai tykkäsikö se edellä menevästä Retusta, en tiedä mutta hyvin meni J
Muillakin tuntilaisillamme taisi olla tyytyväinen olo tunnin jälkeen, en tosin ehtinyt haastatella Outin tunnelmia, hän meni ensimmäistä kertaa Retulla. Dinolla ratsastanut Teija oli myös tunnin alussa vastahankainen ratsastamaan sillä, emme kumpikaan oikein tykkää Dinosta. Mutta Dino meni oikein mallikkaasti kuten myös ainakin Ansa, jonka Sari sitten uhkasikin varata itselleen loppuvuodeksi…
Vielä tähän loppuun kuva Retusta, jolla ainakin tallikäyttäytyminen on mallikasta.
Eilen nautimme paitsi väliaikaisesta lämmöstä ja auringosta, myös yllättävän pienestä ratsastajamäärästä – meitä oli tunnilla vain 4 ratsukkoa. Aikamoista luksusta, jonka hohtoa tosin heikensi se että olin asennoitunut ratsastavani taas Karinalla mutta sainkin ratsukseni Pasin J Kanssamme tunnilla ahersivat Lissu, Jekku ja Dino.
Tilaa siis oli, ja aloitimme tekemällä käynnissä väistöjä jokaisella sivulla, aina sivua kohti. Hieman nolostutti, kun itse väistin sinnikkäästi Pasin takaosaa sisäänpäin kierroksen verran ennen kuin tajusin tekeväni täysin päinvastoin kuin muut... Pasi siis joutui hämmennyksiin epämääräisistä avuista, mutta kyllä me sitten aloimme päästä juonesta kiinni, aika tahmeasti tosin. Selästä käsin on mielestäni vieläkin hankala välillä todeta väistämisen onnistumista, moni hevosista on hyvä huijaamaan tässä.
Teimme väistöjä myös ravissa, onneksi sentään ensin kevyessä ravissa. Pasin harjoitusravi sai kippuran selkärankani kipunoimaan, en kyllä kykenisi sillä ravailemaan esim. ilman jalustimia. Sitten siirryimme tekemään väistöt harjoitusravissa, ja väistön jälkeen nostettiin laukka. Laukkasimme hetken myös koko uraa, mikä sujui oikeaan kierrokseen mukavasti.
Vasemmassa kierroksessa meille tulikin sitten ongelmia, Pasi ängersi raviväistöä vain vaivoin ja teki laukannostossa täydellisen stopin. En osannut odottaa sitä kun en tunne sitä kovin hyvin, mutta kyllä se laukkakin sieltä sitten nousi vaikka tuntuikin siltä kuin hevonen olisi taapertanut juoksuhiekassa. Ei kovin sujuvaa menoa siis. Nooh, syytä oli omassakin vetelyydessä, jos samaa oli toki Pasissakin.
Voi tätä sateista kesää, ja ilmeisesti syksyäkin. Melkein jo pääsimme eilen ratsastamaan tuntimme kentälle, mutta eikös sade alkanut juuri kun talutimme hevoset ulos. Päätimme siirtyä maneesiin mikä olikin hyvä ratkaisu, sillä välillä satoi oikein kohisemalla.
Ratsastin pitkästä aikaa Karinalla. Se käyttäytyi karsinassa niin kiltisti, että ajattelin sen jo olevan jotenkin kipeä... Meitä oli vain 6 ratsukkoa tunnilla, joten tilaa riitti hyvin. Tunnin aiheena olivat väistöt, joita teimme keskihalkaisijalla. A-kirjaimen kohdalta käännyttiin siis halkaisijalle ja väistö tehtiin uraa kohti, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Karina totteli hienosti varsinkin vasempaan kierrokseen, oikealle päin oli hieman hankalampaa. Jos väistössä tulee ongelmia, niin jostain syystä niitä tulee yhtäkkiä oikein roppakaupalla – hevonen ei väistä ja sen kaula kenottaa väärään suuntaan ja tahtikin on liian hidas… mutta loppua kohti väistömme paranivat myös oikealle.
Väistöjen jälkeen pääsimme laukkaamaan koko uraa, väliin piti tehdä pääty-ympyröitä. Oli tosi kiva laukkailla Karinalla, jonka selässä on hyvä istua ja se laukkaa mielellään eikä pyri hidastamaan raviin. En ole silti koskaan saanut sitä koottua kauniiseen muotoon, vaan se juoksee kaula pitkänä tehden kuitenkin päällisin puolin kiltisti mitä pyydän. Taisimme Karinan kanssa molemmat siis viihtyä mukavuusalueella ilman suorituspaineita… mikä tulikin tarpeeseen takkuisen työpäivän jälkeen. Tulin siihen tulokseen, että Karina ja minä olemme paljolti samanoloisia – suuria, pitkäkaulaisia otuksia, jotka säikkyvät asioita joita muut eivät edes näe ja joille tulee helposti silmätulehdus J
Eija pääsi kokeilemaan ystävällistä mutta laiskaa Retua. Paitsi ettei se ollut mitenkään laiska, Eija tykkäsi siitä paljon. Hänellä oli toki kannukset, ja kuulemma Retu tarvitsee nopeat avut toimiakseen, mutta meno oli oikein mallikasta. Retu hidasteli vain maneesiin talutettaessa ja sieltä poistuttaessa, kiire ei ollut kumpaankaan suuntaan.
Ratsastimme tiistain tuntimme maneesissa, koska kenttä näyttää olevan rankoista sateista johtuen aika kurainen. Sain treenikaveriksi Jekun, jolla ratsastan aina mielelläni.
Aloitimme tunnin tekemällä käynnissä voltin pitkän sivun keskelle, ja voltin jälkeen ravattiin seuraavalle pitkälle sivulle. Aika pian siirryimme laukkaamaan koko uraa, ja päätyihin piti tehdä pääty-ympyrät. Aikamoista kiihdyttelyä Jekun kanssa… sain sen laukkaamaan kohtuullisen hyviä pääty-ympyröitä, mutta aina ympyröiltä tullessa homma levisi käsiin. Jekku laukkasi joko niin kovaa että oli sekunnissa seuraavan hännässä kiinni, tai sitten putosi kovaan V5-raviin.
Ida neuvoi tunnin lopuksi, että tuohon ongelmaan olisi auttanut nopeampi pohje, Jekku tarvitsisi enemmän pohkeen tukea laukatessaan ympyrältä ulos. Tätä en hoksannut ollenkaan, keskityin tietenkin vain pidättämään sitä koska vauhti yltyi. Jatkossa täytyy keskittyä nopeampaan pohkeeseen, jotta välttyisimme kiitoravilta ja muiden ratsukoiden ahdistamiselta.
Tunti oli siis tavanomaista rivakampi, mikä näkyi hikisinä mutta tyytyväisinä naamoina. Olimme niin uupuneita tunnin jälkeen että maneesin ja tallin välimatkakin tuntui kymmeneltä kilometriltä. Tässä uupuneet mutta iloiset ja äänekkäät "tädit":
Kuten kuvasta huomaatte, Heidi kävi treffaamassa meitä vauvan kanssa. Vauva oli tietenkin pieni ja sievä kuin norsun korva, ihana tumma peikkotukka pikkiriikkisten kasvojen ympärillä. Vaikka ei hän edes ole mitenkään pieni ikäisekseen, mutta meistä kuitenkin hän oli ihan mini. Laitankin tähän aika söötin kuvan vauvasta:
Olen kovasti yrittänyt kunnostautua puhelimeni kameran käytössä, jotta saisin tänne välillä jotain somisteita. Niin, vauva on somiste mutta ylempi kuva on enemmänkin hmmm, jotain muuta. :)
Pääsin tällä viikolla ratsastamaan poikkeuksellisesti myös lauantaina. Lauantain aamupäivän tunnissa oli sellaista lapsuuden ratsastusleiritunnelmaa – aurinkoinen ja kuuma sää, pölyävä kenttä, paarmoja (tai mitä lie pistäviä ötököitä) ja hevoset hieman nuupahtaneita. Sain ratsukseni Pasin, joten olin itsekin aika nuupahtanut tunnin jälkeen.
En ole aiemmin Pasilla ratsastanutkaan, joten kokemus oli uusi eikä ollenkaan niin ikävä kuin mitä olin varautunut. Onneksi teimme tunnilla paljon harjoituksia käynnissä, pysäytyksiä ja peruutuksia. Pasin harjoitusravi oli sen verran tärisyttävä kokemus, etten ole varma olisinko selvinnyt enemmistä raviharjoituksista J Näiden kaikkien ratsastusvuosien jälkeenkin löytyy hevonen, jonka kyydistä meinaa pudota siksi että ravi pomputtaa edestakaisin sivulta toiselle ja myös ylhäältä alas. Auts. Laukat Pasi nosti nätisti ja laukassa olikin sitten jo mukava istua.
Jäin miettimään ratsastajan ryhdin vaikutusta hevosen liikkumiseen. Eija kertoi viime tunnilla lukeneensa jostain, että hevonen liikkuu saman muotoisena kuin ratsastajakin ja siksi ryhti on erityisen tärkeää pitää hyvänä. Ida pyysi moneen kertaan minua korjaamaan hartiat taakse ja yläselän ryhtiin, ja tähän täytyykin kiinnittää jatkossa aiempaa enemmän huomiota. Olen ikäväkseni huomannut oman ryhtini läsähtäneen viime vuosina, lienee pitkän ihmisen tyyppivika. Kun töissä istuu nenä kiinni tietokoneen ruudussa, ja illalla kotona kurottelee metrin mittaisten lasten perään, niin ei se ihme että figuuri on kuin virkkuukoukulla.
Tiistain tunnillamme nautimme lämpimästä elokuisesta illasta – jopa kaltaiselleni vilukissalle tuli megahiki heti alkuverryttelyssä. Ratsastin jälleen Lentulla, joka oli taas oikein mukava mutta ei ihan yhtä mukava kuin viime viikolla. Nyt se viskeli päätään vimmatusti, ajattelin jo että lyömme kohta sen kanssa viisaat päämme yhteen ja pyörrymme molemmat.
Aloitimme tunnin ratsastamalla ravissa pääty-ympyröitä, ympyröillä piti sitten hidastaa käyntiin neljän askelen ajaksi. Tästä siirryimme tekemään laukkaharjoitusta siten että ensin käveltiin pitkän sivun alkuun voltti ja käynnistä laukannosto pitkällä sivulla. Laukka-askelet piti laskea, ja täytyy sanoa ettei kukaan juurikaan onnistunut saamaan samaa lukemaa kuin Ida… harjoitus taisi ylittää kapasiteettimme siltä osin. Kun ensin pitää suoristaa hevonen, tehdä laukannosto ja varmistaa että on oikea laukka niin johan siinä viitisen laukka-askelta ehtii mennä ennen kuin muistaa laskea J
Uusi Retu oli tunnillamme, ja Teija kertoi sen olleen oikein kiva, joskin ravissa laiska. Laukka sillä oli kuulemma todella hyvä istua, ja laukkaamisen jälkeen se piristyikin ja liikkui virkummin. Teijan mukaan Retu vaikutti niin rauhalliselta tapaukselta, ettei olisi hätkähtänyt vaikka helikopteri olisi laskeutunut kentälle. Ihastelimme Retun ystävällistä käytöstä tallissa, korvat hörössä se seurusteli kanssamme.
Pasi aiheutti Sarille ylimääräisiä sydämentykytyksiä, ei kuitenkaan pukittelun tms takia vaan olemalla tahmeista tahmein. Ulospäin meno kyllä näytti hyvältä, mutta Sari joutui tekemään töitä yhtä paljon kuin jos olisi itse juossut koko tunnin. Jos siis haluat polttaa kaloreita ja hengästyttää itsesi piippuun niin ei kun Pasin selkään…
Eli jälleen saatiin tädit väsymään sekä fyysisesti että henkisesti – ja kivaa oli kuten aina!
Monen viikon tauon jälkeen oli niimpal kiva päästä taas hevosen selkään. Syyskauden (kamalaa, voiko näin sanoa elokuun alussa) ekalle tunnille sain ratsukseni Lentun, josta en ole oikein aiemmin tykännyt. Muuten Idan hevosvalintoihin taidettiin olla tyytyväisiä, kukaan ei joutunut ihan epäsopivan ratsun selkään.
Tällä kertaa Lenttu pääsi kuitenkin yllättämään positiivisesti. Se on aiemman kokemukseni perusteella ollut mielestäni sellainen rumarautias itsepäinen pökkelö, joka päkittää pohjetta vastaan ja kallistuu kulmissa sisäänpäin niin että omat jalkaterät on maassa ellei pidä varaansa. Nyt Lenttu tuntui reippaalta ja jotenkin iloiselta, saimme tehtyä ihan onnistunutta väistöä ja laukatkin kulki kivasti. Tykkäsin siitä oikein paljon, mitä en lainkaan odottanut tunnin alussa.
Teimme tunnilla siis alkuverkan jälkeen väistöjä pitkiä sivuja kohti, ja sitten laukassa ympyrän Idan edessä olevalle pitkälle sivulle. Oikein kiva tunti, tosin taisimme lopettaa aika aikaisin koska seuraavan tunnin ratsastajat olivat hevosineen vielä tallissa kun veimme omat hevosemme talliin.
Oli hauska huomata, miten loma ja kesäaika on vaikuttanut positiivisesti hevosten käyttäytymiseen – tai sitten ne olivat muuten vaan hyvällä tuulella. Elliä ei harmittanut karsinassa juurikaan, ja Dinokaan ei äijäillyt vaan käyttäytyi herrasmiesmäisemmin kuin yleensä. Uusi Retu-hevonen vaikutti kiltiltä ja oli tosi tutun näköinen, löysimme siitä ainakin Nyytin ja Ellin piirteitä J
Kappas kun piti kirjoittaa jo perjantaina, no parempi myöhään kun ei milloinkaan (:
Osallistuin siis kuluneella viikolla estekurssille, joka oli kolmepäiväinen. Aluksi nimenä oli alkeiseste, mutta muuttui lopulta perusestekurssiksi. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta kurssi ratsastettiin samalla hevosella ja itse sainkin Ellin. Ratsukkoja oli kurssilla kuusi ja muutkin vaikuttivat tyytyväisiltä ratsuvalintoihin. Yhteishenkikin oli hyvä, saimme toisemme tsempattua yli (lähes) kaikista esteistä ja oli mukava ratsastaa hyvässä porukassa. Säilyimme myös fyysisesti ehjänä ja pysyimme melkein kaikki myös hevostemme kyydissä. Ainoastaan yksi tippui, ja hänkin inhimillisestä erehdyksestä. Jos itse on menossa yli ja hevonen oikealle, käy huonosti. Onneksi ainoat kolaukset olivat henkisiä (:
Keskiviikkona teimme alkuverkassa ympyröitä neljän maapuomin ylitse ravissa ja laukassa. Oli muuten yllättävän vaikeaa, en tiedä miksi. Koin kuitenkin suuren ahaa-elämyksen käsieni osalta ja lopuksi sujui hyvin. Tehtiin myös laukannostoja ympyrän jälkeen suoralla uralla, sekin tuntui jotenkin ylitsepääsemättömän vaikealta. Kenttä oli erittäin mutainen ja raskas ja ensimmäisen kerran ikinä Elli oli hidas ja sitä sai komentaa eteenpäin.
Lopputunnista ratsastettiin ravipuomit-kaksi innaria linjaa, jonka jälkeen piti ottaa seis, nostaa uusi laukka ja tehdä ympyrä laukassa. Jos alkutunnin asiat tuntui vaikealta, ei tästä meinannut tulla mitään. Puomit kolisi, ratsu vain juoksi alta ja laukka ei noussut. Tässä kohtaa tuntia koin toisen ahaa-elämyksen esteistunnastani, ja tyylistä jolla istun esteiden välissä. Istun usein liian syvälle satulaan, jolloin jalat nousevat enkä varaa painoa jalustimille. Tällöin myös tasapainoni on huono. Muutaman epätoivoisen yrityksen jälkeen saatiin onnistuminen ja lopetettiin siihen. Eikä se kuulemma näyttänyt yhtä pahalta miltä tuntui...
Torstaina teimme aluksi huolellisia kulmanratsastuksia ja avotaivutusta. Samalla luuserilinjalla jatkettiin, mihin eilen jäätiin. Avotaivutus keventäen + estejalustimet = ei tullut yhtään mitään. Meinasi kieltämättä hihat palaa tässävaiheessa totaalisesti omaan ratsastukseeni. Jatkettiin laukkaamalla koko Malja-kenttää ympäri, Elli oikein innostui ja kerrankin laukassa oli kunnon tahti ja voimaa.
Aloitimme tulemaan yksittäistä pystyä, joka hypättiin kolme kertaa edes takaisin suoralla linjalla. Aina hypyn jälkeen seis, taputus ja uusi laukka ja esteen yli. Ensimmäisen kerran hyppyyn tultaessa pohkeet olivat iloisesti irti eikä askelkaan sopinut. Töks. Heh, joskus voisi vaikka ratsastaa :) Uusi vauhti ja hyvin yli. Sen jälkeen mentiinkin paremmin. Sain yllättävän hyvin kontrollin vaikka suussa oli vain nivelkuolaimet, vain kerran piti pidättää lujemmin. Erittäin hyödyllinen ja kiva harjoitus, varsinkin meille !
Seuraavaksi kahden pystyn kaareva linja, johon väliin kuusi askelta. Tässä ei tainnut olla ihmeempää, tultiin pari kertaa esteitä nostaen ja hyvin meni. Sitten kaarevan linjan jälkeen oikealle ja kahden askeleen pysty-okseri sarja, joka meinasi käydä hiukan ahtaaksi... Toisella yrityksellä saatiin hyvä suoritus, väliin piti tehdä kunnon pidäte niin selvisimme ilman kolinoita. Jälkimmäinen okseri taisi korkeimmillaan olla 90cm, muut 70-80.
Tunnista jäi hyvä fiilis onnistumisten ansiosta, olin yllättynyt kuinka hyvin nivelkuolain toimi, ja sillä uskallan ottaa isomman pidätteen, olympialla jään itse tappelemaan kun en uskalla ottaa niin paljoa suusta. Ratsukin oli tunnin jälkeen tyytyväinen, sille on tehnyt loma hyvää :) Ei irvistellyt karsinassa, vaan seisoskeli korvat hörössä.
Perjantaina tehtiin ensin radan osia ja lopuksi hypättiin rataa. Alkuverryttelyissä tein laukanvaihtoja ja kontrolliharjoituksia, jotka lopulta sujuivat hyvin ! Aloitettiin yksittäisillä hypyillä pystylle ja okserille, paikat löytyi hyvin ja Elli tuntui muutenkin hyvältä. Seuraavaksi kolmen esteen linja, pysty-okseri sarja, viisi laukkaa ja pysty. Taidettiin kyllä tulla sujuvalla neljällä askeleella joka kerta, unohdan usein laskea askeleita ja ajan sitten varmuudeksi vähän eteen... hups.
En muista, tultiinko välissä vielä jotain mutta lopuksi tulimme rataa joka oli kaikkea 70 ja 90 välillä. Pysyttiin hyvässä temmossa ja paikat osui hyvin ja rata oli todella hyvä ! Varmaan paras rata mikä ollaan Ellin kanssa hypätty, vaikka oli muutama vaikeakin kohta. Hyvä päätös kivalle kurssille. Saatiin myös lupa ensi viikon kisoihin, lauantaina hypätään 70 ja 80.
Videolta näkyy perjantain hyppykoostetta, on kiva nähdä omaa ratsastustaan videolta, sillä huomaan sellaisia virheitä, mihin en ratsastaessa kiinnitä itse huomiota. Paljon on vielä kehitettävää (:
Rankat sateet olivat muuttaneet kentät kuravelliksi, joten jouduimme ratsastamaan tiistain tuntimme maneesissa. Kauhia pettymys kun ulkona oli kiva kesäsää, mutta minkäs teet kun kuraa olisi ollut polviin saakka.
Ratsastin jälleen Ansalla, joka muuten oli tallissa taas ihan älyttömän kiva ja ystävällinen. Se oli saanut itsensä aivan rapaiseksi lautasia myöten, kuran rapsuttamisessa meni aikansa. Tunnilla se oli vähän normaalia virmakampi alusta alkaen, enemmänkin piti tehdä pidätteitä kuin pyytää vauhtia.
Teimme ensin ravissa pääty-ympyröitä ja sitten siirryimme laukkaamaan pääty-ympyrän. Tämän jälkeen tehtiin meille Ansan kanssa mahdottomaksi osoittautunutta harjoitusta, jossa piti ensin käynnissä tehdä pohkeenväistöä uralle ja sitten nostaa käynnistä laukka. Eihän Ansa pysynyt nahoissaan kun huomasi muiden säntäävän laukkaan turvan edestä. Se pomppi paikallaan ennen nostoa ja ehdin jo hermostua että se pomppaa kohta kattoon asti tai jotain. Saimme tehtyä muutaman hätäisen väistön ja noston, mutta enimmäkseen olimme molemmat jännittyneitä ja kohelsimme häiriten muiden ratsastamista. Ilman Idan apua olisimme jääneet pomppimaan merkkitötteröt lyttyyn, mutta hänen avullaan harjoitus saatiin sitten tehtyä kunnialla edes kerran.
Lentullakin näytti olevan menohaluja, se tuntui myös olevan pomppufiiliksellä. Muita en oikein ehtinyt katsellakaan kun yritin saada Ansaa tasoittumaan. Maneesissa tuli kyllä kunnon hiki, siellä kun ei käy tuulenvirettäkään. Tähän kohtaan olisinkin halunnut laittaa kuvan tätiryhmämme jäsenistä tunnin jälkeen, mutta eivät mokomat innostuneet kuvattaviksi. Hiukset oli mukamas huonosti hikistyttyään kypärän alla... jaa no ehkä vähän :)
Ensi tiistaina ratsastuskoulutiimimme kokoontuu vielä putsailemaan hevosten varusteita, mutta sitten tulee ainakin itselläni pitkä kesätauko ratsastuksessa. Vähän se harmittaakin, ehkä kärkyn irtotunteja kuitenkin. Oikein sujuvia ja innostavia ratsastushetkiä kaikille niille, jotka osallistuvat kesäkursseille – Outille erityisesti tsemppiä, heh!
Oikein mukavaa ja toivottavasti aurinkoista kesää toivottaa Salla
Oonan viimekertaisen päivityksen luettuani en voi kuin todeta, että jaettu ilo on moninkertainen ilo… sen verran hauskaa tuntuu ihmisillä olleen sitä lukiessaan! Itse en esteitä päässyt kokeilemaan, mutta uskon että kaikki täti-kollegat yrittivät kyllä tosissaan :) Heidi totesi että ei tähän auta muu kuin siedätyshoito, syksyllä ryhmämme tulee hyppäämään useammin. Eli ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
Ihan putkeen ei silti eilinen koulutuntimmekaan mennyt. Teimme isoa ympyrää ensin ravissa ja laukassa, tämä vielä sujui aika hyvin. Merja sai Jekun laukkaamaan tosi mallikkaasti koko ajan, raviin putoamisia ei juurikaan tullut. Samaten Sarilla ja Ellillä näytti laukkatyöskentely sujuvan hirmu hienosti, Sarin naama loisti ja varmaan Ellinkin naama loisti. Itse keikuin Ansan selässä, sillä en olekaan paljon ratsastanut mutta tykkäsin siitä kyllä. Se on sopivan kokoinen kaltaiselleni hujopille.
Ympyrällä ratsastaminen vaikeutui, kun Heidi pyysi meitä tekemään ympyrän keskelle s-mutkan. Oikean tien löytämiseen menikin sitten tovi. S-mutka vei jo päätä pyörälle ja koska suuntakin vaihtui, piti olla tarkkana vastaantulijoiden kanssa. Tarkkana piti olla myös kiemuran kaarien leveyden, etäisyyksien ja taivutuksien kanssa, ei siis ollut helppoa. Kun kiemuran oikea malli oli löytynyt ravissa, tehtiin viimeinen mutka vielä laukassa.
Tätiryhmämme kolme vakiojäsentä kävi viime viikonloppuna Pärnussa ratsastusleirillä. He kehuivat kovasti Sassi-tallin hevosia ja maastoja. Matkakertomus kuulosti tosi houkuttelevalta, ja näytti siltä että oppiakin sieltä oli saatu koska kaikilla heillä meni eilinen tunti tosi hyvin.
Ennen kuin aloitat lukemaan tätä tekstiä, varmista ettei piposi ole liian kireällä. Jos olet altis vetämään herneen nenään, älä lue tätä postausta, vaan käänny lääkärin puoleen. Tämän tekstin ei ole tarkoitus loukata tai pilkata ketään henkilökohtaisesti.
Eilisillä tiistaitunneilla kello kuuden rääväsuu-kouluryhmä ja seitsemän esteryhmä tekivät samoja tehtäviä puomeilla ja pienillä esteillä. Tuli siis todettua, että kouluryhmä pysyköön tasaisella. No, niillä (ja katsojilla) oli ainakin hauskaa.
Tallissa
Tätiryhmä huomaa listassa lukevan este/puomitunti. Seuraa väittelyä siitä, kuka on mennyt sanomaan Heidille haluavansa ylittää mitään mikä ei ole maantasalla. Ratsuja kunnostetaan vapisevin käsin ja mutistaan ratsuvalinnoista, varusteista, säästä ja suunnitellan viikonloppulomaa. Vessajono on pitempi kuin normaalisti, liekö tähänkin syy.
Esteryhmä astelee talliin yhtä tyynenä kuin aina ja harmittelee ettei luvassa luultavasti ole kansallisen tason esterataharjoitusta. Muiden ratsut ovat jo kentällä tätien höykytettävänä joten vain poniratsastaja jää talliin kunnostamaan arvoisaa Ponia ja vakoilee samalla kentällä olevaa hupinumeroa.
Tunti
Puomit, kavaletti ja este on sijoiteltu kentälle kuvan osoittamalla tavalla. Kävelyn jälkeen aloitetaan ravissa tekemällä ympyrä ravipuomien ympärille kevyessä istunnassa. Tädit unohtavat joko kevyen istunnan, askellajin tai koko ympyrän. Kuuluu valitusta vatsalihaksien puutteesta ja kyseenalaistetaan niiden olemassaoloa. Yritetään lintsata ylhäällä pysymisestä, vaikka Heidi vakuuttelee että satulassa on nastoja.
Esteryhmä suorittaa tehtävän täydellisyyttä hipoen. Takapuoli ei hipaisekkaan satulaa ja lintsausta ei tapahdu, ainoat ongelmat kentän laidalla huutelevat tädit.
Aloitetaan koko harjoituksen tekeminen, ensin puomin yli, ravipuomit, ympyrä kavaletin yli, ravipuomit uudestaan ja esteen yli. Tuntien välillä oli hiukan eroja askellajeissa, suunnassa ja istunnassa. Tädit huitelivat menemään vähän kyseenalaisesti. Ratsut hyppää aluekisoissa ysikymppiä mutta kuskit ei pääse yli 40 senttisestä ristikosta. Tai jos vahingossa osuivat esteeseen ja häkeltynyt hevonen vielä loikkasi yli, ratsastajien ääniefektit karkottivat kaikki pikkulinnut kilometrin säteeltä. Ohimenoja ja äkkijarrutuksia tuli niin paljon että kamerasta loppui akku puolivälissä. Lopuksi este taisi olla pieni okseri mutta kyllä jokainen sen sai ylitettyä. Tunnin lopussa taisivat vielä kaahailla laukassa ympäri kenttää, mutta henkilövahingoilta säilyttiin.
Esteryhmä suoritti tehtävää hillityn elegantisti, tosin poni harjoitteli kansallisoopperan balettiesitystään kahdesti ja oli pudottaa kuskin suorittaessaan hyppy-käännös sarjojaan. Ratsukko selvitti kuitenkin välinsä ja suoritti tehtävää lähes täydellisesti, tosin kantapäät olivat ylhäällä ja kädet huiteli missä sattuu, mutta se johtui suoraan silmiin tulleesta auringonpaisteesta, ei suinkaan ratsukosta. Välillä joku hevonen etsi pienen ristikon vierestä suurempaa vaihtoehtoestettä ja joku saattaisi tulkita tämän ohimenona, mutta näin ei siis tapahtunut.
Kun kaikki olivat saaneet tehtävän hiottua täydelliseksi, siirryttiin loppuravien kautta käyntiin ja osa lähti vielä metsälenkille. Loppujen ratsut jäivät vielä koulutunnille muistelemaan että miten sitä kuuluisikaan oikein liikkua.
Loppuun vielä nopeasti kasattu tätien mokailuvideo, seassa pari esimerkkiäkin miten homman olisi kuulunut sujua (:
Harjoituskaverini Jekku odotti iloisena karsinassa, kun saavuin tallille tiistaina. Se oli kovin seurustelutuulella, sain harjaamisesta palkkiokseni leppoisaa turvalla tönimistä. Jekku tuntui alkukäynnissä reippaammalta ja touhukkaammalta kuin aiempina kertoina, ja valmistauduin jo vauhdikkaaseen tuntiin – mutta ei, ravissa se taas pikemminkin lompsotteli kuin kiihdytteli.
Taivuttelimme hevosia aluksi pitkillä sivuilla sisään ja ulospäin. Sitten siirryimme tekemään lyhyet sivut ravissa ja pitkät sivut laukassa siten, että toisella pitkällä sivulla nostettiin myötälaukka ja toisella vastalaukka. Ihan hyvin homma sujui kaikilta, ratsastimme melko laajaa kenttää joten mahduimme hyvin. Jekkukin nosti melko kiltisti pyydetyt laukat, kunhan vain tajusin jättää tarpeeksi väliä edelliseen ratsukkoon.
Suunnan vaihtumisen jälkeen teimme laukannostot käynnistä samalla idealla. Meille tuli Jekun kanssa ylitsepääsemättömiä ongelmia oikean laukan kanssa heti alusta alkaen. Jekku tarjosi ensin vaihtelevasti jompaakumpaa laukkaa, eli ei selvästikään ymmärtänyt apujani, tai malttanut kuunnella niitä. Homma kulki siten että Jekku jännittyi kovasti ennen nostoa, en saanut oikeita apuja läpi ja sitten se ryntäsikin jo vasempaan laukkaan ja kesti kauan ennen kuin sain sen takaisin raviin ja käyntiin. On se merkillistä, miten noinkin tuttu asia voi alkaa tuntua vaikealta, kun ongelmia ilmenee.
Heidi jaksoi kuitenkin sinnikkäästi huutaa ohjeita ja tarjota ratkaisuja, ja me Jekun kanssa säntäilimme pitkin kenttää muiden jo ollessa loppuravissa. Lopulta oikea laukka nousi mutkittelemalla voltin kautta, sain sentään laukatuksi vastalaukassa yhden pitkän sivun. Nyt olisikin ollut kiva päästä Jekun kanssa tunnille heti tänään ja jatkaa harjoituksia…
Juhannus lähestyy ja kohta tiistaituntimmekin jää kesätauolle. Tätiryhmästämme Sari, Eija ja Outi hankkivat uusia ratsastuskokemuksia lähtemällä Pärnuun miniloman viettoon Sassi-tallille - eikö kuulostakin houkuttelevalta? Vaan toki uusia kokemuksia ja oppia voi hakea myös oman tallimme kesäkursseilta, valikoima oli oikein monipuolinen.
Turun Malja on täydessä vauhdissaan ja tallialueemme on täynnä huippuratsukoita. Torstaina aluekisoihin osallistui monia tuntiratsukoita, sen lisäksi minä ja Elli kävimme seurakisoissa nykyisen Kartanon tallin puolella hyppäämässä 60 ja 80cm.
Sääennuste lupasi vesisadetta koko päiväksi ja kun tultiin tallille yhdeksän jälkeen aamusta, satoikin vettä. Minä ja hevosen-(ja kuskin)huoltajana toiminut äiti käveltiin maksamaan lähdöt ja yritin opetella rataa kentänlaidalta, ei onneksi mikään kovin hankala. Palasimme TRn puolelle, katsoimme muutamia tuntsareiden suorituksia Maljakentällä ja mentiin laittamaan Elliä kuntoon. Karsinassa odotti oikea hapannaama, Elli olisi mielummin jäänyt muiden kanssa viettämään vapaapäivää, ja oli tavalliseen tapaansa erittäin onnellinen satulan laitosta. Tavarat kasaan ja käveltiin kisapaikalle, alikulkutunnelissa tosin hieman jännitti.
Jouduimme odottelemaan jonkin aikaa ennen verkkaan pääsyä, Elli nähtyään kentällä olevat esteet ei malttanut odottaa enää yhtään.
Se 60 verkka olikin sitten aikamoinen katastrofi. Elliä jännitti maneesi ja esitti kaikki vaikean tason koululiikkeet, ympärillä kaahaavat ponit eivät helpottaneet asiaa. Otettiin vain pari hyvää hyppyä, loppuaika meni rentouden hakemiseen. Valmistautumiskujassa Elli poltti käämit totaalisesti ja kentälle päästyään tuijotteli ihmeissään katsojia ja esteitä. Tosi hyvältä siis näytti jo tässä vaiheessa.
Rata oli 8 esteen perusrata ja 2.vaihe 4 estettä, pari suhteutettua linjaa, muuten aika pitkiä teitä. Siihen asti meni hyvin, että ensimmäisen esteen jälkeen hävisi jalustin. Vauhtia oli tosi paljon, kaarteissa oli tekemistä pysyä kyydissä. Viimeinen suhteutettu oli neljän laukan väli mutta rysäytettiin se kolmella. Ihme että puomit pysyi ylhäällä. Sen jälkeen unohdin ratsastaa viimeiselle esteelle, joten tehtiin iso ympyrä ja hypättiin viimeinen este. 60cm siis 4vp, rata ei ollut todellakaan hyvä koska ratsu vei kuskia kuin märkää rättiä. Päätin silti lähteä korjaamaan virheitä kasikymppiin, toivoin että esteiden nousu vähän hillitsisi vauhtia.
80cm verkka oli jo parempi, saatiin rentoa ravia jo alkuun eikä tullut mitään hyppelyitä yms. Pari hyvää hyppyä pystylle, kaikki oli hyvin. Ohjaus kohti okseria, Elli pudotti minut pilvilinnasta ottamalla ensimmäisen stopin ikinä minun kanssa. Ohjat käteen ja pohkeet kiinni niin ei mitään ongelmaa mennä yli. Kannattaisi ehkä vähän keskittyä joskus (:
80 rata oli ihan superhyvä edelliseen verrattuna. Sain pidettyä kontrollin (ja jalustimet) esteiden välissä, Elli ei kaahannut yhtään. Mutta se perusradan viimeinen suhteutettu rysähti taas. Ajattelin vain, että nyt en mene siitä kasista ohi ja unohdin pidättää, onneksi Elli nosteli koipiaan. Sain jatkaa 2. vaiheeseen, kaksi ekaa estettä ihan ok, mutta sitten kuuluu videoltakin vain "missä se **tun ykstoista nyt on". Löytyi sekin ja sitten viimeiselle, kuski heitti ohjat ja pohkeet joten oli lähellä ettei mokattu viimeiselle. Puhtaasti kuitenkin yli ja maaliin. 80cm siis 0vp, arvostelu oli vain että kaikki puhtaat palkitaan joten saatiin ruusuke ja ravailun jälkeen käppäiltiin kotitalliin. Elli pääsi syömään heiniä ja huoltojoukot putsaamaan kuraista ratsua ja sen varusteita. Lopuksi vielä toimihenkilöimään radalle ja makkaranpaistoon. Kiva päivä siis vähän huonosta alusta huolimatta.
Kuudestakympistä en alunperin ajatellut julkaisevani sitä videoa mutta näytetään sekin nyt vertailun vuoksi. Siinä on kyllä hukassa niin kuski kuin kuvaajakin, mutta koittakaa kestää. Omia virheitäni tiedostan itsekin, joten jos on asiaa ne voi tulla sanomaan kasvotusten, huomenna olen Maljassa auttelemassa.
Kaikista kuvista iso kiitos Jaxelle ja kameran lainasta Ansulle !
Ratsastin tiistain tunnillamme jälleen Jekulla. Sää oli mitä ihanin, melkein tarkeni ratsastaa t-paidalla. Outi tietenkin pärjäsi toppi päällä mainiosti, mutta itse olen viluisempaa sorttia J
Tunnin piti Iida, joka jatkaa opettajanamme Heidin jäätyä äitiyslomalle. Aloitimme tunnin käynnissä tekemällä pysähdyksiä ja peruutuksia. Jekku taisteli aluksi pysähtymistä vastaan eikä ainakaan halunnut peruuttaa suoraan. Otin vanhat keinot käyttöön ja yritin sanoa miehekkäällä äänellä ”seis” – se tehosi heti…
Jatkoimme tuntia jakaantumalla pääty-ympyröille, joilla teimme siirtymisiä käynnistä raviin. Tarkoitus oli käyttää siirtymisissä lähinnä istuntaa ja painoapuja, mutta se ei meiltä Jekun kanssa oikein onnistunut, piti tehdä ihan vahvoja pidätteitä jos muut ravasivat ympärillä. Laukkaharjoitus tehtiin niin, että ensin ravattiin pääty-ympyrä jonka päätteeksi nostettiin laukka ja laukattiin kulman läpi ja pitkän sivun päähän. Harjoitus toimi hyvin vaikka meitä olikin kahdeksan ratsukkoa, jonottaa ei tarvinnut.
Jekun kanssa laukkaaminen meni taas äkkinäisiksi pyrähdyksiksi, ja se kallistui pahasti sisäänpäin kulmissa ja aluksi putosi myös kovaan raviin ennen kuin huomasinkaan. No, laukat sentään nousivat tosi hyvin (ilman miesmäisiä äänikomentoja), ja muutaman kerran sain sen menemään toivotulla tavalla. Jekku on oppinut hienosti toimimaan tunneilla, kun ajattelee sen viime kesän V5-vaihdetta ja kaahottamista. Harmi vaan että tällä kertaa se oli lopputunnista tosi tahmea ja jotenkin haluttoman oloinen, ei ollenkaan sellainen touhukas tömistäjä kuten yleensä.
Tunti oli tosi monipuolinen ja tehtäviin keskittyessä aika kului nopeasti. Iida antoi kaikille palautetta ja kiinnitti huomiota vähän erilaisiin asioihin kuin Heidi. Uuden opettajan myötä tulee varmaan mietityksi omaa ratsastusta vähän uudesta näkövinkkelistä.
Viikonloppuna onkin taas luvassa mitä parhainta viihdettä ratsastuksen ystäville, nähdään siis kisoissa!
Kahden viikon tauon jälkeen oli äärettömän kiva palata tallille ja hevosen selkään. Sain ratsukseni Jekun pitkästä aikaa. Sen harjaaminen ja satuloiminen olikin aika hässäkkä, sen verran touhukas Jekku oli karsinassa. Karvaa siitä lähti tupoittain, suurin osa niistä imuroitui mustaan fleece-takkiini enkä muuten saanut niitä irti millään kotonakaan.
Tunnilla teimme alkuverryttelyn jälkeen siirtymiä ravista käyntiin jokaisella sivulla. Jekku tuntui aivan erilaiselta kuin viime syksynä sillä ratsastaessani, se ei touhottanut samalla tavalla ja uskoi paremmin pidätteitä. Toisaalta se ei ollut niin herkkä istunnalle kuin aiemmin. Harjoitusta jatkettiin niin että ennen jokaista kulmaa nostettiin käynnistä laukka, laukattiin voltti kulman ympäri ja hidastettiin ravin kautta käyntiin.
Jännäsin vähän laukannostoja koska viimeksi Jekulla ratsastaessani nostot olivat vauhdikkaita pyrähdyksiä kiitoravin kautta. Nyt laukat nousivat vasempaan melko hyvin, ja vaikka volttimme venyivätkin isoiksi niin kohtuullisen hyvin ja tasaisesti homma sujui.
Sen sijaan oikeaan kierrokseen laukat eivät sujuneet tippaakaan. Tarkoitus oli vain laukata lyhyt pätkä kulman ympäri, mutta Jekku kaahasi raviin ja kaatui niin voimakkaasti sisäänpäin etten ehtinyt korjata liikettä. Itsekin kiirehdin nostoissa, olisi pitänyt valmistella homma paremmin ja maltillisemmin. Mutta tuntui siltä ettei sisäpohkeella ollut mitään vaikutusta.
Mielelläni silti Jekun kanssa ratsastin, se on jotenkin niin symppis ja ihku. Ja totesimme muiden tätiratsastajien kanssa, että vasta muutaman kerran tietyllä hevosella ratsastettuaan homma alkaa toimia (tai jää toimimatta), meillä ”hitailla ja vanhoilla” kuten Outi ilmaisi, kestää aikansa reagoida kunkin hevosen ominaisuuksiin…
Kylmästä säästä huolimatta olimme tiistaina kovin tyytyväisiä, kun pitkän maneesikauden jälkeen pääsimme kentälle ratsastamaan. Toivon mukaan maneesiin ei tarvitse enää palata – tai mistä sitä tietää kun tänään keskiviikkona näyttää tupruavan lunta jälleen. Kevät keikkuen tulevi, tosiaan.
Ratsastin jälleen Ellillä. Elli käyttäytyi karsinassa nyt maltillisemmin, kovasti se luimistelee ja uhkailee muttei sentään vinkunut kuin kumiankka kuten yleensä. Kerran muuten luulin Ellin vinkaisua karsinaan eksyneeksi hiireksi, ja kiljaisin ja pompin tasajalkaa – hiirihän on siis tosi pelottava eläin. Siinä sitten tuijotimme Ellin kanssa toisiamme, molemmilla pyöri silmät päässä järkytyksestä J
Liikuimme tunnilla isolla ympyrällä, ja ainakin aluksi piti pysyä toistemme lähettyvillä ylimääräisen härdellin välttämiseksi – kentällä olemiseen täytyy meidän kaikkien, myös ratsastajien, taas tottua... Heti aluksi pari mopopoikaa pärisytteli komiasti kentän ohi, se vähän kuohahdutti hevosia mutta aika vähän kuitenkin. Eiköhän hevosistakin ole mukavampi tehdä töitä raittiissa ilmassa, ne tuntuivat enemmänkin tyytyväisiltä kuin säikyiltä.
Teimme ympyrällä ravissa voltteja molempiin päätyihin. Ravivolttien jälkeen siirryimme nostamaan voltin jälkeen laukan, laukkaa jatkettiin seuraavalle voltille saakka. Tämän jälkeen laukkasimme pitkän aikaa ympyrällä ilman voltteja. Lopuksi vielä ravasimme koko kenttää ympäri jonossa ihan kentän reunoja pitkin. Hevoset käyttäytyivät todella hienosti, erityisesti ihmettelin miten hienolta Pasi näytti. Myös Dino, Irkku ja Lenttukin vaikuttivat kulkevan tyytyväisenä kauniissa muodossa. Sari tosin mainitsi Dinon olleen melkoisen laiska, tiedoksi vaan Dinon seuraaville ratsastajille.
Salla olikin jo tilannetta päivitellytkin, kirjoitellaan nyt toisestakin näkökannasta, kaikenlaista tapahtunut viikon sisässä.
Maanantaina puuhailtiin siis pääsiäisriehaa joka oli onnistunut, leikkijöillä ainakin oli hauskaa ja niin taisi olla katsomossakin. Itse olin mukana kaikissa leikeissä, hiukan vaihtelevalla menestyksellä (:
Viesti oli aivan superhauska, tuntihevoset käyttäytyivät hienosti, ( Irkku tosin hämmentyi väärinpäin olleesta ratsastajasta, mutta vahingoilta vältyttiin). Meidän joukkue ratsunaan Jekku selviytyi aika mallikkaasti, tosin hävisimme kirkkaasti naapuriradalla olleelle yksärijoukkueelle. Olivat varmaan harjoitelleet koko pääsiäisen (:
Tolppaleikki oli myös hauska, tässä ratsunani toimi Reksi, joka oli juuri sopivan korkuinen tolpan koskettamiseen. Se selvästi innostui leikistä ja sitä sai oikein pidellä, samantien kun käänsi ringistä pois se syöksyi keskelle. Selvittiin finaaliin jossa siis oli jäljellä vain yksi tolppa ja kaksi ratsukkoa, musiikin lakatessa olimme auttamattomasti jäljessä kilpakavereita ja jäimme kakkosiksi. Poni ei sulattanut tappiotaan vaan kumosi kuskin kyydistä kun huomasi häviön olevan selvä. Onneksi korkealta ei tarvinnut tipahtaa ja loppukevennyksenä toiminut poni-show nauratti enemmän kuin harmitti.
Tehtäväradan ratsunani toimi myös poni, ja tämä sujui jo mallikkaasti. Reksi laukkasi onnessaan maneesia päästä päähän suorittamaan tehtäviä ja syömään porkkanoita. Narsissitkin muistettiin kaapata mukaan maalisuoralla ja saatiin kunniamaininta päivän nopeimmasta maailmanympärimatkasta. Löytyi siis vihdoin se meidänkin juttu, taidankin alkaa vikeltäjäksi !
Päivä oli minusta ainakin erittäin onnistunut, ja sen kruunasi Reksin selkään kiivenneen pikkupojan kommentti, "onko tää semmonen ravihevonen ?". Eiköhän järjestetä uudestaankin. (:
Huvittelun jälkeen palasin eilen tiistain hyppytunnille, jota Salla jo vähän alustikin. Tehtävänä oli siis viiden esteen jumppasarja ja ratsunani Lissu, jolla en ollut ikinä mennyt edes tasaisella, saati sitten hypännyt. Alkuverryttelyssä tykästyin Lissun liikkeisiin, tosin laukka oli aika tahmea.
Hyppäämisestä ei aluksi meinannut tulla mitään, sekä kuski että hevonen olivat täysin hukassa. Vauhtia oli liian vähän eikä Lissu tiennyt mihin jalkansa olisi laittanut, seurauksena stoppailua, kolistelua ja kenguruloikkia. Näytti luultavasti joko säälittävältä tai vaihtoehtoisesti huvittavalta.
Löydettiin kuitenkin jonkunlainen tuntuma esteisiin ja tamma alkoi itsekin vetää enemmän esteelle joten kuskin osuus hieman helpottui. Viimeiset kerrat olikin jo oikein mallikkaita, piti vain saada juonesta kiinni. Hitaasti syttyvä kuski ja häkeltynyt hevonen ei ehkä ole paras yhdistelmä noin alkutunnista, mutta onneksi lopputunnin onnistumiset korvasivat mokailuja. Lissusta jäi kyllä silti ehdottoman positiivinen kuva ja tykästyin siihen täysin. Vaihto tapahtuu siis tallin pienimmistä tallin suurimpaan, ainoa ongelma on että pituus loppuu kesken, joten en meinaa saada satulaa selkään ilman jakkaraa, saati päästä kyytiin (:
Pääsiäismaanantai oli tänä vuonna poikkeuksellisen hauska – tallin kevätrieha onnistui mainosti! Yleisöä näytti olevan sopivasti, katsomo täyttyi mutta istumapaikkoja riitti useimmille. Enimmäkseen osallistujat vaikuttivat olevan tallin omaa porukkaa perheineen, mutta muutamia vierailijoitakin paikalla oli. Iso kiitos järjestäjätahomme aktiiveille, erityisesti Elinalle!
Joukkuekisa oli aika hilpeä, hevosina mukana olleet Irkku ja Jekku hämmästelivät mihin oikein olivat joutuneet J Harvemmin sitä tunnilla ollaan selässä väärin päin tai kuljetellaan suklaamunia lusikassa… kaikki tehtäviin osallistuneet hevosemme käyttäytyivät melkoisen hienosti erikoisessa tilanteessa, Reksikin oli ihan omanlaisensa pudottaessaan pari ratsastajaa selästään ja Karinaa kammotti ensin katsomopäädyn meteli. Toki yksityisratsukot veivät homman kotiin sekä nopeus- että tyylipistein… Harmikseni en ottanut ainuttakaan kuvaa pääsiäisriehassa, tässä niistä olisi ollut iloa muillekin.
Tiistain tunnillamme maneesissa hääri kahdeksan ratsukkoa. Sää oli niin kylmä ja tuulinen ettemme menneet kentälle, mutta varmaan pian on maneesikausi ohitse. Ratsastin Ellillä joka oli totuttuun tapaan reipas ja innokas ainakin laukkaamaan. Teimme pituushalkaisijalta väistöjä ravissa uraa kohti, ja uralle päästyä nostettiin laukka. Suunnan vaihduttua teimme väistön käynnissä, mutta laukannostossa innokkaimmat ratsut alkoivat kiihtymään, Ansakin ihan pomppi paikallaan kun olisi halunnut jättää mokomat väistämiset väliin ja loikata suoraan laukkatehtävään. Tunnin lopuksi laukkasimmekin pääty-ympyröillä jotta hevoset saivat laukata vähän pidempää pätkää.
Jäin tunnin jälkeen katsomaan hyppytuntia, joka olikin hyvää viihdettä J Hyppääjillä oli tehtävänä toisella pitkällä sivulla ollut pomppusarja, olisiko siinä ollut 5 tai 6 estettä ylitettävänä. Oli hauska katsoa miten eri tavalla hevoset tehtävään reagoivat. Ensimmäisinä juonesta saivat kiinni Jekku ja Lenttu, ne tulivat sarjan yli pehmeän näköisesti alusta alkaen. Elli kuumeni aika lailla ja Irkkukin näytti olevan tohkeissaan, hienosti niillä kuitenkin sujui. Lissun ja Oonan yhteistyö meinasi tyssätä aluksi kun Lissua ei jumppahypyt huvittaneet, mutta muutaman yrityksen jälkeen Oona sai sen mallikkaasti esteiden yli. Itse en kuuna päivänä olisi pysynyt selässä enää toisen pompun jälkeen, oli hevonen mikä tahansa...
Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime kerran. Istuntatunneilla olen ratsastanut talven aikana Nyytillä ja Pasilla. Helmikuussa aloitin muutaman viikon ratsastustauon jälkeen Nyytillä ja tuntui, että olin unohtanut tauon aikana taas kaiken oppimani. Vaivuin lähes epätoivoon, kun tuntui, että ratsastus otti silkkaa takapakkia. Olen Nyytillä ratsastanut aiemminkin, mutta jotenkin sen hallinta tuntui nyt vaikeammalta kuin koskaan ennen. Laukkavoltit tuntuivat isolta haasteelta, samoin radan poikki kolmikaarisella kiemurauralla ratsastaminen ravissa ja laukassa. Samaan aikaan aloitin hyppytunnilla Karinan kanssa. Olin mielessäni toivonut pääseväni hyppäämään Karinalla, koska kesällä tuntui, että minulla oli sen kanssa yhteinen rytmitaju hyppyjen suhteen. Mutta mitä vielä, Karinakin tuntui aivan vieraalta.
Nyytin kanssa koin kuitenkin kullanarvoisen ahaa-elämyksen: hoksasin, että olin tähän asti ratsastanut vuositolkulla liian pitkällä ohjalla. Nyyti-kokemuksen jälkeen olen uskaltanut ottaa napakamman tuntuman myös muilla hevosilla ja kas kummaa, homma tuntuu toimivan hitusen paremmin.
Pasilla olen nyt ratsastanut useasti ja olenkin liittynyt vähitellen tämän teinipojan fanijoukkoon. Laukannostot ovat muuttuneet siisteiksi ja Pasi on tuntunut reippaalta, kevyeltä ja oikein sympaattiselta ratsastaa. Vitkuttelu harjoitusravissakaan ei ole johtunut Pasin laiskottelusta, vaan omasta mukavuudenhalustani. Toisaalta olen ajatellut, että nimenomaan Pasilla on hyvä harjoitella alas istumista ravissa. Kun se sujuu, monen muun hevosen täytyy tuntua keinuhevoselta.
Talvella silmiini osui Kari Silvola kirja ”Harmoninen ratsukko –harjoittelemalla tasapainoon”. Ostin kirjan, sillä se sisältää mm. harjoituksia keskivartalon lihasvoiman kehittämiseen, ja ajattelin moisista harjoituksista olevan hyötyä myös minulle. Harjoituksia olen tehnytkin, mutta löysin kirjasta myös tekstinpätkän, joka yhdistettynä lyhyempään ohjaan on auttanut ylävartalon ja käsien hallinnan ymmärtämiseen, ellei vielä neuvojen täydelliseen soveltamiseen... Silvola on lainannut kouluratsastaja Pia Varjosta. Varjonen puhuu kolmesta lukosta, jotka vakauttavat ylävartaloa. Ensimmäinen lukko on lapaluiden välissä. Sillä pidetään hartiat alhaalla ja olkapäät takana. Toinen lukko on heti pallean yläpuolella. Napakat vatsalihakset vakauttavat ylävartaloa. Kolmas lukko on kyynärpäissä. Olen huomannut nämä ohjeet hyväksi alas istumisen avuksi juurikin esimerkiksi Pasin harjoitusravissa. Itseäni ainakin auttaa, kun ajattelen näitä kolmea lukkoa yhtenä pakettina, joka napsautetaan kerralla päälle. Tutustumisen arvoinen kirja, jos lihaskunto- ja tasapainoharjoittelu ilman hevosta kiinnostaa.
Karinan kanssa vietettyjen tuntien päätteeksi hyppäsimme loppujen lopuksi puhtaan radan aprillipäivän kilpailuissa. Aivan tyylipuhdas suoritus ei suinkaan ollut, mutta tästä on hyvä taas jatkaa. Tänään jatkoin hyppäämistä ratsunani Elli. En ollut Ellillä koskaan aiemmin hypännyt, vain seurannut sen vauhdikkaita pyrähdyksiä sivusta. Aluksi hieman jännitti, koska pelkäsin Ellin häipyvän käsistäni alta aikayksikön, mutta pieni pomppusarja meni kivasti, mitä käsistä häipymiseen tulee. Aloin myös vihdoin hahmottaa utuisesti mäkihyppyasentoni perimmäisiä syitä. Mutta siitä lisää sitten, kun olen oivaltanut enemmän.
Kauniita pääsiäispäiviä kaikille ja opettavaa estevalmennusta osallistuville toivoo,
Tiistai-iltana oli selkeä sää ja lähes 10 astetta lämmintä – melkein luulimme jo pääsevämme kentälle, uskomattoman nopeasti sieltä on lumi ja jää sulanut. Viime vuonna meidän tätiryhmämme oli ensimmäinen kentälle jalkautunut ryhmä, ja sekös vasta jännittävää oli. Sekä meidän että hevosten mielestä. Kaikki sujui kuitenkin ilman suurempaa draamaa, ja kentälle siirtyminen on aina jotenkin juhlavaa pitkän talvikauden jälkeen.
Ratsastin tiistaina jälleen Ellillä, ja nyt se oli kivempi kuin kertaakaan aiemmin. Teimme loivia kiemurauria molemmilta pitkiltä sivuilta siten, että kaaren keskellä (keskihalkaisijan kohdalla) ratsastettiin voltti. Sen jälkeen siirryimme tekemään koko kaaren pituisia väistöjä, takaosaa piti väistättää ulospäin. Käynnissä homma sujui kohtuullisen mukavasti, mutta ravissa olikin huomattavasti hankalampaa. Oli yllättävän vaikea istua suorassa ja pyytää hevosta väistämään kaarevalla uralla, kroppa kääntyi väkisin mutkalle. Pidän tällaisista harjoituksista, joissa täytyy ”pipertää” ja keskittyä tosissaan, silloin saa paremman kontaktin hevoseen.
Laukassa teimme edelleen kiemurauraa, eli kaari ratsastettiin laukassa mutta muuten ravattiin. Pientä innostumista tai ehkä paremminkin suivaantumista oli hevosilla ilmassa, Pasi yritti muutamaan kertaan koetella Merjan hermoja mutta Merja voitti ja Pasin pukkiyritykset jäivät vaisuiksi. Ansa taas oli äkäisellä päällä ja hermostui liian lähelle tupanneelle Jekulle potkaisemalla topakasti. Ansan selässä ollut Teija kommentoikin, että Ansa oli Nyytimäisen kiukkuinen, ja laukkaharjoituksessa kuumeni myös aika paljon. Hyvin harjoitus silti sujui ja Dino ja Reksikin käyttäytyivät hienosti.
Ensi sunnuntaina onkin harjoitusestekisat, täytynee saapua paikalle katsomaan. Ja me ratsastuskoulutiimiläiset pidämme vielä palaverin pääsiäisriehan järjestelyistä. Ilmoittautukaa ihmeessä joukkuekisaan ja ”yksilölajeihin”, hauskaa on varmasti!
