Kahden viikon tauon jälkeen oli äärettömän kiva palata tallille ja hevosen selkään. Sain ratsukseni Jekun pitkästä aikaa. Sen harjaaminen ja satuloiminen olikin aika hässäkkä, sen verran touhukas Jekku oli karsinassa. Karvaa siitä lähti tupoittain, suurin osa niistä imuroitui mustaan fleece-takkiini enkä muuten saanut niitä irti millään kotonakaan.
Tunnilla teimme alkuverryttelyn jälkeen siirtymiä ravista käyntiin jokaisella sivulla. Jekku tuntui aivan erilaiselta kuin viime syksynä sillä ratsastaessani, se ei touhottanut samalla tavalla ja uskoi paremmin pidätteitä. Toisaalta se ei ollut niin herkkä istunnalle kuin aiemmin. Harjoitusta jatkettiin niin että ennen jokaista kulmaa nostettiin käynnistä laukka, laukattiin voltti kulman ympäri ja hidastettiin ravin kautta käyntiin.
Jännäsin vähän laukannostoja koska viimeksi Jekulla ratsastaessani nostot olivat vauhdikkaita pyrähdyksiä kiitoravin kautta. Nyt laukat nousivat vasempaan melko hyvin, ja vaikka volttimme venyivätkin isoiksi niin kohtuullisen hyvin ja tasaisesti homma sujui.
Sen sijaan oikeaan kierrokseen laukat eivät sujuneet tippaakaan. Tarkoitus oli vain laukata lyhyt pätkä kulman ympäri, mutta Jekku kaahasi raviin ja kaatui niin voimakkaasti sisäänpäin etten ehtinyt korjata liikettä. Itsekin kiirehdin nostoissa, olisi pitänyt valmistella homma paremmin ja maltillisemmin. Mutta tuntui siltä ettei sisäpohkeella ollut mitään vaikutusta.
Mielelläni silti Jekun kanssa ratsastin, se on jotenkin niin symppis ja ihku. Ja totesimme muiden tätiratsastajien kanssa, että vasta muutaman kerran tietyllä hevosella ratsastettuaan homma alkaa toimia (tai jää toimimatta), meillä ”hitailla ja vanhoilla” kuten Outi ilmaisi, kestää aikansa reagoida kunkin hevosen ominaisuuksiin…
terkuin Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti