Pasi petrasi

Voi hitsi miten ihana alkukesän päivä oli eilen tiistaina, melkeinpä liiankin lämmin ratsastamista ajatellen. Vähän toista kuin 2 viikkoa sitten kun saimme vettä ja tuulta niskaan ratsastaessamme sinnikkäästi ulkona.

Ratsastin taas Pasilla, joka näytti edellisellä tunnilla olevan yhtä reipas kuin etana erämaassa. Odotin siis että jos nyt selviän tunnista ilman rasituksen aiheuttamaa sydänkohtausta, niin ainakin nestehukka tulee ja vie tajun. Mutta hei, selvää piristymistä tapahtui kun ryhdyimme reippaasti ravaamaan koko uraa, ja heti alkutunnista laukkasimmekin koko uraa pitkän tovin.

Pasi oli laukatessa kuin eri hevonen (johtuen vain Retun antamasta vetoavusta). Laukka-askelet olivat lennokkaat Retun perässä, mutta heti kun yritin hakea lisää tilaa ja tehdä ympyrän, niin Pasi kangistui pökkelöksi ja hyytyi melkein pysähdykseen saakka. Mielestäni en ottanut liian kovaa sisäohjasta, mutta Pasi oli vissiin eri mieltä.

Teimme tunnilla myös väistöjä siksak-maisesti toiselle pitkälle sivulle. Tässä raviväistö sujui paljon luonnikkaammin kuin käynti, vaikkei Pasin harjoitusravissa olekaan mitään luonnikasta. Nostimme vielä laukat heti väistön jälkeen, ja suureksi yllätykseksi Pasi nosti laukan heti kun sitä pyysin. Kun lopuksi laukkasimme koko uraa, niin jouduin jopa tekemään useita pidätteitä, kun intoa tuntui riittävän. Loppuravit olivat sitten taas tutun tahmeat, mutta olin tosi iloinen että saimme aikaan edes ajoittain etenemisen meininkiä!

Kuulin että tuntihevosemme (ja ratsastajatkin, heh) käyttäytyivät oikein edukseen sunnuntain katrillissa. Oikein harmittaa etten ollut näkemässä, Dinokin kuulemma on ollut niin olevinaan yleisön edessä. Se oli varmasti kiva kokemus sekä ratsastajille että hevosille! Ehkäpä tänne sivustollemme saadaan piakkoin video kaikkien katsottavaksi.

terkuin Salla

Laahustamista, rämpimistä ja vetelää menoa

Tiedättehän sen tunteen, kun joskus hevosen selässä on sellainen olo ettei ole oppinut yhtikäs mitään ratsastuksen jalosta taidosta. Hevonen alla tuntuu tekevän kuten tahtoo, vaikka naputat pohkeella ja tirvaiset raipalla ja yrität komentaa mahdollisimman jämäkästi. Sellaista oli eilinen tuntini Pasin kanssa, emme tulleet juttuun sitten yhtään.

Koko tunnin myös satoi, mikä oli toisaalta siitä hyvä että ilma oli raikas eikä kenttä pölynnyt, mutta itselläni ei ollut yhtään sateenpitävää asustetta päällä, joten olo oli pian nihkeä (oma vika tiätty). Teimme vaikeaksi osoittautunutta harjoitusta, jossa piti ratsastaa molemmille pitkille sivuille loiva kaari, ja kaaren keskelle aina voltti uralle päin. Lisäksi lyhyilläkin sivuilla piti ratsastaa voltit. Aikamoista pyörimistä kuulkaas, siinä piti hetken ihmetellä että minne suuntaan nyt taivutetaankaan.

Pasi oli ihan hirvittävän, siis todella hirvittävän laiska. Tärpäyttelin sitä raipalla useampaan kertaan, mutta sillä ei ollut minkäänlaista vaikutusta. Mahdollinen vauhti hyytyi heti kun käänsin voltille. Väsyin armottomasti, kun tuntui ettei se edennyt yhtään askelta vapaaehtoisesti. Kannukset puuttui, voi mikä moka.

Teimme lopulta voltit laukassa, mikä ei varsinaisesti parantanut tilannetta. Pasi nosti laukat hetkittäin ihan reippaasti, mutta siinäkin voltit muuttuivat silmukoiksi ja juoksuhiekassa tarpomiseksi. Maitohappojen juhlaa. Kyllä silti tuntui moni muukin ratsukko olevan tahmealla päällä, moni naama loisti punaisena ja hiki virtasi. Kaloreitakin kului niin että kotiin päästyä oli sudennälkä J

Reippaampia ratsastuskertoja muille!

t.Salla

Kiva päästä kentälle

Niin hauska päivä kuin vappuaatto onkin, niin harmillista oli että se osui tänä vuonna juuri tiistaille enkä siis päässyt omalle tunnilleni ratsastamaan. Onneksi perjantai-illasta löytyi vapaa paikka, ja tuolloin sääkin suosi vappuaattoa enemmän.

Ratsastin ensimmäisen kerran talven jälkeen ulkona. Melkein kuin olisi ollut maastossa, heh. Oli kummallisen vaikeaa ratsastaa järkevän mallista uraa, kun ei ollut seiniä ympärillä, meni vähän mutkitteluksi. Mutta ihanaa kun oli tilaa ja happea ympärillä. Sain ratsukseni Ansan, joka oli mukavalla päällä.

Teimme tunnilla ensin loivaa kiemurauraa ravissa tallin puoleiselle pitkälle sivulle. Laukkaharjoituksessa piti ratsastaa samainen kaari laukassa ja nostaa sitten taas seuraavalla pitkällä sivulla laukka. Ansa tykkäsi tästä kovasti eikä kiihtynyt koska pääsi laukkaamaan niin paljon. Huomasin että se myös nosti laukat rennommin ja tyytyväisemmin, maneesissahan se veti laukannostossa korvat luimuun ja huiski hännällään äkäisesti.

Harmikseni en pääse tälläkään viikolla omalle tunnilleni, mutta torstai on toivoa täynnä talkoiden merkeissä J

t.Salla