Hei (ei) laukkaa ratsu reima

Viimeinen tunti ennen joulutaukoa tuli ryskytettyä Pasin selässä. Tunti alkoi ihan lupaavasti, Pasi vaikutti kohtuullisen reippaalta ja harjoitusravissa istuminenkin sujui paremmin kuin viikko sitten. Mutta kun viitisenkin minuuttia on yhtäjaksoisesti yrittänyt istua harjoitusravissa käsien ja jalkojen ja pään heilumatta, niin maitohapoillahan sitä taas oltiin, pah.

Teimme jo alkuverryttelyssä laukannostoja, mikä oli hyvä juttu. Mutta voi änkeröinen miten vaikeaksi nostot alkoivat mennä Pasin kanssa. Tiedän hyvin ettei Pasi tykkää jos roikkuu liikaa sisäohjassa, mutta jotenkin homma eteni niin että roikuin sisäohjassa lopulta niin täysillä että oma hartiakin meni kramppiin. Outoa, vaikka tätä juuri piti välttää.

Tunti jatkui volttiharjoituksella, piti tehdä ensin voltti ravissa, jonka jälkeen avotaivutusta pieni pätkä, sitten suoristus ja laukannosto. Kiva harjoitus, sitä sai tehdä aina sopivassa kohdassa kun oli tilaa. Vaan eipä nousseet laukat, ei. Ehkä pari nostoa sain aikaan normaalisti, mutta muuten oli vaikeaa. Vauhtimme hidastui ympyrällä (ei kannuksia) jo niin paljon, ettei siitä hyvää laukannostoa saanut tekemälläkään.

Muut ratsukot näyttivät suorittavan tehtävää ihan mallikkaasti. Dino liikkui komeasti muodossa ja Ansakin näytti hyvältä. Oli Pasikin sitten taas karsinassa oikein malllikas, perso rapsutuksille ja silityksille J

Tunti olikin sitten viimeinen Idan ohjauksessa. Kiitokset Idalle syksystä ja onnea matkaan – ja matkoille!

Oikein mukavaa joulun aikaa kaikille toivottaa Salla

Voihan maitohappo

Kun edellistiistaina pakkaslukemat laskivat -13 asteeseen, niin melkein tämä täti meinasi jo jäätyä ja jäädä sohvannurkkaan. Vaan enpä kuitenkaan jäänyt, ja paukkupakkasessa ratsastin Lealla joka oli kyllä erinomaisen kiva, toisin kuin taas Retu, joka temppuili Sarille tosissaan. Sari voitti. Edellistunnin piti Regina, ja teimme tasapaino- ja jumppaharjoituksia pääty-ympyröillä jotta pysyimme lämpiminä.

Eilen pakkasta oli puolet vähemmän, mutta kova viima ja tupruava lumi häiritsi tuntia hieman. Tällä kertaa sain ratsukseni Pasin, jota vähän jännitti maneesiin kävely ja se kiskoi minut maneesin ovelle pikavauhtia. Hevoset olivat aika jännittyneitä puuskaisesta tuulesta johtuen, maneesin nurkat narisivat ja ovikin klompsotti jotenkin eri tavalla kuten yleensä. Ainakin Irkku oli pinkeänä, Lissukin taisi pompahdella ja Lenttu teki sellaisen sivuhypyn että Merja muksahti maahan. Mutta ei vaurioita, onneksi.

Ratsastimme sitten koko uraa, ja teimme ravissa pitkillä sivuilla pätkät kevyessä istunnassa. Kun harvemmin sitä tulee kevyessä istunnassa keikutuksi, niin aika äkkiä alkoivat lihakset huutaa hoosiannaa (näin adventtiaikana). Tosin Pasin kaameassa ravissa oli ehkä helpompaa seistä jalustimilla kuin yrittää pitää takapuoli satulassa. Mutta eipä siihen näemmä paljon tarvita, että tädin fysiikka alkaa pettää… oletteko kuulleet Martti Syrjän tulkitsemaa lastenlaulua jossa sanotaan että ”heikko lihas vie ihmisen kauheaan turmioon”, kyllä se näin on J

Teimme kevyttä istuntaa myös laukassa pitkillä sivuilla. Meitä oli yhdeksän ratsukkoa, mutta koskapa käytimme koko uraa niin kaikki mahtuivat mainiosti. Eikä alkutunnin pomppimisten jälkeen kukaan hevosista käyttäytynyt huonosti, melko äkkiä ne rauhoittuivat kun pääsivät töihin.

Pasi oli oikein tosi kiva, normaalia reippaampi ja laukatkin nousivat melko hyvin. Sitä eivät ylimääräiset äänet ja paukahdukset juuri haitanneet. Itselläni oli ihan tuskaa yrittää istua välillä harjoitusravissa, vasta lopputunnista aloin tottumaan moiseen vatkaamiseen.

Talvista ja jouluista viikkoa kaikille t.Salla