Verryttelyä Wildalla

Kesätauon jälkeinen hevosen selkään palaaminen on aina yhtä kivaa –ja vähän jänskää. Sitä vaan ihmettelin, että miten voikin käydä niin huono tuuri että taas jouduimme maneesiin rankkasadetta karkuun. Luulenpa että syy olenkin minä –taidan olla jonkinlainen pahanilmanlintu, eikä vähiten näin kesäloman päätyttyä ja töihin palattua… kaikki muut illan tunnit ratsastettiin ulkona sateen raikastamassa säässä, höh.

Kesäkuussa kirjoitin, että Suomessa oli silloin kylmempää kuin Alaskassa. Eipä ole enää! Alaskassa on edelleen tuollaiset 10 astetta lämmintä, siellä siis hikoillaan paljon vähemmän kuin täällä nyt.

Ratsuni Wilda odotti tallissa ihan nääntyneen oloisena, silmät puoliummessa. Se ei edes viitsinyt osallistua varusteiden laittamiseen, vaan seisoi apaattisena paikoillaan. Tunnilla se oli kuitenkin oma itsensä, eli venyi kaulastaan etupainoiseksi etenkin ravissa ja haipparoi eteenpäin pitkin askelin. Ida piti tunnin, ja kehotti minua kiinnittämään huomiota omaan ryhtiin ja käsien asentoon. Mitä ryhdikkäämpi ratsastaja, sitä ryhdikkäämpi hevonenkin. Ja mitä enemmän käteni suoristuivat Wildan pään painosta, sitä enemmän se venyi pitkäksi. 

Ratsastimme kahdella pääty-ympyrällä ja hevosia piti välillä väistättää sisäänpäin. Lisäksi teimme ympyrällä ravi-laukka siirtymiä. Wildan kanssa oli taas hankaluuksia mahtua ympyrälle, mutta ketterästi sen saa toki käännettyä voltillekin tarvittaessa. Sen sijaan ravissa väistäminen ei oikein ollut ketterää, kaikkea muuta.

Tunnin jälkeen sade oli loppunut, ilma viilentynyt ja ihanan raikas joten pääsimme metsään kävelemään. Sasu meni reippaasti kärjessä, ja hevoset tuntuivat taas nauttivan pienestä metsäkierroksesta. Talliin päästyä veimme Pasin suihkuun, ja se selvästi hymyili saadessaan virkistävää vettä kylkiinsä.

 

Helteisin terveisin Salla

Kesäterveisiä Jekulta ja Kaarinalta!

Kavioliiton solmimisesta on ehtinyt nyt kulua jo 1,5 kuukautta ja Jekku on on kotiutunut oikein hyvin tänne Seinäjoelle. Mussukkahan matkasi Etelä-Pohjanmaalle  Turun Maljan viikonloppuna ja itse muutin perässä viikon myöhemmin. Ensimmäisen viikon ajan Jekusta pitivät huolta ystäväni Kati ja Emppu.
Jekku muutti siis Nurmoon Manunkylän tallille. Kyseessä on ratsastuskoulu, jossa asuu 16 opetushevosta ja saman verran yksityisiä polleja. Pihassa seisoo uudenkarhea iso maneesi, lisäksi pihalla on iso ulkokenttä, tarhat ja isot laitumet.
Jekku kotiutui hienosti ruunalaumaan, johon kuuluu Jekun lisäksi 3 opetushevosta Kimmo, Olli ja Taavi. Jekku tuntuu kovasti nauttivan siitä, että ympärillä on paljon kavereita. Päikkäreitäkin on paljon turvallisempaa nukkua kun yksi pitää vahtia sapelihammastiikereiden varata. Kimmosta on näyttänyt tulleen Jekun bestis mutta muidenkin kanssa Jekku tulee hienosti toimeen. =) Juhannuksesta lähtien pojat ovat viettäneet pitkät viikonloput laitumella. Laidunaikana Jekun lauma on yhdistetty toiseen ruunalaumaan, johon kuuluu 4 opetushevosta,  joten isolla laitumella kesää viettää siis kahdeksan ruunan poppoo. Tarhassa ollessaan Jekku tulee nykyään jo aina portille vastaan kun huomaa mun tulevan sitä hakemaan mutta laitumelta sillä ei ole koskaan mikään kiire pois. Ei se nyt onneksi ole mua pakoon juossut mutta huhun mukaan erästä tallityöntekijää se oli hiukan kiusannut...Mutta eihän mun Jekku sellaista tekisi!
Jekku on hienosti sopeutunut yksärin rooliin... Tosin jonkunverran pitää kavereille hirnua, jos ollaan vain kahdestaan menossa jonnekin. Kesäkuussa me osallistuttiin yleiskurssille, jonka parasta antia oli ehdottomasti videoidut ratsastukset. Tosi monta ahaa-elämystä sain kun katselin mun ja Jekun menoa. Tavallisella viikolla me käydään Jekun kanssa 2-3 kertaa tunnilla ja muina päivinä mennään maastossa tai ominpäin kentällä. Lisäksi Jekku käy kerran viikossa "jumpassa" kokeneella ratsastajalla Katilla. Kummasti Jekku on alkanut saada takajalkoja alle koulutunneilla ja muutenkin asento on alkanut muuttua... Välillä kyllä sekä minä että Jekku huokaillaan koulutunneilla vaikeita harjoituksia ja molemmat ollaan yleensä ihan puhki tunnin jälkeen. Silloin pitää poika palkita melassimehulla! Estetunneista Jekku nauttii koko sydämellään! Kovasti Jekku on kerännyt kehuja hienoista hypyistään. Herra ei ole enää muuten ohitellut esteitä vaan aina into piukassa laukkaa kohti seuraavaa estettä. Kertaalleen ollaan myös osallistuttu oman tallin estekisoihin ja Jekku hyppäsi puhtaasi 50cm radan. Maastossa Jekku on käyttäytynyt esimerkillisesti. Sen kanssa pystyy helposti ravaamaan toisen hepan rinnalla ja minkäänlaista kisavaistoa ei herää. (Mä taidan arvata, miksi Jekun raviura ei ollut niin menestyksekäs) Myös laukassa muru laukkailee vain rennosti toisen perässä eikä tee elettäkään ohittaakseen. Erityisen ylpeä saan olla Jekun liikennevarmuudesta, ongelmitta ovat ohittuneet niin mopot kuin matkailuautotkin! Mutta yksi iso pelko mun murulla on- VESI! Tosi kovasti pitää Jekkua rohkaista, että se edes kastaa kavionsa hiekkakuoppien lätäkköihin, onhan niillä tosi syvyyttä jopa 30cm! =) Samoin juoma-automaatti on ihan hurjan pelottava... Melassin ja porkkanoiden avulla me ollaan treeniltu juoma-automaatin käyttöä!
Meillä on siis sujunut yhdessä hienosti. En ole kyllä hetkeäkään katunut tätä kavioliittoa! On ihanaa herätä aamuisin, kun tietää Jekun odottavan tallilla, Uskon, että myös Jekku on varsin onnellinen. =)
Kesäisin terveisin Jekku ja Kaarina

Pojat laitumella, Jekku oikeassa reunassa

Jekku ja ihana uusi sadeloimi!

Jekku ja Taavi päikkäreillä

Taavi, Kimmo ja Jekku