Serpentiinikiemurat maneesissa

Melkein jo pääsimme kentälle tiistaina, mutta maneesiin kävellessämme ripeksi heikosti vettä joten päätimme ottaa varman päälle ja jäädä maneesiin. Hevoset olivat maanantaina jo aloitelleet kenttäkautta mikä oli sujunut enemmittä kommelluksitta.

Sain ratsukseni ensin Karinan, mutta aika pian ilmeni että sen vasen takajalka oli kipeytynyt pahasti. Karina ei suostunut laskemaan painoa kipeälle jalalle, toivottavasti vamma paranisi pian. Siirryin sitten Pasin treenikaveriksi. Fysiikkani järkyttyi tästä suuresti, kun on monta viikkoa mennyt tasaisella Karinalla niin Pasin ravi oli melkoista ryskytystä J

Aloitimme tunnin kovin vappuhenkisellä harjoituksella, molemmille pitkille sivuille piti tehdä ravissa serpentiinimäisiä kiemuroita 3-4 kpl. Tästä siirryimme tekemään siksak-väistöä, eli pitkillä sivuilla piti tehdä monta väistöpätkää uralta ulos ja takaisin uralle. Tämä sujui Pasin kanssa kohtuullisen hyvin, se ymmärsi pian mitä siltä odotettiin.

Laukkaharjoitus tehtiin keskiympyrällä, tykkään keskiympyrän laukkaamisesta koska siinä ehtii  laukata pidemmän pätkän ja keskittyä taivuttamiseen. Keskiympyrälle kaikki ratsukot myös mahtuvat hyvin tekemään harjoituksen. Pasi ei vain tykännyt laukannostoista, jotka olivat melkoista räpiköintiä, en tajunnut tai jaksanut olla tarpeeksi skarppi sen kanssa. Kyllä se sitten laukkasi ihan nätisti. Pasi oli hetkittäin ihan hirmu kiva, ja sitten taas välillä aivan jähmeä. Hiki virtasi ja hengästyin sata kertaa enemmän kuin Karinalla.

Ensi viikolla onkin kosolti kilpailuja. Onnea matkaan kaikille kisoihin osallistuville ratsukoille!

terkuin Salla

Soikealla uralla

Hui miten kalsea ja sateinen ilma oli tiistaina – tosin ei ollenkaan niin sateinen kuin maanantai oli. Kaikki eivät toki palelleet – itse hytisin paksu huppari ja vielä fleece päällä, mutta Outi ratsasti topilla ja Sarikin t-paita päällä… J No, leppeämmät kevät- ja kesäkelit ovat kohta täällä!

Ratsastimme koko tunnin ”soikeaa” uraa siten, että päätyihin saakka ei saanut ratsastaa vaan keskityimme taivuttamaan hevosia kaarelle lyhyillä sivuilla. Pitkillä sivuilla piti hieman lisätä tempoa, Heidin mukaan työntää kottikärryjä ylämäkeen. Piti myös kiinnittää erityistä huomiota oman painon jakautumiseen molemmille istuinluille ja jaloille ja tuntuman tasaisuuteen molemmille käsille. Meitä oli 9 ratsukkoa mikä hankaloitti tehtävää, kun paikkaa oli vaihdettava usein.

Sain ilokseni vielä ratsukseni Karinan, ja sen tasaisessa ravissa ja laukassa oli melko helppo keskittyä miettimään omien raajojen sijaintia. Pomppuisempien ratsujen selässä oli varmasti hankalampaa ja hikisempää. Karina oli taas hirmu mukava, mutta edelleenkään en saa sitä tippaakaan lyhyemmälle kaulalle.

Outi ratsasti urheasti Reksillä vaikka suhtautuikin epäillen sen kantokykyyn. Kertaalleen Reksi horjahtikin, muttei onneksi maahan saakka. Sarista ja Hanista on tullut hyvät kaverit, samaten Lenttu oli kovin tärpäkkänä Katin ratsastamana.

Kovasti odotamme, että pääsisimme jo kentälle ratsastamaan. Tosin korostimme Heidille, ettemme haluaisi olla se ensimmäinen ryhmä kentällä kuten toissavuonna. Hyvin se silloin sujui, mutta oli kovin, kovin jännittävää J

Sateiden loppumista odotellen,

terkuin Salla

Karinan kaverina

Aloitimme tiistain tuntimme reippaalla ravilla pääty-ympyröitä tehden. Pääty-ympyrät tehtiin pian laukassa, mikä sai hevoset hyvin vertymään. Dino ja Pasi yrittivät kertaalleen vinku-loikka-pyrähdysharjoitusta, mutta koska niiden ratsastajat olivat hyvin hereillä, ei kumpikaan hevosista viitsinyt yrittää uudelleen. Dinon vinkaisuihin ja kiihdytyksiin auttaa ilmeisen hyvin se, että iskee pohkeet kiinni ja pyytää reippaampaa vauhtia.

Verryttelyn jälkeen teimme avotaivutusta toisella pitkällä sivulla, ja toisella pitkällä sivulla piti nostaa vastalaukka. Molemmat harjoitukset on jostain syystä itselleni vaikeita, mutta onneksi kaverinani oli Karina joka malttoi kuunnella kunhan vain itse maltoin antaa oikeat avut. Karina oli muutenkin taas tosi mukava, tykkään siitä kovasti.

Outi naureskeli ennen tunnin alkua hevosvalintaansa, hän sai ratsukseen Reksin monen vuoden tauon jälkeen. Reksi on kuulemma ainoa hevonen, jonka kanssa hän on laukannut suoraan sivullepäin ja yrittänyt samalla kiivetä maneesin seinälle. No, tällä kertaa he eivät laukanneet suoraan sivulle vaan suoraan kyljelleen. Reksi-parka kompastui ja kaatui nenilleen alkuverryttelyssä, takajalat vaan viuhtoivat kattoa kohti. Outi syöksyi naama edellä tantereeseen, purua oli silmät ja korvat täynnä. Onneksi hän selvisi naarmuilla, ja reippaana ratsastajana kiipesi uudelleen selkään naamansa pestyään. Lopputunti sujui Reksin kanssa hyvin, myös laukat ;).

Keväisin terveisin,

Salla