Vastoinkäymisiä vastalaukassa

Harjoituskaverini Jekku odotti iloisena karsinassa, kun saavuin tallille tiistaina. Se oli kovin seurustelutuulella, sain harjaamisesta palkkiokseni leppoisaa turvalla tönimistä. Jekku tuntui alkukäynnissä reippaammalta ja touhukkaammalta kuin aiempina kertoina, ja valmistauduin jo vauhdikkaaseen tuntiin – mutta ei, ravissa se taas pikemminkin lompsotteli kuin kiihdytteli.

Taivuttelimme hevosia aluksi pitkillä sivuilla sisään ja ulospäin. Sitten siirryimme tekemään lyhyet sivut ravissa ja pitkät sivut laukassa siten, että toisella pitkällä sivulla nostettiin myötälaukka ja toisella vastalaukka. Ihan hyvin homma sujui kaikilta, ratsastimme melko laajaa kenttää joten mahduimme hyvin. Jekkukin nosti melko kiltisti pyydetyt laukat, kunhan vain tajusin jättää tarpeeksi väliä edelliseen ratsukkoon.

Suunnan vaihtumisen jälkeen teimme laukannostot käynnistä samalla idealla. Meille tuli Jekun kanssa ylitsepääsemättömiä ongelmia oikean laukan kanssa heti alusta alkaen. Jekku tarjosi ensin vaihtelevasti jompaakumpaa laukkaa, eli ei selvästikään ymmärtänyt apujani, tai malttanut kuunnella niitä. Homma kulki siten että Jekku jännittyi kovasti ennen nostoa, en saanut oikeita apuja läpi ja sitten se ryntäsikin jo vasempaan laukkaan ja kesti kauan ennen kuin sain sen takaisin raviin ja käyntiin. On se merkillistä, miten noinkin tuttu asia voi alkaa tuntua vaikealta, kun ongelmia ilmenee.

Heidi jaksoi kuitenkin sinnikkäästi huutaa ohjeita ja tarjota ratkaisuja, ja me Jekun kanssa säntäilimme pitkin kenttää muiden jo ollessa loppuravissa. Lopulta oikea laukka nousi mutkittelemalla voltin kautta, sain sentään laukatuksi vastalaukassa yhden pitkän sivun. Nyt olisikin ollut kiva päästä Jekun kanssa tunnille heti tänään ja jatkaa harjoituksia…

Juhannus lähestyy ja kohta tiistaituntimmekin jää kesätauolle. Tätiryhmästämme Sari, Eija ja Outi hankkivat uusia ratsastuskokemuksia lähtemällä Pärnuun miniloman viettoon Sassi-tallille - eikö kuulostakin houkuttelevalta? Vaan toki uusia kokemuksia ja oppia voi hakea myös oman tallimme kesäkursseilta, valikoima oli oikein monipuolinen.

Hiukan lämpimämpiä kelejä odotellessa,

terkuin Salla

Kisailua

 Turun Malja on täydessä vauhdissaan ja tallialueemme on täynnä huippuratsukoita. Torstaina aluekisoihin osallistui monia tuntiratsukoita, sen lisäksi minä ja Elli kävimme seurakisoissa nykyisen Kartanon tallin puolella hyppäämässä 60 ja 80cm.
 Sääennuste lupasi vesisadetta koko päiväksi ja kun tultiin tallille yhdeksän jälkeen aamusta, satoikin vettä. Minä ja hevosen-(ja kuskin)huoltajana toiminut äiti käveltiin maksamaan lähdöt ja yritin opetella rataa kentänlaidalta, ei onneksi mikään kovin hankala. Palasimme TRn puolelle, katsoimme muutamia tuntsareiden suorituksia Maljakentällä ja mentiin laittamaan Elliä kuntoon. Karsinassa odotti oikea hapannaama, Elli olisi mielummin jäänyt muiden kanssa viettämään vapaapäivää, ja oli tavalliseen tapaansa erittäin onnellinen satulan laitosta. Tavarat kasaan ja käveltiin kisapaikalle, alikulkutunnelissa tosin hieman jännitti.
 Jouduimme odottelemaan jonkin aikaa ennen verkkaan pääsyä, Elli nähtyään kentällä olevat esteet ei malttanut odottaa enää yhtään.
 Se 60 verkka olikin sitten aikamoinen katastrofi. Elliä jännitti maneesi ja esitti kaikki vaikean tason koululiikkeet, ympärillä kaahaavat ponit eivät helpottaneet asiaa. Otettiin vain pari hyvää hyppyä, loppuaika meni rentouden hakemiseen. Valmistautumiskujassa Elli poltti käämit totaalisesti ja kentälle päästyään tuijotteli ihmeissään katsojia ja esteitä. Tosi hyvältä siis näytti jo tässä vaiheessa.

Rata oli 8 esteen perusrata ja 2.vaihe 4 estettä, pari suhteutettua linjaa, muuten aika pitkiä teitä. Siihen asti meni hyvin, että ensimmäisen esteen jälkeen hävisi jalustin. Vauhtia oli tosi paljon, kaarteissa oli tekemistä pysyä kyydissä. Viimeinen suhteutettu oli neljän laukan väli mutta rysäytettiin se kolmella. Ihme että puomit pysyi ylhäällä. Sen jälkeen unohdin ratsastaa viimeiselle esteelle, joten tehtiin iso ympyrä ja hypättiin viimeinen este. 60cm siis 4vp, rata ei ollut todellakaan hyvä koska ratsu vei kuskia kuin märkää rättiä. Päätin silti lähteä korjaamaan virheitä kasikymppiin, toivoin että esteiden nousu vähän hillitsisi vauhtia.

80cm verkka oli jo parempi, saatiin rentoa ravia jo alkuun eikä tullut mitään hyppelyitä yms. Pari hyvää hyppyä pystylle, kaikki oli hyvin. Ohjaus kohti okseria, Elli pudotti minut pilvilinnasta ottamalla ensimmäisen stopin ikinä minun kanssa. Ohjat käteen ja pohkeet kiinni niin ei mitään ongelmaa mennä yli. Kannattaisi ehkä vähän keskittyä joskus (:



  80 rata oli ihan superhyvä edelliseen verrattuna. Sain pidettyä kontrollin (ja jalustimet) esteiden välissä, Elli ei kaahannut yhtään. Mutta se perusradan viimeinen suhteutettu rysähti taas. Ajattelin vain, että nyt en mene siitä kasista ohi ja unohdin pidättää, onneksi Elli nosteli koipiaan. Sain jatkaa 2. vaiheeseen, kaksi ekaa estettä ihan ok, mutta sitten kuuluu videoltakin vain "missä se **tun ykstoista nyt on". Löytyi sekin ja sitten viimeiselle, kuski heitti ohjat ja pohkeet joten oli lähellä ettei mokattu viimeiselle. Puhtaasti kuitenkin yli ja maaliin. 80cm siis 0vp, arvostelu oli vain että kaikki puhtaat palkitaan joten saatiin ruusuke ja ravailun jälkeen käppäiltiin kotitalliin. Elli pääsi syömään heiniä ja huoltojoukot putsaamaan kuraista ratsua ja sen varusteita. Lopuksi vielä toimihenkilöimään radalle ja makkaranpaistoon. Kiva päivä siis vähän huonosta alusta huolimatta.

Kuudestakympistä en alunperin ajatellut julkaisevani sitä videoa mutta näytetään sekin nyt vertailun vuoksi. Siinä on kyllä hukassa niin kuski kuin kuvaajakin, mutta koittakaa kestää. Omia virheitäni tiedostan itsekin, joten jos on asiaa ne voi tulla sanomaan kasvotusten, huomenna olen Maljassa auttelemassa.



Kaikista kuvista iso kiitos Jaxelle ja kameran lainasta Ansulle !

- Oona

Pysähdyksiä ja pääty-ympyrää

Ratsastin tiistain tunnillamme jälleen Jekulla. Sää oli mitä ihanin, melkein tarkeni ratsastaa t-paidalla. Outi tietenkin pärjäsi toppi päällä mainiosti, mutta itse olen viluisempaa sorttia J

Tunnin piti Iida, joka jatkaa opettajanamme Heidin jäätyä äitiyslomalle. Aloitimme tunnin käynnissä tekemällä pysähdyksiä ja peruutuksia. Jekku taisteli aluksi pysähtymistä vastaan eikä ainakaan halunnut peruuttaa suoraan. Otin vanhat keinot käyttöön ja yritin sanoa miehekkäällä äänellä ”seis” – se tehosi heti…

Jatkoimme tuntia jakaantumalla pääty-ympyröille, joilla teimme siirtymisiä käynnistä raviin. Tarkoitus oli käyttää siirtymisissä lähinnä istuntaa ja painoapuja, mutta se ei meiltä Jekun kanssa oikein onnistunut, piti tehdä ihan vahvoja pidätteitä jos muut ravasivat ympärillä. Laukkaharjoitus tehtiin niin, että ensin ravattiin pääty-ympyrä jonka päätteeksi nostettiin laukka ja laukattiin kulman läpi ja pitkän sivun päähän. Harjoitus toimi hyvin vaikka meitä olikin kahdeksan ratsukkoa, jonottaa ei tarvinnut.

Jekun kanssa laukkaaminen meni taas äkkinäisiksi pyrähdyksiksi, ja se kallistui pahasti sisäänpäin kulmissa ja aluksi putosi myös kovaan raviin ennen kuin huomasinkaan. No, laukat sentään nousivat tosi hyvin (ilman miesmäisiä äänikomentoja), ja muutaman kerran sain sen menemään toivotulla tavalla. Jekku on oppinut hienosti toimimaan tunneilla, kun ajattelee sen viime kesän V5-vaihdetta ja kaahottamista. Harmi vaan että tällä kertaa se oli lopputunnista tosi tahmea ja jotenkin haluttoman oloinen, ei ollenkaan sellainen touhukas tömistäjä kuten yleensä.

Tunti oli tosi monipuolinen ja tehtäviin keskittyessä aika kului nopeasti. Iida antoi kaikille palautetta ja kiinnitti huomiota vähän erilaisiin asioihin kuin Heidi. Uuden opettajan myötä tulee varmaan mietityksi omaa ratsastusta vähän uudesta näkövinkkelistä.

Viikonloppuna onkin taas luvassa mitä parhainta viihdettä ratsastuksen ystäville, nähdään siis kisoissa!

terkuin Salla

Toukokuun tunnelmaa

Kahden viikon tauon jälkeen oli äärettömän kiva palata tallille ja hevosen selkään. Sain ratsukseni Jekun pitkästä aikaa. Sen harjaaminen ja satuloiminen olikin aika hässäkkä, sen verran touhukas Jekku oli karsinassa. Karvaa siitä lähti tupoittain, suurin osa niistä imuroitui mustaan fleece-takkiini enkä muuten saanut niitä irti millään kotonakaan.

Tunnilla teimme alkuverryttelyn jälkeen siirtymiä ravista käyntiin jokaisella sivulla. Jekku tuntui aivan erilaiselta kuin viime syksynä sillä ratsastaessani, se ei touhottanut samalla tavalla ja uskoi paremmin pidätteitä. Toisaalta se ei ollut niin herkkä istunnalle kuin aiemmin. Harjoitusta jatkettiin niin että ennen jokaista kulmaa nostettiin käynnistä laukka, laukattiin voltti kulman ympäri ja hidastettiin ravin kautta käyntiin.

Jännäsin vähän laukannostoja koska viimeksi Jekulla ratsastaessani nostot olivat vauhdikkaita pyrähdyksiä kiitoravin kautta. Nyt laukat nousivat vasempaan melko hyvin, ja vaikka volttimme venyivätkin isoiksi niin kohtuullisen hyvin ja tasaisesti homma sujui.

Sen sijaan oikeaan kierrokseen laukat eivät sujuneet tippaakaan. Tarkoitus oli vain laukata lyhyt pätkä kulman ympäri, mutta Jekku kaahasi raviin ja kaatui niin voimakkaasti sisäänpäin etten ehtinyt korjata liikettä. Itsekin kiirehdin nostoissa, olisi pitänyt valmistella homma paremmin ja maltillisemmin. Mutta tuntui siltä ettei sisäpohkeella ollut mitään vaikutusta.

Mielelläni silti Jekun kanssa ratsastin, se on jotenkin niin symppis ja ihku. Ja totesimme muiden tätiratsastajien kanssa, että vasta muutaman kerran tietyllä hevosella ratsastettuaan homma alkaa toimia (tai jää toimimatta), meillä ”hitailla ja vanhoilla” kuten Outi ilmaisi, kestää aikansa reagoida kunkin hevosen ominaisuuksiin…

terkuin Salla