Reipas Ansa

Kyllä taas niin mieleni hyvitin (?) tiistaina Ansan selässä. Kaikenmoisten arjen hankaluuksien ja ikävien flunssien jälkeen oli kaiken kaikkiaan tosi kiva päästä tallille laatuaikaa viettämään. Seurustelin Ansan kanssa karsinassa hyvän tovin ja sain heti itselleni iloisen mielen. Ansan mieli kylläkään ei ollut iloinen satulaa laittaessa, että voikin tammahevosta harmittaa moinen. Eikä selkään nouseminenkaan ollut siitä kivaa, vaikka punnertauduin sinne jakkaran avulla.

Teimme tunnilla harjoitusta, jossa ravattiin 10 metrin voltti toiselle pitkälle sivulle ja toisella pitkällä sivulla piti ratsastaa 1,5 metriä uran vieressä ja tehdä käyntiin siirtymä. Ideana oli varmistaa, että hevonen pysyy suorana vaikkei uralla ollakaan. Ansa oli aikas reippaalla tuulella ja ravata posotti mielellään eteenpäin, muttei kylläkään taipunut mitenkään helposti, itse asiassa ei ollenkaan.

Samaa harjoitusta jatkettiin laukassa, eli laukkasimme voltin ja käännyimme toiselle pitkälle sivulle jo ennen uraa. Lyhyt raviin siirtymä ja taas laukkaan. Ansahan laukkaa oikein mielellään ja tuntui muutenkin tunnin edetessä edes vähän pehmeämmältä. Varsinkin kun pääsimme lopuksi laukkailemaan koko uraa, niin sekä ratsu että ratsastaja olivat hikisiä mutta onnellisia.

Reipas laukkaaminen sai muutkin ratsukot hikisiksi ja tyytyväisiksi. Eijalla oli hieman jännittämistä Wenuksen kanssa, sillä kun oli tarvetta pieneen pukitteluun. Hyvin se kuitenkin tasoittui ja malttoi mielensä. Siskonsa Wilda meni oikein kauniisti Erjan kanssa, harvemmin sitä näkee Wildaa kaula pyöreänä ihan oikean kouluhevosen näköisenä J

 

terkuin Salla