Kisailua

 Turun Malja on täydessä vauhdissaan ja tallialueemme on täynnä huippuratsukoita. Torstaina aluekisoihin osallistui monia tuntiratsukoita, sen lisäksi minä ja Elli kävimme seurakisoissa nykyisen Kartanon tallin puolella hyppäämässä 60 ja 80cm.
 Sääennuste lupasi vesisadetta koko päiväksi ja kun tultiin tallille yhdeksän jälkeen aamusta, satoikin vettä. Minä ja hevosen-(ja kuskin)huoltajana toiminut äiti käveltiin maksamaan lähdöt ja yritin opetella rataa kentänlaidalta, ei onneksi mikään kovin hankala. Palasimme TRn puolelle, katsoimme muutamia tuntsareiden suorituksia Maljakentällä ja mentiin laittamaan Elliä kuntoon. Karsinassa odotti oikea hapannaama, Elli olisi mielummin jäänyt muiden kanssa viettämään vapaapäivää, ja oli tavalliseen tapaansa erittäin onnellinen satulan laitosta. Tavarat kasaan ja käveltiin kisapaikalle, alikulkutunnelissa tosin hieman jännitti.
 Jouduimme odottelemaan jonkin aikaa ennen verkkaan pääsyä, Elli nähtyään kentällä olevat esteet ei malttanut odottaa enää yhtään.
 Se 60 verkka olikin sitten aikamoinen katastrofi. Elliä jännitti maneesi ja esitti kaikki vaikean tason koululiikkeet, ympärillä kaahaavat ponit eivät helpottaneet asiaa. Otettiin vain pari hyvää hyppyä, loppuaika meni rentouden hakemiseen. Valmistautumiskujassa Elli poltti käämit totaalisesti ja kentälle päästyään tuijotteli ihmeissään katsojia ja esteitä. Tosi hyvältä siis näytti jo tässä vaiheessa.

Rata oli 8 esteen perusrata ja 2.vaihe 4 estettä, pari suhteutettua linjaa, muuten aika pitkiä teitä. Siihen asti meni hyvin, että ensimmäisen esteen jälkeen hävisi jalustin. Vauhtia oli tosi paljon, kaarteissa oli tekemistä pysyä kyydissä. Viimeinen suhteutettu oli neljän laukan väli mutta rysäytettiin se kolmella. Ihme että puomit pysyi ylhäällä. Sen jälkeen unohdin ratsastaa viimeiselle esteelle, joten tehtiin iso ympyrä ja hypättiin viimeinen este. 60cm siis 4vp, rata ei ollut todellakaan hyvä koska ratsu vei kuskia kuin märkää rättiä. Päätin silti lähteä korjaamaan virheitä kasikymppiin, toivoin että esteiden nousu vähän hillitsisi vauhtia.

80cm verkka oli jo parempi, saatiin rentoa ravia jo alkuun eikä tullut mitään hyppelyitä yms. Pari hyvää hyppyä pystylle, kaikki oli hyvin. Ohjaus kohti okseria, Elli pudotti minut pilvilinnasta ottamalla ensimmäisen stopin ikinä minun kanssa. Ohjat käteen ja pohkeet kiinni niin ei mitään ongelmaa mennä yli. Kannattaisi ehkä vähän keskittyä joskus (:



  80 rata oli ihan superhyvä edelliseen verrattuna. Sain pidettyä kontrollin (ja jalustimet) esteiden välissä, Elli ei kaahannut yhtään. Mutta se perusradan viimeinen suhteutettu rysähti taas. Ajattelin vain, että nyt en mene siitä kasista ohi ja unohdin pidättää, onneksi Elli nosteli koipiaan. Sain jatkaa 2. vaiheeseen, kaksi ekaa estettä ihan ok, mutta sitten kuuluu videoltakin vain "missä se **tun ykstoista nyt on". Löytyi sekin ja sitten viimeiselle, kuski heitti ohjat ja pohkeet joten oli lähellä ettei mokattu viimeiselle. Puhtaasti kuitenkin yli ja maaliin. 80cm siis 0vp, arvostelu oli vain että kaikki puhtaat palkitaan joten saatiin ruusuke ja ravailun jälkeen käppäiltiin kotitalliin. Elli pääsi syömään heiniä ja huoltojoukot putsaamaan kuraista ratsua ja sen varusteita. Lopuksi vielä toimihenkilöimään radalle ja makkaranpaistoon. Kiva päivä siis vähän huonosta alusta huolimatta.

Kuudestakympistä en alunperin ajatellut julkaisevani sitä videoa mutta näytetään sekin nyt vertailun vuoksi. Siinä on kyllä hukassa niin kuski kuin kuvaajakin, mutta koittakaa kestää. Omia virheitäni tiedostan itsekin, joten jos on asiaa ne voi tulla sanomaan kasvotusten, huomenna olen Maljassa auttelemassa.



Kaikista kuvista iso kiitos Jaxelle ja kameran lainasta Ansulle !

- Oona

Pysähdyksiä ja pääty-ympyrää

Ratsastin tiistain tunnillamme jälleen Jekulla. Sää oli mitä ihanin, melkein tarkeni ratsastaa t-paidalla. Outi tietenkin pärjäsi toppi päällä mainiosti, mutta itse olen viluisempaa sorttia J

Tunnin piti Iida, joka jatkaa opettajanamme Heidin jäätyä äitiyslomalle. Aloitimme tunnin käynnissä tekemällä pysähdyksiä ja peruutuksia. Jekku taisteli aluksi pysähtymistä vastaan eikä ainakaan halunnut peruuttaa suoraan. Otin vanhat keinot käyttöön ja yritin sanoa miehekkäällä äänellä ”seis” – se tehosi heti…

Jatkoimme tuntia jakaantumalla pääty-ympyröille, joilla teimme siirtymisiä käynnistä raviin. Tarkoitus oli käyttää siirtymisissä lähinnä istuntaa ja painoapuja, mutta se ei meiltä Jekun kanssa oikein onnistunut, piti tehdä ihan vahvoja pidätteitä jos muut ravasivat ympärillä. Laukkaharjoitus tehtiin niin, että ensin ravattiin pääty-ympyrä jonka päätteeksi nostettiin laukka ja laukattiin kulman läpi ja pitkän sivun päähän. Harjoitus toimi hyvin vaikka meitä olikin kahdeksan ratsukkoa, jonottaa ei tarvinnut.

Jekun kanssa laukkaaminen meni taas äkkinäisiksi pyrähdyksiksi, ja se kallistui pahasti sisäänpäin kulmissa ja aluksi putosi myös kovaan raviin ennen kuin huomasinkaan. No, laukat sentään nousivat tosi hyvin (ilman miesmäisiä äänikomentoja), ja muutaman kerran sain sen menemään toivotulla tavalla. Jekku on oppinut hienosti toimimaan tunneilla, kun ajattelee sen viime kesän V5-vaihdetta ja kaahottamista. Harmi vaan että tällä kertaa se oli lopputunnista tosi tahmea ja jotenkin haluttoman oloinen, ei ollenkaan sellainen touhukas tömistäjä kuten yleensä.

Tunti oli tosi monipuolinen ja tehtäviin keskittyessä aika kului nopeasti. Iida antoi kaikille palautetta ja kiinnitti huomiota vähän erilaisiin asioihin kuin Heidi. Uuden opettajan myötä tulee varmaan mietityksi omaa ratsastusta vähän uudesta näkövinkkelistä.

Viikonloppuna onkin taas luvassa mitä parhainta viihdettä ratsastuksen ystäville, nähdään siis kisoissa!

terkuin Salla

Toukokuun tunnelmaa

Kahden viikon tauon jälkeen oli äärettömän kiva palata tallille ja hevosen selkään. Sain ratsukseni Jekun pitkästä aikaa. Sen harjaaminen ja satuloiminen olikin aika hässäkkä, sen verran touhukas Jekku oli karsinassa. Karvaa siitä lähti tupoittain, suurin osa niistä imuroitui mustaan fleece-takkiini enkä muuten saanut niitä irti millään kotonakaan.

Tunnilla teimme alkuverryttelyn jälkeen siirtymiä ravista käyntiin jokaisella sivulla. Jekku tuntui aivan erilaiselta kuin viime syksynä sillä ratsastaessani, se ei touhottanut samalla tavalla ja uskoi paremmin pidätteitä. Toisaalta se ei ollut niin herkkä istunnalle kuin aiemmin. Harjoitusta jatkettiin niin että ennen jokaista kulmaa nostettiin käynnistä laukka, laukattiin voltti kulman ympäri ja hidastettiin ravin kautta käyntiin.

Jännäsin vähän laukannostoja koska viimeksi Jekulla ratsastaessani nostot olivat vauhdikkaita pyrähdyksiä kiitoravin kautta. Nyt laukat nousivat vasempaan melko hyvin, ja vaikka volttimme venyivätkin isoiksi niin kohtuullisen hyvin ja tasaisesti homma sujui.

Sen sijaan oikeaan kierrokseen laukat eivät sujuneet tippaakaan. Tarkoitus oli vain laukata lyhyt pätkä kulman ympäri, mutta Jekku kaahasi raviin ja kaatui niin voimakkaasti sisäänpäin etten ehtinyt korjata liikettä. Itsekin kiirehdin nostoissa, olisi pitänyt valmistella homma paremmin ja maltillisemmin. Mutta tuntui siltä ettei sisäpohkeella ollut mitään vaikutusta.

Mielelläni silti Jekun kanssa ratsastin, se on jotenkin niin symppis ja ihku. Ja totesimme muiden tätiratsastajien kanssa, että vasta muutaman kerran tietyllä hevosella ratsastettuaan homma alkaa toimia (tai jää toimimatta), meillä ”hitailla ja vanhoilla” kuten Outi ilmaisi, kestää aikansa reagoida kunkin hevosen ominaisuuksiin…

terkuin Salla

Talven jälkeen kentälle

Kylmästä säästä huolimatta olimme tiistaina kovin tyytyväisiä, kun pitkän maneesikauden jälkeen pääsimme kentälle ratsastamaan. Toivon mukaan maneesiin ei tarvitse enää palata – tai mistä sitä tietää kun tänään keskiviikkona näyttää tupruavan lunta jälleen. Kevät keikkuen tulevi, tosiaan.

Ratsastin jälleen Ellillä. Elli käyttäytyi karsinassa nyt maltillisemmin, kovasti se luimistelee ja uhkailee muttei sentään vinkunut kuin kumiankka kuten yleensä. Kerran muuten luulin Ellin vinkaisua karsinaan eksyneeksi hiireksi, ja kiljaisin ja pompin tasajalkaa – hiirihän on siis tosi pelottava eläin. Siinä sitten tuijotimme Ellin kanssa toisiamme, molemmilla pyöri silmät päässä järkytyksestä J

Liikuimme tunnilla isolla ympyrällä, ja ainakin aluksi piti pysyä toistemme lähettyvillä ylimääräisen härdellin välttämiseksi – kentällä olemiseen täytyy meidän kaikkien, myös ratsastajien, taas tottua... Heti aluksi pari mopopoikaa pärisytteli komiasti kentän ohi, se vähän kuohahdutti hevosia mutta aika vähän kuitenkin. Eiköhän hevosistakin ole mukavampi tehdä töitä raittiissa ilmassa, ne tuntuivat enemmänkin tyytyväisiltä kuin säikyiltä.

Teimme ympyrällä ravissa voltteja molempiin päätyihin. Ravivolttien jälkeen siirryimme nostamaan voltin jälkeen laukan, laukkaa jatkettiin seuraavalle voltille saakka. Tämän jälkeen laukkasimme pitkän aikaa ympyrällä ilman voltteja. Lopuksi vielä ravasimme koko kenttää ympäri jonossa ihan kentän reunoja pitkin. Hevoset käyttäytyivät todella hienosti, erityisesti ihmettelin miten hienolta Pasi näytti. Myös Dino, Irkku ja Lenttukin vaikuttivat kulkevan tyytyväisenä kauniissa muodossa. Sari tosin mainitsi Dinon olleen melkoisen laiska, tiedoksi vaan Dinon seuraaville ratsastajille.

Mukavaa viikkoa toivottaa Salla

Leipää ja sirkushuveja

Salla olikin jo tilannetta päivitellytkin, kirjoitellaan nyt toisestakin näkökannasta, kaikenlaista tapahtunut viikon sisässä.
 Maanantaina puuhailtiin siis pääsiäisriehaa joka oli onnistunut, leikkijöillä ainakin oli hauskaa ja niin taisi olla katsomossakin. Itse olin mukana kaikissa leikeissä, hiukan vaihtelevalla menestyksellä (:
Viesti oli aivan superhauska, tuntihevoset käyttäytyivät hienosti, ( Irkku tosin hämmentyi väärinpäin olleesta ratsastajasta, mutta vahingoilta vältyttiin). Meidän joukkue ratsunaan Jekku selviytyi aika mallikkaasti, tosin hävisimme kirkkaasti naapuriradalla olleelle yksärijoukkueelle. Olivat varmaan harjoitelleet koko pääsiäisen (:
   Tolppaleikki oli myös hauska, tässä ratsunani toimi Reksi, joka oli juuri sopivan korkuinen tolpan koskettamiseen. Se selvästi innostui leikistä ja sitä sai oikein pidellä, samantien kun käänsi ringistä pois se syöksyi keskelle. Selvittiin finaaliin jossa siis oli jäljellä vain yksi tolppa ja kaksi ratsukkoa, musiikin lakatessa olimme auttamattomasti jäljessä kilpakavereita ja jäimme kakkosiksi. Poni ei sulattanut tappiotaan vaan kumosi kuskin kyydistä kun huomasi häviön olevan selvä. Onneksi korkealta ei tarvinnut tipahtaa ja loppukevennyksenä toiminut poni-show nauratti enemmän kuin harmitti.
 Tehtäväradan ratsunani toimi myös poni, ja tämä sujui jo mallikkaasti. Reksi laukkasi onnessaan maneesia päästä päähän suorittamaan tehtäviä ja syömään porkkanoita. Narsissitkin muistettiin kaapata mukaan maalisuoralla ja saatiin kunniamaininta päivän nopeimmasta maailmanympärimatkasta. Löytyi siis vihdoin se meidänkin juttu, taidankin alkaa vikeltäjäksi !
 Päivä oli minusta ainakin erittäin onnistunut, ja sen kruunasi Reksin selkään kiivenneen pikkupojan kommentti, "onko tää semmonen ravihevonen ?". Eiköhän järjestetä uudestaankin. (:

Huvittelun jälkeen palasin eilen tiistain hyppytunnille, jota Salla jo vähän alustikin. Tehtävänä oli siis viiden esteen jumppasarja ja ratsunani Lissu, jolla en ollut ikinä mennyt edes tasaisella, saati sitten hypännyt. Alkuverryttelyssä tykästyin Lissun liikkeisiin, tosin laukka oli aika tahmea.
 Hyppäämisestä ei aluksi meinannut tulla mitään, sekä kuski että hevonen olivat täysin hukassa. Vauhtia oli liian vähän eikä Lissu tiennyt mihin jalkansa olisi laittanut, seurauksena stoppailua, kolistelua ja kenguruloikkia. Näytti luultavasti joko säälittävältä tai vaihtoehtoisesti huvittavalta.
 Löydettiin kuitenkin jonkunlainen tuntuma esteisiin ja tamma alkoi itsekin vetää enemmän esteelle joten kuskin osuus hieman helpottui. Viimeiset kerrat olikin jo oikein mallikkaita, piti vain saada juonesta kiinni. Hitaasti syttyvä kuski ja häkeltynyt hevonen ei ehkä ole paras yhdistelmä noin alkutunnista, mutta onneksi lopputunnin onnistumiset korvasivat mokailuja. Lissusta jäi kyllä silti ehdottoman positiivinen kuva ja tykästyin siihen täysin. Vaihto tapahtuu siis tallin pienimmistä tallin suurimpaan, ainoa ongelma on että pituus loppuu kesken, joten en meinaa saada satulaa selkään ilman jakkaraa, saati päästä kyytiin (:

Kevätterveisin,
OK

Väistöjä... ja munankuljetusta!

Pääsiäismaanantai oli tänä vuonna poikkeuksellisen hauska – tallin kevätrieha onnistui mainosti! Yleisöä näytti olevan sopivasti, katsomo täyttyi mutta istumapaikkoja riitti useimmille. Enimmäkseen osallistujat vaikuttivat olevan tallin omaa porukkaa perheineen, mutta muutamia vierailijoitakin paikalla oli. Iso kiitos järjestäjätahomme aktiiveille, erityisesti Elinalle!

Joukkuekisa oli aika hilpeä, hevosina mukana olleet Irkku ja Jekku hämmästelivät mihin oikein olivat joutuneet J Harvemmin sitä tunnilla ollaan selässä väärin päin tai kuljetellaan suklaamunia lusikassa… kaikki tehtäviin osallistuneet hevosemme käyttäytyivät melkoisen hienosti erikoisessa tilanteessa, Reksikin oli ihan omanlaisensa pudottaessaan pari ratsastajaa selästään ja Karinaa kammotti ensin katsomopäädyn meteli. Toki yksityisratsukot veivät homman kotiin sekä nopeus- että tyylipistein… Harmikseni en ottanut ainuttakaan kuvaa pääsiäisriehassa, tässä niistä olisi ollut iloa muillekin.

Tiistain tunnillamme maneesissa hääri kahdeksan ratsukkoa. Sää oli niin kylmä ja tuulinen ettemme menneet kentälle, mutta varmaan pian on maneesikausi ohitse. Ratsastin Ellillä joka oli totuttuun tapaan reipas ja innokas ainakin laukkaamaan. Teimme pituushalkaisijalta väistöjä ravissa uraa kohti, ja uralle päästyä nostettiin laukka. Suunnan vaihduttua teimme väistön käynnissä, mutta laukannostossa innokkaimmat ratsut alkoivat kiihtymään, Ansakin ihan pomppi paikallaan kun olisi halunnut jättää mokomat väistämiset väliin ja loikata suoraan laukkatehtävään. Tunnin lopuksi laukkasimmekin pääty-ympyröillä jotta hevoset saivat laukata vähän pidempää pätkää.

Jäin tunnin jälkeen katsomaan hyppytuntia, joka olikin hyvää viihdettä J Hyppääjillä oli tehtävänä toisella pitkällä sivulla ollut pomppusarja, olisiko siinä ollut 5 tai 6 estettä ylitettävänä. Oli hauska katsoa miten eri tavalla hevoset tehtävään reagoivat. Ensimmäisinä juonesta saivat kiinni Jekku ja Lenttu, ne tulivat sarjan yli pehmeän näköisesti alusta alkaen. Elli kuumeni aika lailla ja Irkkukin näytti olevan tohkeissaan, hienosti niillä kuitenkin sujui. Lissun ja Oonan yhteistyö meinasi tyssätä aluksi kun Lissua ei jumppahypyt huvittaneet, mutta muutaman yrityksen jälkeen Oona sai sen mallikkaasti esteiden yli. Itse en kuuna päivänä olisi pysynyt selässä enää toisen pompun jälkeen, oli hevonen mikä tahansa...

Keväisin terveisin Salla

Takapakkeja ja onnistumisia

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime kerran. Istuntatunneilla olen ratsastanut talven aikana Nyytillä ja Pasilla. Helmikuussa aloitin muutaman viikon ratsastustauon jälkeen Nyytillä ja tuntui, että olin unohtanut tauon aikana taas kaiken oppimani. Vaivuin lähes epätoivoon, kun tuntui, että ratsastus otti silkkaa takapakkia. Olen Nyytillä ratsastanut aiemminkin, mutta jotenkin sen hallinta tuntui nyt vaikeammalta kuin koskaan ennen. Laukkavoltit tuntuivat isolta haasteelta, samoin radan poikki kolmikaarisella kiemurauralla ratsastaminen ravissa ja laukassa. Samaan aikaan aloitin hyppytunnilla Karinan kanssa. Olin mielessäni toivonut pääseväni hyppäämään Karinalla, koska kesällä tuntui, että minulla oli sen kanssa yhteinen rytmitaju hyppyjen suhteen. Mutta mitä vielä, Karinakin tuntui aivan vieraalta.

Nyytin kanssa koin kuitenkin kullanarvoisen ahaa-elämyksen: hoksasin, että olin tähän asti ratsastanut vuositolkulla liian pitkällä ohjalla. Nyyti-kokemuksen jälkeen olen uskaltanut ottaa napakamman tuntuman myös muilla hevosilla ja kas kummaa, homma tuntuu toimivan hitusen paremmin.

Pasilla olen nyt ratsastanut useasti ja olenkin liittynyt vähitellen tämän teinipojan fanijoukkoon. Laukannostot ovat muuttuneet siisteiksi ja Pasi on tuntunut reippaalta, kevyeltä ja oikein sympaattiselta ratsastaa. Vitkuttelu harjoitusravissakaan ei ole johtunut Pasin laiskottelusta, vaan omasta mukavuudenhalustani. Toisaalta olen ajatellut, että nimenomaan Pasilla on hyvä harjoitella alas istumista ravissa. Kun se sujuu, monen muun hevosen täytyy tuntua keinuhevoselta.         

Talvella silmiini osui Kari Silvola kirja ”Harmoninen ratsukko –harjoittelemalla tasapainoon”. Ostin kirjan, sillä se sisältää mm. harjoituksia keskivartalon lihasvoiman kehittämiseen, ja ajattelin moisista harjoituksista olevan hyötyä myös minulle.  Harjoituksia olen tehnytkin, mutta löysin kirjasta myös tekstinpätkän, joka yhdistettynä lyhyempään ohjaan on auttanut ylävartalon ja käsien hallinnan ymmärtämiseen, ellei vielä neuvojen täydelliseen soveltamiseen...  Silvola on lainannut kouluratsastaja Pia Varjosta. Varjonen puhuu kolmesta lukosta, jotka vakauttavat ylävartaloa. Ensimmäinen lukko on lapaluiden välissä. Sillä pidetään hartiat alhaalla ja olkapäät takana. Toinen lukko on heti pallean yläpuolella. Napakat vatsalihakset vakauttavat ylävartaloa. Kolmas lukko on kyynärpäissä. Olen huomannut nämä ohjeet hyväksi alas istumisen avuksi juurikin esimerkiksi Pasin harjoitusravissa. Itseäni ainakin auttaa, kun ajattelen näitä kolmea lukkoa yhtenä pakettina, joka napsautetaan kerralla päälle. Tutustumisen arvoinen kirja, jos lihaskunto- ja tasapainoharjoittelu ilman hevosta kiinnostaa.

Karinan kanssa vietettyjen tuntien päätteeksi hyppäsimme loppujen lopuksi puhtaan radan aprillipäivän kilpailuissa. Aivan tyylipuhdas suoritus ei suinkaan ollut, mutta tästä on hyvä taas jatkaa. Tänään jatkoin hyppäämistä ratsunani Elli. En ollut Ellillä koskaan aiemmin hypännyt, vain seurannut  sen vauhdikkaita pyrähdyksiä sivusta. Aluksi hieman jännitti, koska pelkäsin Ellin häipyvän käsistäni alta aikayksikön, mutta pieni pomppusarja meni kivasti, mitä käsistä häipymiseen tulee.  Aloin myös vihdoin hahmottaa utuisesti mäkihyppyasentoni perimmäisiä syitä. Mutta siitä lisää sitten, kun olen oivaltanut enemmän.

Kauniita pääsiäispäiviä kaikille ja opettavaa estevalmennusta osallistuville toivoo,

Outi