Lauantaina vietettiin pääsiäisriehaa, joka ei osallistujamäärältään ollut yhtä riehakas tapahtuma kuin pari vuotta sitten. Mutta kivaa meillä oli koko päivän! Mikäs sen mukavampaa kuin esitellä tallin havosia ja talutella lapsia aurinkoisessa säässä. Ainakin parikymmentä lasta lähti ikionnellisina kotiin istuttuaan Reksin / Jekun  / Lissun selässä ja rapsuteltuaan näitä kyllikseen.

Lissu jutteli mielellään lasten kanssa

Leikkejäkin meillä oli, ensin sukkulaviestiä, sitten Jerusalemin suutaria ja lopuksi taitorata. Sukkulaviestissä hevosina olivat Jekku ja Lenttu, joista Lenttu-parka joutui ihan mukavuusalueensa ulkopuolelle. Se ei välittänyt taustamusiikista, ei katsomossa istuvista lapsista eikä selässä väärinpäin istuneesta Outista. Outi nakkaantui alas, ja samassa rytäkässä nakkaantui Merjan käsi niin pahasti että sairaalareissuhan siitä tuli. Harmillinen taka(kavion)isku.

Leikkimistä kuitenkin jatkettiin, ja kaikki loput ohjelmanumerot sujuivat hienosti. Sekä Jerusalemin suutarissa että taitoradassa ensimmäisen palkinnon vei Iina, onnittelut hänelle!

Taitoradan suorittaneet ratsukot

 

Tiistain tunnilla jatkoin harjoituksia Lentun kanssa, tosin nyt ei ollut kyse sukkulaviestistä vaan raviväistöistä ja volteista. Lenttu oli omaan merkilliseen tapaansa touhukas aina adhd-mäisyyteen saakka. Välillä se kipitti pois alta eikä kuunnellut pidätteitä (raviväistössä) ja välillä se tahmeutui laiskanpulskeaksi (laukkavoltilla). Hmm, lisää harjoitusta kaipaa tämä ratsukko.

t.Salla

Vaikeat taivutukset

Tiistaina oli niin kova puuskittainen tuuli, että päädyimme ratsastamaan maneesissa. Maneesissa ei tarvinnut palella eikä pinnistellä kuullakseen mitä Heidi opastaa tekemään.

Huonoa kuuluvuttaa ei siis voinut syyttää siitä, että ensimmäinen harjoitus ei ottanut onnistuakseen… Hevosia piti taivuttaa käynnissä uralta ulos mutta siten että nenät käännettiinkin menosuuntaan, eikä loogisesti sisäänpäin. Ei meinannut onnistua, ratsuni Ansa ainakin oli ihan hakoteillä ja kävellä lompsotteli vaan eteenpäin. Hetkittäin sain sen hiukan banaaninmalliseksi, mutta homma levisi käsiin kun siirryttiin raviin. Ravissa hoipertelimme sitten uralta pois ja taas sinne takaisin, taivutus välillä sisään ja välillä ulospäin… huoh.

No, täytyy siis harjoitella lisää. Taivutteluiden jälkeen saimme laukata tosi pitkään koko uraa, ja Heidin eteen piti tehdä pääty-ympyrä. Wenus oli pitkästä aikaa tunnillamme ja olisi laukannut Eijan kanssa kovempaakin. Toivottavasti se nyt toipuu kunnolla, ja jaksaa tehdä töitä meidän ilonamme.

Tunnin jälkeen saimme taas mennä metsään kävelemään. Pientä jännitystä oli ilmassa, kun Marlin kohdalla eteemme loikkasi 4-5 peuraa. Olin Ansalla ensimmäisenä, en meinannut uskoa silmiäni, eikä Ansakaan. Mutta kuulemma peurat elelevät jossain lähistöllä ja näyttäytyvät aika useinkin. Koskaan en ole tullut ajatelleeksi, että näinkin lähellä kaupunkia autoillessa (tai ratsastaessa) on peurakolarin vaara!

Lauantaina olisi luvassa hauskuutta pääsiäisriehassa. Pari vuotta sitten toteutettu rieha oli tosi onnistunut, eli kaikki mukaan leikkimään!

Aurinkoisia päiviä toivottaa Salla

Virkistysmatka Tampereelle

Reipas tusinallinen Turun ratsastajia vieraili hevosmessuilla Tampereella 6.4.

Hyppäsimme aamuvarhaisella linja-autoasemalta alueen yhteiseen bussikyytiin, poimimme kyytiläisiä mukaan matkan varrelta ja köröttelimme täpötäydessä bussissa Tampereelle.

Perille päästyämme monet suunnistivat kohti Terhi Stegarsin kouluratsastusklinikkaa. Itse valitsin ohjelmasta Aira Toivolan ratsastuspilatesesittelyn. Toivolalla oli mukana esimerkkiratsukko, jota ohjeistamalla hän havainnollisti kertomaansa. Esittelyn perusteella innostuin pilateksen ratsastussovelluksesta, nyt kun pääsisi sitä vielä itse kokeilemaan.

Pilateksen jälkeen poimimme runsaasta ohjelmasta suomenhevosten jalostusoriesittelyn,Ypäjän Hevosopiston katrillin, estekisat ja valjakkoajokilpailun, joka osoittautuikin hyvin kiinnostavaksi ohjelmanumeroksi. Tätä ennen olin nähnyt valjakkoajoa lähinnä kuvissa, mutta laji näyttäytyi juuri niin hauskana ja hurjana, kuin mitä olin kuvista päätellytkin. Vaatii melkoista taituruutta, että kahden suuren hevosen parivaljakko pystyy tekemään tiukkoja kurveja ja laukanvaihtoja niin sujuvasti kärryineen päivineen. Kisassa oli mukana myös suloisenpulskea shettisparivaljakko, joka sai heti yleisön sympatiat puolelleen.

Ohjelmien välissä kiertelimme messuosastoa shoppaillen ja katsellen. Esillepanijoita ja myyjiä oli paljon, ja tarjolla oli monenlaista tuotetta ja palvelua shiatsusta pinkkiin kypärään. Ehkä erikoisin tuote, johon törmäsin, oli Kylämäen Hevostilan tammanmaidosta tehty hyväntuoksuinen kosteusvoide jota esittelijä tuikkasi käsiini kokeiltavaksi. Monen suosikiksi tuntui myös nousseen näytillä ollut shirenhevonen, joka saikin paljon rapsutuksia osakseen.

Päivän viimeisenä ohjelmana seurasimme Kari Vepsän ongelmahevosen maastakäsittelyä. Itseäni hieman harmitti, että ehdimme nähdä tästä vain aivan alkua. Esimerkkinä toiminut nuori Uuno-ori ei ehtinyt aikanamme uunoilla ollenkaan, vaan käyttäytyi melko mallikkaasti. Ehdimme kuulla ja nähdä vain Vepsän esimerkin käsittelijän tilasta, johon hevosella ei ole asiaa ilman käsittelijän lupaa. Uuno hoksasi aika nopeasti mistä oli kyse, ja olisi ollut jännittävä nähdä miten Vepsä hevosen kanssa jatkoi. Me emme kuitenkaan jääneet odottamaan Uunon reaktiota pyöröaitauksen viereen tuotuun lehtipuhaltimeen, vaan juoksimme bussille.

Seitesemän tuntia messuilla oli ohi yhdessä hujauksessa, kun mielenkiintoista nähtävää oli niin paljon. Päivä oli ihana virkistyspäivä rakkaalle harrastukselle, ja se toi mukanaan halun kokeilla kaikenlaista uutta hevosten kanssa.

Kiitos seuralle kyydin järjestämisestä. Varaan jo paikan ensi vuoden bussista!

Outi

Tötsien pujottelua

Jestas miten kylmä aprillipäivä, ihmettelimme miten jäätävältä tuntui vaikka olimme lähes samoissa varusteissa kun kireillä talvipakkasilla, ja nyt lämpötila oli sentään plussan puolella. Tunnustipa joku laittaneensa pitkät kalsaritkin jalkaan...

Sain vielä ilokseni ratsastaa Lissukalla, vaikka olen sillä jo moneen kertaan mennyt. Tunnin teemana oli tötsien pujottelu. Heidi asetteli neljä tötteröä tien puoleiselle pitkälle sivulle, ja aloitimme pujottelemalla kevyessä ravissa ”pulleita kaaria”. Olin alkutunnista ihan hirmu väsähtänyt, Lissu tuntui hoipparoivan lähinnä tötsien päältä ja itse hengästyin kamalasti. Mutta alkuverryttelyn jälkeen alkoi sekä ratsu että oma hapensaanti toimimaan paremmin.

Jatkoimme pujottelua niin että tötsien välit piti tehdä pohkeenväistöä harjoitusravissa. Pujottelimme myös laukassa, ja laukkasimme aika kauan molempiin suuntiin. Meitä oli vain 7 ratsukkoa joten tilaakin riitti. Lissun mielestä harjoitus oli kiva, se pysyi laukassa hyvin ja pujotteli näpsäkkäästi. Retu oli vielä näpsäkkäämpi, se olisi halunnut vaihtaa laukan tötteröiden välissä ja Outi sai nähdä vaivaa ettei ihan niin monimutkaista harjoitusta nyt sentään tarvinnut tehdä.

Dino meni hienosti Eijan kanssa, ehkä hitusen jännittyi välillä mutta enimmäkseen se liikkui kauniissa muodossa. Ansalla ja Teijallakin meni oikein erityisen hyvin, Teija kehui ratsunsa olleen paljon kuuliaisempi ja pehmeämpi kuin viikko sitten.

Tunnin jälkeen pääsimme metsäkävelylle neljän tamman letkassa, se on itse asiassa tosi kiva ”kaupanpäällinen” meille ja hevosillekin piristävää.

Toivotaan lämpenevää säätä,

t.Salla