Ryhti kuntoon ympyröillä

Meitä oli tiistaina 9 ratsukkoa ahertamassa tunnilla, joten maneesi tuntui pienemmältä kuin yleensä. Jakaannuimme hetimiten kahdelle pääty-ympyrälle joilla työskentelimme koko tunnin. Ratsastin taas Lissulla joka oli tällä tunnilla vielä kivempi kuin edellisellä.

Heidi ei päästänyt meitä helpolla (taaskaan J), vaan kävi jokaisen kanssa läpi istunnan, käsien ja jalkojen asennon ja tietenkin hevosen muodon ja tahdin. Kaikissa askellajeissa. Pääsin Lissun kanssa ilokseni siihen pisteeseen, etten huomannut koko harjoitusravissa istumista vaan se kävi kerrankin luontevasti. Keskityin niin etäisyyksiin ja ympyrän ratsastamiseen, että unohdin pomppia satulassa.

Laukassa kaikki onnistuivat laukkaamaan yhtä aikaa pitkään, se on ryhmällemme aikast hyvä suoritus. Tästä innostuneena suunnittelimmekin jo hetken tätikatrillia Malja-kilpailuissa esitettäväksi. Vaan koskapa tuloksena saattaisi olla yhdessä kentän nurkassa toisiinsa törmäilevä joukko, voisimme toki jättää hevoset esityksestä kokonaan pois. Sari ja Eija ovat aloittaneet juoksukoulunkin, joten kuntokaan ei loppuisi kesken diagonaalia pitkin harppoessa.

Ratsastuskoulutiimin palaveri tästä ja muistakin hyvistä ideoista on näillä näkymin lauantaina 9.2. klo 17.

t.Salla

Lissu-mussu

Kiipesin tiistaina vaihteeksi Lissun selkään, en ole sillä pitkään aikaan ratsastanutkaan. Lissu oli tapansa mukaan karsinassa ihan mussukka, seisoi kuin patsas kun laitoin sitä kuntoon. Irkkua sen sijaan vähän ihmettelimme, kun sitä otti harjaaminen ja varustaminen päähän oikein toden teolla.

Keskityimme tunnilla väistöjen hiomiseen. Ensin piti kääntyä keskihalkaisijalle, ja sitten väistää halkaisijan keskivaiheilta viistosti uraa kohti. Harjoittelimme väistöä hyvän aikaa käynnissä, lopulta sitten ravissa. Lissun kanssa oli melko kiva tehdä väistöjä, virheet johtuivat täysin omasta toiminnasta. Mikäköhän vitsi siinäkin on, että kun keskityn väistöön niin kädet nousee sojottamaan ylös tai sivulle, missä ne eivät muuten ole koskaan.

Väistöjen jälkeen laukkasimme vaihteeksi koko uraa, mikä oli hauskaa – ja hengästyttävää. Lissu olisi voinut laukata paremmassa tempossa, mutta sen vauhti riitti kyllä itselleni J Hevoset käyttäytyivät oikein nätisti. Merja oli hirmu tyytyväinen Reksiin, ja Retulla ensimmäistä kertaa ratsastanut Kati tykkäsi siitä.

Talvisin terveisin,

Salla

Takaisin ratsaille tauon jälkeen

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille! Aloitetaanpa uusi vuosi peräti ylevästi. Ratsastuskaverini Outi löysi äitinsä kotoa Seura-lehden vuodelta 1971, jossa kerrotaan ratsastuksen harrastajista seuraavaa: ”Ratsastavia ihmisiä ihaillaan. Heissä on villin lännen romantiikkaa tai idän arojen mystiikkaa. He ovat irti arkipäivästä, meidän oloissamme epätavallinen ja kiehtova näky”. Ettäs tiedätte. Muistakaa tuo, kun seuraavan kerran ryskytätte Pasin selässä tai hikoilette pääty-ympyrällä Reksin kanssa.

Luulin jo saavani osani villin lännen romantiikasta eilen, kun sain ratsukseni Retun. Jännitti kovasti, yritin ensin taivutella muita tuntilaisia ottamaan sen mutta sitten päätin kuitenkin kokeilla, en ole sillä aiemmin mennyt. Viimeksi kun Retu oli tunnillamme, niin se retuutti Saria ikävällä tavalla ja käyttäytyi myös edellisellä tunnilla perin huonosti. Jännitys helpottui kun laitoin sitä kuntoon, Retuhan on karsinassa äärimmäisen kiltti.

Teimme tunnilla kolmikaarista kiemurauraa. Aloitimme harjoituksen ravissa, mutta jatkoimme pian nostamalla laukan keskimmäisellä kaarella. Lopulta nostimme laukan myös avoimella pitkällä sivulla. Hyvä harjoitus, hieman sain Retuakin taipumaan, mutta onhan se aika tahmea. Kun olimme laukanneet enemmän niin se alkoi tuntumaan vähemmän kamelimaiselta, eikä se itse asiassa hullumpi hevonen ollut. Lopuksi laukkasimme vielä pääty-ympyröillä ja siinä taas yhteistyö lopahti, Retu laukkasi kyllä mutta pyrki oikaisemaan ympyrällä ja hyydyin itse täysin.

Heidi otti jännittämiseni todesta ja kannusti kiitettävästi ja vimmatusti koko tunnin ajan. Silti en ollut kovin innostunut Retusta, vaikka se kyllä isona hevosena sopisi hyvin kaltaiselleni isolle ihmiselle. No, ehkä meistä vielä tulee kaverit.

Loppuun vielä todettakoon, että harmin paikka Eija kun et päässyt tunnille, sulla olisi ollut Irkku J

t.Salla