Kyllä oli taas ratsastusratojen hahmottamisessa haasteita
tiistaina. Heidi laittoi meidät alkuravaamisten ja –laukkaamisten jälkeen
pyörähtelemään ympyröille ja kiemuraurille niin vimmatusti, että kas kun emme
jo kolaroineet.
Teimme molemmille pitkille sivuille loivat kolmikaariset
urat, mutta toiselle pitkälle sivulle lisäksi voltin siihen keskelle. Toiselle
pitkälle sivulle tehtiin voltit molempiin kulmiin, eli ennen ja jälkeen sen
kaarevan uran. Tämä meni aika hyvin vielä ravissa, mutta kun nuo kaksi volttia
kaarineen alettiin tehdä laukassa, niin johan vilisti ratsukkoja silmissä.
Ratsastin taas symppiksellä Sasulla, joka kyllä ihan
mukisematta teki kaarteet ja voltit siinä askellajissa mitä pyysin. Oma ratsastukseni
oli tosi epätasaista ja hapuilevaa, seurasin silmät ymmyrkäisinä muiden touhuja
joten puolipidätteet ja asettamiset jäivät ihan puolivillaisiksi. Laukkatehtävässä
havaitsin ohjienkin pidentyneen liiaksi ja molempien käsien olevan samalla
puolella kaulaa.
Ensi kerralla toivottavasti muistan jo, että missä kohdin on
pitkän sivun keskikohta. Se on siis ihan tyhmässä kohtaa (keskellä?) eikä
loogisesti peilien tai R:n kohdalla. Yritän myös pitää mielessä että nyrkit on
hyvä pitää kiinni, silloin pysyy ohjatkin täpäköinä. Onnistuihan Sarikin tällä
kertaa tässä ohja-asiassa (ensimmäistä kertaa tänä vuonna, sanoi Heidi) ja
niinpä kulki Reksi kauniisti pyöreällä kaulalla – mutta se kyllä kulkee aina
Sarin kanssa niin.
Ehkä vielä oikein pinnistän ensi viikolla ja yritän muistaa valmistella
hevosen pyydettyyn tehtävään, enkä yllätä sitä äkkinäisillä avuilla. Että
semmoiset perusasiat pinnalla tällä kertaa, pahus sentään.
t. Salla
