Voltteja ja väistöjä kiemurauralla

Tiistai-iltana oli selkeä sää ja lähes 10 astetta lämmintä – melkein luulimme jo pääsevämme kentälle, uskomattoman nopeasti sieltä on lumi ja jää sulanut. Viime vuonna meidän tätiryhmämme oli ensimmäinen kentälle jalkautunut ryhmä, ja sekös vasta jännittävää oli. Sekä meidän että hevosten mielestä. Kaikki sujui kuitenkin ilman suurempaa draamaa, ja kentälle siirtyminen on aina jotenkin juhlavaa pitkän talvikauden jälkeen.

Ratsastin tiistaina jälleen Ellillä, ja nyt se oli kivempi kuin kertaakaan aiemmin. Teimme loivia kiemurauria molemmilta pitkiltä sivuilta siten, että kaaren keskellä (keskihalkaisijan kohdalla) ratsastettiin voltti. Sen jälkeen siirryimme tekemään koko kaaren pituisia väistöjä, takaosaa piti väistättää ulospäin. Käynnissä homma sujui kohtuullisen mukavasti, mutta ravissa olikin huomattavasti hankalampaa. Oli yllättävän vaikea istua suorassa ja pyytää hevosta väistämään kaarevalla uralla, kroppa kääntyi väkisin mutkalle. Pidän tällaisista harjoituksista, joissa täytyy ”pipertää” ja keskittyä tosissaan, silloin saa paremman kontaktin hevoseen.

Laukassa teimme edelleen kiemurauraa, eli kaari ratsastettiin laukassa mutta muuten ravattiin. Pientä innostumista tai ehkä paremminkin suivaantumista oli hevosilla ilmassa, Pasi yritti muutamaan kertaan koetella Merjan hermoja mutta Merja voitti ja Pasin pukkiyritykset jäivät vaisuiksi. Ansa taas oli äkäisellä päällä ja hermostui liian lähelle tupanneelle Jekulle potkaisemalla topakasti. Ansan selässä ollut Teija kommentoikin, että Ansa oli Nyytimäisen kiukkuinen, ja laukkaharjoituksessa kuumeni myös aika paljon. Hyvin harjoitus silti sujui ja Dino ja Reksikin käyttäytyivät hienosti.

Ensi sunnuntaina onkin harjoitusestekisat, täytynee saapua paikalle katsomaan. Ja me ratsastuskoulutiimiläiset pidämme vielä palaverin pääsiäisriehan järjestelyistä. Ilmoittautukaa ihmeessä joukkuekisaan ja ”yksilölajeihin”, hauskaa on varmasti!

terkuin Salla

Epävarmuutta ilmassa

Tiistain tunnille sain jälleen Ellin, mistä olin tyytyväinen. Se käyttäytyi karsinassa huomattavasti paremmin kuin viikko sitten, vain satulointivaiheessa tarvittiin Saria pitämään ohjista kiinni. Elli on kyllä hoitotilanteessa varsinainen Pikku Myy – ”mene pois tai puren sinua nenään” J

Tunnilla teimme ravissa pituushalkaisijalla taivutuksia ja oven puoleisessa päädyssä vaihdettiin aina suuntaa. Yhteistyö Ellin kanssa sujui aika kivasti, en tosin saa sitä mitenkään mallikkaaseen muotoon, mutta ainakin se taipui pyydettäessä ja totteli muutenkin apuja hyvin.

Laukassa teimme niin, että tulimme pituushalkaisijalle käynnissä, ja pyrimme nostamaan suoralla hevosella laukan. Tässä tuli hieman ongelmia siksi, että kahdeksan ratsukkoa ei meinannut mahtua tekemään tehtävää, ja väliin oli tehtävä voltteja ja jonoteltava. Lisäksi hevoset alkoivat innostumaan, kun näkivät kaverin säntäävän laukkaan ihan turvan edestä. Meille tulikin sitten Ellin kanssa vähän ongelmia jarruttamisen kanssa. Ellin mielestä olisi voinut laukata kovaa ja pidempää pätkää enkä meinannut saada sitä takaisin käyntiin. Itseäni alkoi kammottaa, että jos se vaikka keksii pukittaa, ja meni sisu kaulaan. Onneksi Heidi tuli sitten tsemppaamaan ja rauhoittelemaan, ja hänen ohjeidensa avulla sain tehtyä harjoituksen vielä kerran. Olin tyytyväinen saamastani rohkaisusta koska kyllä olisi jälkeenpäin harmittanut, jos olisin jättänyt tehtävän kesken. Varsinkin kun ei Elli varsinaisesti mitään ilkeyksiä tehnyt, innostui vaan ja itse jännityin.

Olen kertaalleen muuten onnistunut töpeksimään jopa pudotessani hevosen selästä. Osallistuin taannoin Keiramon tallilla alkeisestetunnille, jossa ratsuni innostui hyppäämisestä niin että ryhtyi pukittamaan. Ilmalentoni katkesi jotenkin hevosen niskaan – jäin nököttämään hevosen korvien taakse. Hieno näky kun 180 cm pitkä täti istuu arvokkaasti hevosen pään päällä ja pitää korvista kiinni. Heppa-parka sitten vain laski päänsä ja liu’uin alas. Muut ratsastajat meinasivat tikahtua nauruun.

Keväisin terveisin Salla

Takaisin ratsaille

Kuukauden tauon jälkeen oli valtavan kiva palata tallille ja hevosen selkään. Moni asia oli kuukaudessa edistynyt – paitsi tuntihevosten karsinaremontti niin myös kevät, saimme kävellä maneesiin valoisassa illassa.

Olin tyytyväinen kun sain ratsukseni Ellin, mutta se pääsi kyllä hieman säikyttelemään karsinassa. En ole sitä aiemmin noin tuimana nähnytkään, takajalka viuhui siihen malliin että itseltäni meni sisu kaulaan. Onneksi Eija tuli antamaan henkistä tukea sekä minulle että Ellille ja satulointi saatiin tehdyksi.

Tunnilla teimme ensin ravissa loivia kiemurauria molemmilta pitkiltä sivuilta. Harjoitus toimi hyvin vaikka meitä oli kahdeksan ratsukkoa, tilaa riitti kaikille. Laukkaharjoitus tehtiin pääty-ympyröillä. Ainakin itsestäni tuntui että laukkasimme ympyröillä ikuisuuden ja kunto oli koetuksella J Mutta Ellin kanssa on mukava laukata, sillä on pehmeä askel ja se pysyy laukassa hyvin, ei ollenkaan sellaista pökkelömäistä menoa kuin aiemmin Nyytin kanssa. Tykkään Ellistä sen reippauden takia, mutta taipumaan en saanut sitä yhtään ainakaan tällä kertaa. Lisäksi ihmettelin sitä, että oikeaan kierrokseen laukatessa jalkani heiluivat holtittomasti ja jalustimet olivat jatkuvasti irtoamassa, mutta vasemmassa kierroksessa ne pysyivät hyvin paikoillaan ja olo tuntui luonnikkaammalta.

Kaikki hevoset tuntuivat toimivan kohtuullisen hyvin, mitä nyt Sarilla oli riitelyä Jekun kanssa. Dino näytti poikkeuksellisen hienolta, se meni kauniisti peräänannossa Eijan kanssa. Vaikka en Dinosta yhtään tykkääkkään, niin on se aika komistus liikkuessaan kauniisti.

Tarmokas ratsastuskoulutiimimme kaavailee kevätriehan järjestämistä pääsiäisenä. Katsotaan nyt, saammeko järjestelyt tehtyä nopealla aikataululla ja mitä kivaa keksimmekään tuntilaisten viihdykkeeksi…

Aurinkoisia päiviä toivottaa Salla