Loikkakurssi, osat 1 & 2

Eilen eli keskiviikkona starttasi kolmen päivän estekurssime jossa meitä on mukana viisi ratsukkoa.

 Omana aisaparinani toimii Jekku, jonka kanssa hyppäämistä on harjoiteltu jo pari kertaa ennen kurssia ja nyt tehokkaasti harjoittelemme kohti kisoja. Tavoitteena tosin ei ole kulta tai kunnia vaan jokaiseen esteeseen osuminen ja puomin ylhäällä pitäminen. Toistaiseksi vielä näyttää olevan toivoa.

Eilen maneesissa oli esteet vieressä olevan kuvan tavoin. Alkuverryttelyn jälkeen aloitimme tulemalla laukassa keskellä kenttää olevaa puomia. Suoriuduimme hyvin, Jekkua pitää vain kääntää tarpeeksi ajoissa, jotta osuu puomin keskelle.

 Jatkoimme tulemalla linjaa (esteet F & D), johon väliin piti tulla neljä tai viisi laukka-askelta. Pieniä ongelmia tuli noinkin helpon näköisessä tehtävässä. En osannut olla hiljaa kyydissä esteiden välissä ja ohjata pohkeella, joten kurvasimme muutamasti jälkimmäisen ohi. Lopulta pääsimme molempien hyppyjen yli ja sen neljä laukkaakin väliin.

 Seuraavaksi tulimme linjan A-B, ja se tuntuikin Jekun kanssa helpommalta kuin suoraan meneminen ja päästiin kunnialla läpi. Jatkettiin lisäämällä tehtävään kaksi hyppyä lisää ( A-B-C-A ). Linjojen väliin saatiin hyvät laukka-askeleet, pari puomia tosin kolahti alas. Saatiin hyvä hidastus esteen B jälkeen, jotta kurvi onnistui ilman kaahottamista.

 Onnistumisten jälkeen edelliseen tehtävään lisättiin vielä esteet F & D. Välissä tuli hyviä pätkiä, välillä vaan meinasi mennä jalat solmuun eikä Jekku oikein tiennyt, mitä askellajia olisi mennyt. Hyppyjä saatiin silti onnistumaan niin laukassa kuin ravissakin.

 Tämä rata käännettiin vielä ns. "toisinpäin" (eli esteet D-F-E-D ja C-A). Toisinkin päin rata saatiin jo sujumaan, viimeisellä kerralla kaikki puomitkin pysyivät kannattimillaan. Hyvä kohta lopettaa ja loppuverkata onnistumisen jälkeen. Puomit putoilivat tällä tunnilla aikas paljon, suurin syy virheisiin löytyy onneksi kuitenkin satulan ja kypärän välistä.

Tämän päiväinen rata näytti tältä. Alkuravien jälkeen piti tehdä ihan perus laukkaa eteenpäin, mutta ei sekään ihan noin vain onnistunut. Joko en saa pidettyä Jekkua laukassa tai ratsastan jonkun alle tai jotain päin. Siinäpä pulma, onneksi saatiin sentään muutama hyväkin pätkä. Aloitimme esteestä D oikeaan kirrokseen, ravissa sisään ja laukassa ulos. Tämä sujui ja laukkakin oli aina oikea.     Tämän jälkeen suoritimme linjaa ABC, olin ihan varma että viimeisestä mentäisiin ohi. Osuimme kuitenkin joka yrityksellä, tosin kerran niin reunasta että kuskin polvi otti tolppaan kiinni. Hups.          Linjaan lisättiin ensin D  ja sitten E joten rata oli koossa. Vaikka askellaji ei aina ollutkaan täysin selvillä, suoriuduimme siitä. Kerran tosin hyppäsin askeleen ennen Jekkua, mutta jatkoimme silti matkaa samaan suuntaan. Viimeisellä kerralla kaikki puomitkin jäivät kannattimilleen ja suoritus oli hyvä. Hyvä fiilis lopettaa tunti ja antaa ratsu seuraavalle.

Vaikka meno ei aina ole täysin ammattimaista, puomit kolisevat ja näytämme silloin tällöin enemmän monté-ratsukolta kuin estehevoselta ja kuskilta, Jekun kanssa on hauska tehdä, koska se yrittää ja keskittyy ihan täysillä. Se kuitenkin hyppää hienosti eikä jyrää läpi, ja se on hieno lähtökohta Jekun esteuralle (:

Kirjoittaja pyytää anteeksi a) tekstin sekavuutta ja kielioppivirheitä, b) kappalejaon puuttumista joistain kohdin, ne ei vaan mene! c) olemattomista piirrustustaidoista.

Unohdetaan nämä ja jatketaan eteenpäin,

 OK

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Hui hai hiisi, viime kerrasta näyttäisi olevan yli kuukausi aikaa! Hurjaa, miten se rientääkään, tuo aika. Katja se täällä rustailee, piiiitkästä aikaa. Josko jotain muistuisi mieleen viime kerrasta, joka oli jo ennen joulua.

Edellisen kirjoituksen ja tunnin jälkeen päädyimme Miran kanssa siihen, että on aika vaihtaa ratsua. Kiitos kuitenkin Jekulle monista yhteisistä hetkistä!:) Seuraavalla kerralla oli vuorossa Pasi, ja tunnin parhaimpia hetkiä taisivat olla ne muutamat kerrat, kun Pasi kovin possumaisesti vinkaisi ja potkaisi takapäänsä kohti taivasta. Tasapainotreeniä ja piristävää vaihtelua;) Seuraavalla viikolla olikin vuorossa Karina ja kolmikaarinen kiemurauraharjoitustunti puomien kanssa, ensin ravissa ja sitten laukanvaihdoilla. Tunti meni oikein mukavasti ja sovimme, että seuraavalla, omalla kohdallani vuoden viimeisellä, kerralla ratsastaisin kaksi peräkkäistä tuntia, jotta saisin kortin kerrat käytettyä.

Viimeisellä kerralla sainkin sitten jälleen Karinan, joka karsinassa oli aluksi sitä mieltä, ettei ota satulaa selkäänsä. Pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen ja matkalle kohti maneesia ja kahden tunnin tehotreeniä. Ensimmäisellä, omalla normaalitunnillani teimme puomien avulla siirtymisharjoituksia. Kahden puomin välissä tehtiin siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin sekä pysähdyksiä käynnistä ja ravista. Tunti sujui pääosin hyvin, mitä nyt välillä ohjat karkasivat liian pitkiksi ja pysähtyminen tai siirtyminen käyntiin venyi yli puomien. Muiden siirtyessä tunnin lopussa keskelle me jatkoimme Karinan kanssa kävelyä. Karina tosin oli sitä mieltä, että jotain on nyt vialla ja olisi kovasti halunnut vaihtaa ratsastajaa - tai edes saada meikäläisen hetkeksi alas selästä. Tämä kävi selvästi ilmi pysähtelyistä ja toistuvista yrityksistä liittyä muiden rinnalle riviin. Polleparka.

Seuraava tunti olikin sitten estetunti. Olen hypännyt hyvin vähän ja edellisestä kerrastakin oli jo pitkä aika, joten 50-60 senttiset esteet näyttivät hurjan suurilta ja hetkisen ehdin jo miettiä, mihin olenkaan ryhtymässä.
Kun vielä käynnissä välimatkat osuivat niin, että saimme käskyn olla ensimmäinen hyppäävä ratsukko, kupli hermostunut hihitys vatsanpohjasta. Karina oli kuitenkin niin rento ja kaikin puolin mukava, että nostettuani laukan jännitys hävisi ja tilalle tuli hyppäämisen riemu.

Ensimmäinen hypättävä este oli pieni pysty (vai oliko se ristikko, enpä muista) ja hyvinhän se meni. Karina hyppäsi pehmeästi ja kevyesti, eikä satulassa tarvinnut juuri kuin ohjata, ajoittaa ja tietysti pysyä kyydissä. Kaikkien selvitettyä ensimmäisen esteen lisättiin rataan vähitellen lisää esteitä, kunnes hypättävänä oli kuuden esteen rata. Vaikka tunti oli pitkälti oman vuoron odottelua, pääsimme kuitenkin jokainen hyppäämään radan ainakin kertaalleen. Ja kai sitä on jotain jäänyt selkärankaan vuosien takaisista "puskaesteistä", sillä Miran kommentti tunnin jälkeen kuului: "Sun pitäis käydä useammin estetunneilla, susta näkee että oot hypänny, mut vähän vielä tarvii varmuutta." Pakko oli tunnustaa, että en mä kyllä oo hypännyt, vaan olihan kivaa ja hyvin meni!:)

Tuntiin oli hyvä päättää syyskausi. Hyppyinto jäi päälle ja täytyy toivoa, että keväällä pystyisi silloin tällöin osallistumaan estetunneille. Tällä hetkellä opiskelija, eli minä, joutuu kuitenkin jättämään tunnit tähän ja luovuttamaan paikkansa seuraavalle. Onneksi hevostelu jatkuu vuokrahevosen kanssa ja tosiaan, kenties silloin tällöin törmätään estetunneilla.

Kiitos jokaiselle, joka on jollain tapaa ollut osallisena syksyn hevosteluissani Artukaisissa, ja erityisen suuri kiitos Miralle kaikista ohjaamistasi tunneista. Tuokoon vuosi 2012 jokaiselle paljon hyvää ja kaunista, onnistuneita hyppyjä, pyöreitä voltteja, väistöjä, vaihtoja ja ennen kaikkea rentouttavaa pilkettä silmäkulmaan.

Hieman haikeana,
Katja

Suuri ja suloinen Lissu

Ennen joulutaukoa ennätin vielä tunnille sekä viime perjantaina että eilen tiistaina. Sain molemmilla kerroilla ratsukseni Lissun, jota en ollut tätä ennen kokeillutkaan. Hyvänen aika miten hellunen hevonen se on karsinassa, utelias ja ystävällinen. Ajattelin jo ehdottaa Heidille, että jospa kuluttaisinkin tuntini Lissun kanssa karsinassa halien ja rapsutellen…

Mutta on se mukava ratsastaakin. Tosin etenkin perjantaina Lissu hölkötteli laiskasti eteenpäin kuin eräämaalaiva ja minä huojuin selässä ihmetellen epämukavaa oloa. Vasta kun sain hiukan kiinni siitä kuinka paljon sen pitää liikkua eteenpäin, muuttui olo selässä luonnikkaammaksi. Teimme väistöjä keskihalkaisijalla ja väistön loppuun laukannoston. Harjoitus sujui oikein kivasti, Lissu on kuitenkin herkkä tekemään kuten pyydetään.

Eilen tiistaina teimme vaihteeksi puomiharjoituksia kahdella pääty-ympyrällä ratsastaen. Kivaa oli, ja tuntui siltä että moni hevosista oli erityisen ilahtunut harjoituksesta – ainakin Karina, Elli ja Reksi saivat ratsastajiltaan ylimääräisiä taputuksia ja kiitoksia hyvästä työstä. Lissu meni myös oikeinkin kivasti, tosin ratsastamistani haittasi kipeäksi äitynyt selkäni joka kipunoi harjoitusravissa. Puomien yli kopsutellessa kävi äkkiä selväksi, miten tärkeää on pitää pohkeet kiinni ja hevonen keskellä puomeja, sillä jos erehdyin vain matkustamaan selässä niin Lissu liirasi herkästi ulospäin tai kolisutteli jokaista kolmea puomia. Laukkaharjoituksen teimme niin, että heti puomien jälkeen nostettiin laukka.

Jotenkin viime tunneista jäi sellainen olo, että Lissu olisi ollut vaikka kuinka kiva, jos olisin vain saanut itsestäni irti enemmän. Laiska tahti tai puomeihin osuminen johtuivat vain omasta löpsähtämisestä selässä, kyllä hevosesta olisi ollut paljon parempaankin. Kunpa sitten joululomien jälkeen pääsisi taas ratsastamaan dynaamisemmassa mielentilassa ja levänneellä kropalla J

Koskapa muutkin blogistit ovat esitelleet itsensä niin loppuun vielä muutama sana tästäkin blogistista. Olen 37 –vuotias tätiratsastaja, hevosten kanssa olen viihtynyt vuodesta 1981 jolloin aloitin ratsastuksen nimenomaan Artukaisten tallilla. Silloin opettajana oli Ann-Mari Viitanen ja hevosista mieleen tulevat ainakin Merano, Kasan, Ceres ja Moritz. Rakasta hevosharrastustani ”haittaavat” paitsi perhe-elämän kuviot niin myös työelämän haasteet. Perheeseeni kuuluvat miehen lisäksi 2- ja 6-vuotiaat lapset jotka verottavat vapaa-aikaani tehokkaasti J Mutta ehkäpä jossain vaiheessa löytyy aikaa lisätä viikoittaisia ratsastuskertoja ja ryhtyä ratsastamaan tavoitteellisemmin…

Oikein ihanaa joulun aikaa ja iloista vuoden vaihdetta toivottaa Salla

Yli esteiden

Viime viikon puomitunnin onnistumisien jälkeen ratsukko O ja J jatkoi esteille tiistain tunnilla. Täytyy sanoa että odotin jonkinlaista estekeilailua ja ohitusyrityksiä, mutta toisin kävi !

Alkuverryttelyt sujuivat rauhallisesti, Jekku oli jo ollut äitini kanssa edellisellä tunnilla ja heidän pysähdysharjootustensa takia kontrolli oli minullakin hyvin toimiva. Alkulaukoissa tuotti välillä ongelmaa laukan ylläpito, mutta löytyi tähänkin lopulta yhteinen sävel.

Teemana oli jälleen kolmen esteen sarja jossa keskimmäinen este oli okseri ja joka väliin kuului tulla yksi laukka-askel. Aloitimme oikeaan kierrokseen ravilähestymisillä esteidenkin ollessa hieman pienempiä. Jekku kyllä imee hyvin kohti estettä ja käyttäytyi muutenkin mallikkaasti. Esteet sujuivat hyvin kun kuskikin ymmärsi, että Jekku menee yli ja kovaa. Kaikki jäi silti pystyyn ja kannattimilleen. Sarjaa nostettiin ja tultiin uudestaan. No problem, väleihinkin tuli laukka-askeleet ja sarjan jälkeen askenlajinkin sai vaihtaa hitaampaan nopeasti.
Vaihdoimme suuntaa ja tulimme uudestaan. Nyt ei enää edes kolissut ja loikimme esteet hyvässä soinnussa. Lopuksi sarja nostettiin tätikatsomon mielestä hurjaksi (vajaa 90cm) ja tulimme uudestaan. Jekku keskittyi loistavasti ja puomit jäivät ylös. Hyvään suoritukseen oli hyvä lopettaa ja ottaa loppuravit.

Jekku oli minulle erittäin suuri positiivinen yllätys esteillä ja sen kanssa on mukava jatkaa eteenpäin, saimme myös luvan kisakentälle 6.1. Sitä ennen ratsukkomme hioo taitojaan estekurssilla joulu-uudenvuoden väliviikolla. :)

Jatkamisiin,
OK

"Siinä on toinen Hangon keksi tälle päivälle"

Alkuun lyhyt info kuka kirjoittaa tätäkin stooria. Eli naantalissa asuva, melkein lukioikäinen tyttö. Kymmenen vuotta hevosen selässä on kiikuttu (ja sieltä tipahdettu) eri talleilla mutta tänne tehtiin come-back ja jäätiin. Harrastuksessa siis vieläkin mukana äiti, joka minut lajiin pienenä tutustutti. Artukaisissa käyn yhden viikkotunnin ja vuokravuonistani käyn liikuttelemassa kerran pari viikossa, tavoitteena ehkä joskus näyttäytyä seurakisoissa.
Loppuelämä menee jäähallilla, ringette vei mukanaan pienenä eikä siitäkään eroon ole päässyt. Mahdolliset vapaat hetket käyn siis kotona syömässä ja vaihtamassa vaatteet. Vuorokauteen ottaisinkin mielelläni muutaman tunnin lisäaikaa (:

Mutta asiaan.
Viime tunnin jälkeen keskustelimme Heidin kanssa siitä, olisiko viisasta vaihtaa ratsua välillä, kun ponin kanssa oli hieman esteen ylitys- ja selässä pysymisongelmia. Haikein mielin luovutinkin nyt ponin ja vaihdoin Jekkuun jolla en ennen ollutkaan mennyt.

Eilen oli puomivuoro, toiseen päähän oli ympyrälle laitettu kolme puomia ja toiselle pitkälle sivulle kaksi pitkällä välillä. Aloitimme tekemällä pysähdyksiä pitkän sivun puomien kohdalle, niin että puomi jäi etu- ja takajalkojen väliin. Löysimme Jekun kanssa yhteisen harmonian tähän tehtävään ja jalat niin kuin puomitkin olivat oikeilla kohdilla pysähdysten aikaan.
Samaa tehtävää jatkettiin ravissa ja käytimme myös pääty-ympyrän puomeja sekä lyhyillä että pitkillä etäisyyksillä. Ratsukkomme myös ymmärsi nopeasti ettei ympyrää voi tehdä ihan F1 - vauhdilla, sillä nopeasti puomit kolisivat ja meinattiin olla nenällämme. Pian löysimme kuitenkin yhteisymmärryksen ja puomitkin jäivät paikoilleen niiden yli liidellessämme.
Tähän lisättiin pitkän sivun puomien pysähdykset. Alussa meillä meni "vähän" pitkäksi (about 15 metriä) koska Jekku ei pysähdykkään puolipidätteellä kuten poni. Asiaa pitää alkaa valmistelemaan vartti ennen pysähdystä, mutta viimeisellä kerralla onnistuimme !
Lopuksi tehtävää tultiin niin että toisella puomilla nostettiin laukka. Homma meinasi mennä ensin vähän kiitämiseksi ja noston jälkeen tehtävä pääty-ympyräkään ei ihan kympillä mennyt. Kun teimmekin käyntisiirtymät ennen nostoa niin se sujui hienosti ja sain kehua hienoa laukkaratsuani ja lopetella tunnin hyviin fiiliksiin.
Ensi viikolla toivottavasti ratsukkomme jatkaa esteille, odotamme siis innolla mahdollista Jekun vauhti-vastaan-este skabaa (:

Nähkäämme jälleen,
OK