Ennen joulutaukoa ennätin vielä tunnille sekä viime perjantaina että eilen tiistaina. Sain molemmilla kerroilla ratsukseni Lissun, jota en ollut tätä ennen kokeillutkaan. Hyvänen aika miten hellunen hevonen se on karsinassa, utelias ja ystävällinen. Ajattelin jo ehdottaa Heidille, että jospa kuluttaisinkin tuntini Lissun kanssa karsinassa halien ja rapsutellen…
Mutta on se mukava ratsastaakin. Tosin etenkin perjantaina Lissu hölkötteli laiskasti eteenpäin kuin eräämaalaiva ja minä huojuin selässä ihmetellen epämukavaa oloa. Vasta kun sain hiukan kiinni siitä kuinka paljon sen pitää liikkua eteenpäin, muuttui olo selässä luonnikkaammaksi. Teimme väistöjä keskihalkaisijalla ja väistön loppuun laukannoston. Harjoitus sujui oikein kivasti, Lissu on kuitenkin herkkä tekemään kuten pyydetään.
Eilen tiistaina teimme vaihteeksi puomiharjoituksia kahdella pääty-ympyrällä ratsastaen. Kivaa oli, ja tuntui siltä että moni hevosista oli erityisen ilahtunut harjoituksesta – ainakin Karina, Elli ja Reksi saivat ratsastajiltaan ylimääräisiä taputuksia ja kiitoksia hyvästä työstä. Lissu meni myös oikeinkin kivasti, tosin ratsastamistani haittasi kipeäksi äitynyt selkäni joka kipunoi harjoitusravissa. Puomien yli kopsutellessa kävi äkkiä selväksi, miten tärkeää on pitää pohkeet kiinni ja hevonen keskellä puomeja, sillä jos erehdyin vain matkustamaan selässä niin Lissu liirasi herkästi ulospäin tai kolisutteli jokaista kolmea puomia. Laukkaharjoituksen teimme niin, että heti puomien jälkeen nostettiin laukka.
Jotenkin viime tunneista jäi sellainen olo, että Lissu olisi ollut vaikka kuinka kiva, jos olisin vain saanut itsestäni irti enemmän. Laiska tahti tai puomeihin osuminen johtuivat vain omasta löpsähtämisestä selässä, kyllä hevosesta olisi ollut paljon parempaankin. Kunpa sitten joululomien jälkeen pääsisi taas ratsastamaan dynaamisemmassa mielentilassa ja levänneellä kropalla J
Koskapa muutkin blogistit ovat esitelleet itsensä niin loppuun vielä muutama sana tästäkin blogistista. Olen 37 –vuotias tätiratsastaja, hevosten kanssa olen viihtynyt vuodesta 1981 jolloin aloitin ratsastuksen nimenomaan Artukaisten tallilla. Silloin opettajana oli Ann-Mari Viitanen ja hevosista mieleen tulevat ainakin Merano, Kasan, Ceres ja Moritz. Rakasta hevosharrastustani ”haittaavat” paitsi perhe-elämän kuviot niin myös työelämän haasteet. Perheeseeni kuuluvat miehen lisäksi 2- ja 6-vuotiaat lapset jotka verottavat vapaa-aikaani tehokkaasti J Mutta ehkäpä jossain vaiheessa löytyy aikaa lisätä viikoittaisia ratsastuskertoja ja ryhtyä ratsastamaan tavoitteellisemmin…
Oikein ihanaa joulun aikaa ja iloista vuoden vaihdetta toivottaa Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti