Hui hai hiisi, viime kerrasta näyttäisi olevan yli kuukausi aikaa! Hurjaa, miten se rientääkään, tuo aika. Katja se täällä rustailee, piiiitkästä aikaa. Josko jotain muistuisi mieleen viime kerrasta, joka oli jo ennen joulua.
Edellisen kirjoituksen ja tunnin jälkeen päädyimme Miran kanssa siihen, että on aika vaihtaa ratsua. Kiitos kuitenkin Jekulle monista yhteisistä hetkistä!:) Seuraavalla kerralla oli vuorossa Pasi, ja tunnin parhaimpia hetkiä taisivat olla ne muutamat kerrat, kun Pasi kovin possumaisesti vinkaisi ja potkaisi takapäänsä kohti taivasta. Tasapainotreeniä ja piristävää vaihtelua;) Seuraavalla viikolla olikin vuorossa Karina ja kolmikaarinen kiemurauraharjoitustunti puomien kanssa, ensin ravissa ja sitten laukanvaihdoilla. Tunti meni oikein mukavasti ja sovimme, että seuraavalla, omalla kohdallani vuoden viimeisellä, kerralla ratsastaisin kaksi peräkkäistä tuntia, jotta saisin kortin kerrat käytettyä.
Viimeisellä kerralla sainkin sitten jälleen Karinan, joka karsinassa oli aluksi sitä mieltä, ettei ota satulaa selkäänsä. Pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen ja matkalle kohti maneesia ja kahden tunnin tehotreeniä. Ensimmäisellä, omalla normaalitunnillani teimme puomien avulla siirtymisharjoituksia. Kahden puomin välissä tehtiin siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin sekä pysähdyksiä käynnistä ja ravista. Tunti sujui pääosin hyvin, mitä nyt välillä ohjat karkasivat liian pitkiksi ja pysähtyminen tai siirtyminen käyntiin venyi yli puomien. Muiden siirtyessä tunnin lopussa keskelle me jatkoimme Karinan kanssa kävelyä. Karina tosin oli sitä mieltä, että jotain on nyt vialla ja olisi kovasti halunnut vaihtaa ratsastajaa - tai edes saada meikäläisen hetkeksi alas selästä. Tämä kävi selvästi ilmi pysähtelyistä ja toistuvista yrityksistä liittyä muiden rinnalle riviin. Polleparka.
Seuraava tunti olikin sitten estetunti. Olen hypännyt hyvin vähän ja edellisestä kerrastakin oli jo pitkä aika, joten 50-60 senttiset esteet näyttivät hurjan suurilta ja hetkisen ehdin jo miettiä, mihin olenkaan ryhtymässä.
Kun vielä käynnissä välimatkat osuivat niin, että saimme käskyn olla ensimmäinen hyppäävä ratsukko, kupli hermostunut hihitys vatsanpohjasta. Karina oli kuitenkin niin rento ja kaikin puolin mukava, että nostettuani laukan jännitys hävisi ja tilalle tuli hyppäämisen riemu.
Ensimmäinen hypättävä este oli pieni pysty (vai oliko se ristikko, enpä muista) ja hyvinhän se meni. Karina hyppäsi pehmeästi ja kevyesti, eikä satulassa tarvinnut juuri kuin ohjata, ajoittaa ja tietysti pysyä kyydissä. Kaikkien selvitettyä ensimmäisen esteen lisättiin rataan vähitellen lisää esteitä, kunnes hypättävänä oli kuuden esteen rata. Vaikka tunti oli pitkälti oman vuoron odottelua, pääsimme kuitenkin jokainen hyppäämään radan ainakin kertaalleen. Ja kai sitä on jotain jäänyt selkärankaan vuosien takaisista "puskaesteistä", sillä Miran kommentti tunnin jälkeen kuului: "Sun pitäis käydä useammin estetunneilla, susta näkee että oot hypänny, mut vähän vielä tarvii varmuutta." Pakko oli tunnustaa, että en mä kyllä oo hypännyt, vaan olihan kivaa ja hyvin meni!:)
Tuntiin oli hyvä päättää syyskausi. Hyppyinto jäi päälle ja täytyy toivoa, että keväällä pystyisi silloin tällöin osallistumaan estetunneille. Tällä hetkellä opiskelija, eli minä, joutuu kuitenkin jättämään tunnit tähän ja luovuttamaan paikkansa seuraavalle. Onneksi hevostelu jatkuu vuokrahevosen kanssa ja tosiaan, kenties silloin tällöin törmätään estetunneilla.
Kiitos jokaiselle, joka on jollain tapaa ollut osallisena syksyn hevosteluissani Artukaisissa, ja erityisen suuri kiitos Miralle kaikista ohjaamistasi tunneista. Tuokoon vuosi 2012 jokaiselle paljon hyvää ja kaunista, onnistuneita hyppyjä, pyöreitä voltteja, väistöjä, vaihtoja ja ennen kaikkea rentouttavaa pilkettä silmäkulmaan.
Hieman haikeana,
Katja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti