Nice and Easy

Kiipesin tiistaina vaihteeksi Karinan selkään. Karina on tätiratsastajan unelmaratsu, kilttinä hevosena se ottaa tyynesti vastaan rapsutukset ja silitykset ja paijailut, tästä tädit tykkäävät J. Muut hevoset tuntuivat sen sijaan olevan aika äkäpäisellä päällä tallissa.

Joskus 80-luvulla (kyllä!) olin Raadelman ratsastuskeskuksessa kesäleirillä. Siellä oli monen suosikkihevonen nimeltä Nice and Easy, ja se todella oli nimensä veroinen ratsastaa. Karina on myös nice and easy – and a bit lazy… en ole koskaan saanut sitä koottua ryhdikkääksi, nytkin se liikkui kaula niin pitkänä että näin sen otsatukkalirtin selästä käsin. Mutta mukava se oli.

Aloitimme tunnin ratsastamalla kahdeksikkoa kevyessä ravissa. Kertaakaan emme törmänneet keskihalkaisijalla. Otimme alkutuntiin myös laukkaa, molemmissa päädyissä piti ratsastaa laukkaympyrät ja sitten taas ravissa kahdeksikolle. Kaikki laukkasivat missä pitikin, Elli olisi halunnut laukata kahdeksikotkin. Olemme tykänneet siitä että jo alkutunnista on laukkailtu, hevoset ja ratsastajat vertyvät paremmin.

Teimme vielä väistöjä käynnissä ja ravissa diagonaalilla. Aikas hyvin onnistui kaikilta, ainakin pienen hiomisen jälkeen. Koskapa kaikki hevoset osasivat käyttäytyä hienosti, äidyimme suunnittelemaan rentoutus- tai meditaatioharjoitusta silmät kiinni. Mutta ei, niin senioreja emme vielä ole että pitäisi ottaa nokoset kesken tunnin.

Kaikille pääsiäisen kursseille ja kisoihin osallistuville onnea ja menestystä matkaan!

Iloista pääsiäistä muutenkin, toivottaa Salla

Monipuolinen tunti

Vielä vaan jatkuu kirpakat pakkaset, tässä vaiheessa vuotta alkavat jo talvikelit kyllästyttää. Tiistaina puhalsi ilkeä viima, meinasimme jäätyä niille sijoillemme kun menimme maneesille etuajassa ja hytisimme hevosten kanssa sitten hetken ulkona.

Vaan äkkiä alkoi veri kiertämään ja lihakset lämpiämään kun pääsimme aloittamaan tunnin. Teimme alkuun ravissa voltteja aina lyhyen sivun jälkimmäiseen kulmaan. Ratsastin vaihteeksi Ansalla, joka oli alkutunnista vähän merkillinen ja klohmo, se tuntui jäykältä ja kompastelikin. Alkuravien jälkeen laukkasimme hyvän aikaa reippaasti kokouraa. Viiden minuutin laukkaaminen karisti viimeisetkin lihasjännitykset ja myös työharmit, älyttömän tehokasta terapiaa!

Tunti jatkui kolmikaarisella kiemurauralla. Aloitimme kiemuraurat käynnissä ja keskihalkaisijan kohdalle tehtiin pysähdykset. Sitten ravissa piti keskihalkaisijan kohdalla lyhentää ravia selvästi, tässä en muuten onnistunut kertaakaan. Ansa tekee periaatteessa kaiken mitä pyydetään, mutta en saa sitä pätkääkään kootuksi vaan se juoksee kaula pitkänä ja pää painaa tonnin.

Teimme kolmikaarisella uralla vielä laukannostoja niin että jokainen kaari ratsastettiin myötälaukassa, keskihalkaisijan kohdalla piti vaihtaa laukkaa muutaman raviaskelen kautta. Ansa ei olisi malttanut ottaa raviaskeleita välissä ollenkaan kun hoksasi että laukkaa saa jatkaa. Se reagoi laukannostoihin vetämällä korvat luimuun ja viuhtaisemalla häntäänsä, vaikka yritin tehdä miten pienet nostoavut tahansa. Laukka nousee helposti mutta äkäisen oloisesti, mitäköhän se yrittää kertoa.

Tunnin lopulla oli sellainen olo, että ratsastimme vaikka kuinka kauan ja ehdimme tehdä paljon harjoituksia. Pasi oli muuten Katin kanssa erityisen hieno, Heidi taisikin mainita että se on ollut nyt muutenkin oikein toimivalla päällä.

terveisin Salla

Hops vaan yli esteiden

Ilmassa oli ylimääräistä jännitystä ja intoa ennen tiistain tuntiamme, kun Heidi piti lupauksensa laittaa tädit (+ Katin ja Helmin) hyppäämään. Jännitys jo meinasi kyllä vaihtua kauhuksi, kun pääsimme maneesiin saakka ja huomasimme että Heidi oli rakentanut sinne pienen radan.

Ratsastin Lissulla, joka jolkotteli alkutunnista laiskanoloisesti eikä hämmentynyt ympärillä olevista esteistä, toisin kuin ratsastajansa. Aloitimme pompahtelemalla toisella pitkällä sivulla olleen kavalettiparin ja pienen ristikkoesteen yli. Hyvin meni, kaikilla. Jatkoimme harjoitusta kun kavaletit käännettiin korkeammiksi ja ristikko kohennettiin pystyksi. Hyvin meni, kaikilla. Vähänkö olimme tyytyväisiä!

Mutta sitten harjoitus jatkui toisella pitkällä sivulla olleiden kahden ristikon ylittämisellä. Esteiden välimatka oli 5-6 laukka-askelta. Useimmilla ratsukoilla tehtävä sujui todella hienosti, kuten Eijalla ja Dinolla, Teijalla ja Ansalla ja Sarilla ja Lentulla vaikkapa. Myös Hani intoili hienosti tehtävän läpi Katin kanssa.

Meikäläinen ei vaan meinannut Lissun kanssa selviytyä toisen esteen yli ollenkaan, se kielsi ja koikkelehti esteen ohi, yli päästiin vasta kun lähestyttiin estettä ravissa. Kerran Lissu päätti pysähtyä ensin esteen eteen ja hypätä sen yli vasta pitkän harkinnan jälkeen, siis suoraan pysähdyksestä. Irtosin satulasta varmaan metrin verran mutta ei se menoa haitannut. Viimeisellä yrittämällä sentään pääsimme tehtävän kunnialla ja vähemmällä räpiköinnillä läpi.

Jekkukin kielsi tässä tehtävässä pari kertaa, mutta Merja sai sen kuitenkin uskomaan että yli on mentävä. Ellillä riitti vauhtia mutta se oli taas hienon näköinen pari Outin kanssa, ei Outia vauhdikkuus haitannut.

Loppuravissa ratsastajien naamat loistivat, ja ryskytimme menemään iloista ravia niin että maneesin takaovikin alkoi siitä töminästä nitisemään. Tädeissä (ja Katissa ja Helmissä) on massaa – ja voimaa :)

Yhtä iloisia ratsastuskertoja muillekin, toivottaa Salla