Kiipesin tiistaina vaihteeksi Karinan selkään. Karina on tätiratsastajan unelmaratsu, kilttinä hevosena se ottaa tyynesti vastaan rapsutukset ja silitykset ja paijailut, tästä tädit tykkäävät J. Muut hevoset tuntuivat sen sijaan olevan aika äkäpäisellä päällä tallissa.
Joskus 80-luvulla (kyllä!) olin Raadelman ratsastuskeskuksessa kesäleirillä. Siellä oli monen suosikkihevonen nimeltä Nice and Easy, ja se todella oli nimensä veroinen ratsastaa. Karina on myös nice and easy – and a bit lazy… en ole koskaan saanut sitä koottua ryhdikkääksi, nytkin se liikkui kaula niin pitkänä että näin sen otsatukkalirtin selästä käsin. Mutta mukava se oli.
Aloitimme tunnin ratsastamalla kahdeksikkoa kevyessä ravissa. Kertaakaan emme törmänneet keskihalkaisijalla. Otimme alkutuntiin myös laukkaa, molemmissa päädyissä piti ratsastaa laukkaympyrät ja sitten taas ravissa kahdeksikolle. Kaikki laukkasivat missä pitikin, Elli olisi halunnut laukata kahdeksikotkin. Olemme tykänneet siitä että jo alkutunnista on laukkailtu, hevoset ja ratsastajat vertyvät paremmin.
Teimme vielä väistöjä käynnissä ja ravissa diagonaalilla. Aikas hyvin onnistui kaikilta, ainakin pienen hiomisen jälkeen. Koskapa kaikki hevoset osasivat käyttäytyä hienosti, äidyimme suunnittelemaan rentoutus- tai meditaatioharjoitusta silmät kiinni. Mutta ei, niin senioreja emme vielä ole että pitäisi ottaa nokoset kesken tunnin.
Kaikille pääsiäisen kursseille ja kisoihin osallistuville onnea ja menestystä matkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti