Ilmassa oli ylimääräistä jännitystä ja intoa ennen tiistain tuntiamme, kun Heidi piti lupauksensa laittaa tädit (+ Katin ja Helmin) hyppäämään. Jännitys jo meinasi kyllä vaihtua kauhuksi, kun pääsimme maneesiin saakka ja huomasimme että Heidi oli rakentanut sinne pienen radan.
Ratsastin Lissulla, joka jolkotteli alkutunnista laiskanoloisesti eikä hämmentynyt ympärillä olevista esteistä, toisin kuin ratsastajansa. Aloitimme pompahtelemalla toisella pitkällä sivulla olleen kavalettiparin ja pienen ristikkoesteen yli. Hyvin meni, kaikilla. Jatkoimme harjoitusta kun kavaletit käännettiin korkeammiksi ja ristikko kohennettiin pystyksi. Hyvin meni, kaikilla. Vähänkö olimme tyytyväisiä!
Mutta sitten harjoitus jatkui toisella pitkällä sivulla olleiden kahden ristikon ylittämisellä. Esteiden välimatka oli 5-6 laukka-askelta. Useimmilla ratsukoilla tehtävä sujui todella hienosti, kuten Eijalla ja Dinolla, Teijalla ja Ansalla ja Sarilla ja Lentulla vaikkapa. Myös Hani intoili hienosti tehtävän läpi Katin kanssa.
Meikäläinen ei vaan meinannut Lissun kanssa selviytyä toisen esteen yli ollenkaan, se kielsi ja koikkelehti esteen ohi, yli päästiin vasta kun lähestyttiin estettä ravissa. Kerran Lissu päätti pysähtyä ensin esteen eteen ja hypätä sen yli vasta pitkän harkinnan jälkeen, siis suoraan pysähdyksestä. Irtosin satulasta varmaan metrin verran mutta ei se menoa haitannut. Viimeisellä yrittämällä sentään pääsimme tehtävän kunnialla ja vähemmällä räpiköinnillä läpi.
Jekkukin kielsi tässä tehtävässä pari kertaa, mutta Merja sai sen kuitenkin uskomaan että yli on mentävä. Ellillä riitti vauhtia mutta se oli taas hienon näköinen pari Outin kanssa, ei Outia vauhdikkuus haitannut.
Loppuravissa ratsastajien naamat loistivat, ja ryskytimme menemään iloista ravia niin että maneesin takaovikin alkoi siitä töminästä nitisemään. Tädeissä (ja Katissa ja Helmissä) on massaa – ja voimaa :)
Yhtä iloisia ratsastuskertoja muillekin, toivottaa Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti