Voltteja Jekun kanssa

Heti alkuun muistutettakoon, että osallistukaahan sivustollamme olevaan kyselyyn liittyen ratsastamisen harrastamiseen. Linkki kyselyyn löytyy sivun vasemmasta reunasta. Ja parhaan tunti- ja yksityishevosen äänestys on myös käynnissä, äänestyslaatikko lipukkeineen löytyy saunalta.

Ratsastin tiistaina Jekulla, joka oli koko tunnin ihan kohtuullisen mukava. Aloitimme tunnin tekemällä voltin ravissa aina pitkän sivun alkuun, ja pitkällä sivulla tehtiin siirtymä käyntiin. Sitten siirryimme voltin jälkeen tekemään pitkällä sivulla avotaivutusta ravissa. Jekun kanssa on kiva tehdä volttiharjoituksia, siinä pääsee paremmin sen ”ympärille”, eikä meno ole sellaista urakiitoa. Avotaivutus oli sen sijaan melkoista pungertamista, aika hatara oli suorituksemme mutta sinne päin kuitenkin.

Laukat otettiin mukaan niin että voltti tehtiin laukassa, ja avotaivutusta piti myös tehdä laukassa. Paitsi minun ja Jekun, otin tavoitteeksi että saan sen laukassa myös voltilta ulos, ja peräti kaksi kertaa tässä onnistuinkin… mutta muut onnistuivat laukkataivutuksessa oikein hyvin, erityisesti Retu oli hirmu hienon näköinen. Samaten silmäilin välillä Hania, joka ei ole aiemmin tunnillamme ollutkaan, senkin meno näytti sujuvalta.

Yäk miten pimeää oli kävellä maneesiin ja takaisin, vielä purevassa tuulessa. Tulisipa nyt sitä lunta kuten on ennustettu, niin tallin piha olisi vähän valoisampi sitten. Ja sopisi valkoinen maisema myös tuleviin pikkujouluihin – hauskaa pikkujoulua kaikille juhlimaan lähtijöille!

t.Salla

Ansan kanssa touhottamassa

Tiistain tunnilla oli ruhtinaallisen vähän ihmisiä eli 5 ratsukkoa. Sain ratsukseni Ansan, ja seurustelin sen kanssa karsinassa pitkän tovin koska se oli seurustelutuulella J, aika ihkua.

Vaikka ratsukkoja on vain kourallinen, on täysin mahdollista ja meidän kohdalla vieläpä erittäin todennäköistä, että kaikki ovat kuitenkin samalla kentän (lyhyellä) sivulla huonoin etäisyyksin. Ainakin alkuravissa pystyimme kuitenkin välttämään tämän.

Alkuverkan jälkeen siirryimme tekemään väistötehtävää. Lyhyeltä sivulta piti ensin katkaista kulma pitkää sivua kohti, ja etujalkojen osuessa pitkälle sivulle piti takaosaa väistää uran sisäpuolelle aina peilille saakka. Johan tuli ruuhkaa, ainakin välillä, eikä oikea tiekään löytynyt ongelmitta. Ansa sen sijaan teki käynnissä väistöt ensin täysin ongelmitta, mutta jotenkin onnistuin tyrimään hyvin alkaneen harjoituksen.

Raviin siirryttäessä Ansa jolkotti mielellään eteenpäin kuuntelematta väistöapuja, tai tunki liian lähelle seinää, tai pyrki sitten siitä poispäin ja liikaa irti uralta, riippuen siitä miten yritin tilannetta korjailla. Höh. En saanut sitä juuri pätkääkään kootuksi, vaan painoa oli käsillä noin 10 kg per ohja. Ja jos käsilläni on painoa niin pohkeeni irtoavat kyljistä, sama ongelma kaikilla hevosilla jotka painavat kädelle. Istuntakurssille olisi siis tarvetta… ja vatsalihaksille!

Väistön jälkeen nostimme vielä laukan, ja Ansalla oli kova työ malttaa mielensä laukannostossa. Se hoksasi äkkiä että mistä kohdasta laukka nostetaan, ja tänttäsi sitten kaula vinossa vauhtia kiihdyttäen, ei ollut helppoa saada sitä tasoittumaan. Onneksi tunnin lopuksi teimme vielä koko uralla laukannostoja omaan tahtiin, ja sitten nostot onnistuivatkin, kun Ansan eikä minun tarvinnut jännittää nostoa tietyssä kohdassa.

Sujuvaa viikkoa toivottaa Salla

Heppaterapiaa

Olin eilen tiistaina poikkeuksellisesti jo viiden tunnilla, koska oma tuntimme oli peruttu vähäisen osallistujamäärän takia. Koskapa takana oli mitä ikävin työpäivä, tuli heppaterapia todelliseen tarpeeseen.

Ilahduin kun sain tunnille Jekun, koska ajattelin että saan siitä rapsutus- ja hellimiskaverin. Lähestyinkin sitä iso hali –asenteella, mutta kuinkas kävikään. Jekkua ällötti tunteellinen täti, se veti korvat luimuun ja yritti näykkiä ja vieläpä uhkaili potkuilla, ensin etujalalla ja sitten takajalalla. Olin ihan hölmistynyt moisesta ökköttelystä, Jekkuhan on ollut niin ystävällinen. No, aikansa se yritti pomottaa mutta luovutti sitten.

Tunnilla teimme pituushalkaisijalla siirtymiä käynnistä raviin, ja takaisin käyntiin. Sitten pitkällä sivulla piti käynnistä nostaa laukka. Askeleita piti laskea, tosin olen tässä niin huono etten nytkään muista montako askelta piti ravata ja montako laukata. Jekun kanssa laukannostot vaativat keskittymistä, se oli kovin innokas nostamaan laukan ja nosti kovalla tohinalla helposti väärän laukan, joka sitten kuitenkin lopahti kesken kaiken.

Ida neuvoikin, että Jekun kanssa on oltava tarkkana jotta se on suora ennen nostoa, ja sitten asettuu kunnolla laukannoston puolelle. Onneksi lopulta saimme oikeat laukat nousemaankin, muistan kyllä miten kesällä tahkoin sen kanssa vastalaukkaa joka ei onnistunut sitten millään.

Pasi näytti ihmeen reippaalta koko tunnin, sen ratsastaja oli tosi tyytyväinen. Retu taas säikkyi hieman maneesiin tulleita yksityisratsukoita, ja tänttäröi myös matkalla takaisin talliin, mutta malttoi kuitenkin kuunnella taluttajaansa. Tallissa avustimme Tuulikkia Karinan varustamisessa, ihan omaksi iloksemme kun Karina oli niin herttainen karsinassa. Outikin pääsi suurimmasta harmituksestaan Karinaa silitellessään, hän kun ei ollut tietoinen tunnin peruutuksesta ja jäi näin ilman viikoittaista ratsastusta.

terkuin Salla

Iloinen Elli

Voi tätä marraskuun pimeää ja kuraa, tallin piha oli säkkipimeä kun talutimme hevoset maneesiin kuuden maissa, kuralätäköitä väistellen. No, onneksi sentään on maneesi käytössä, muuten ratsastusharrastus vaatisi erityistä erähenkisyyttä tähän vuodenaikaan.

Meitä oli tunnilla vain 6 ratsukkoa, joten maneesissa tuntui olevan hyvin tilaakin. Ratsastin toistamiseen Ellillä, joka tällä kertaa käyttäytyi tallissa todella nätisti. Se oli suorastaan seurustelutuulella, joten sen harjaaminen ja varustaminen oli vaihteeksi leppoisaa. Satulan laittaminen nyt tietenkin harmitti, mutta ei sekään kovin paljoa.

Teimme koko tunnin harjoituksia pääty-ympyröillä. Ensin tehtiin käynti-ravi-siirtymisiä ja sitten käyntiosuuteen lisättiin väistöä, takaosaa piti väistää sisälle. Itselläni oli tässä hahmotusvaikeuksia oikeaan kierrokseen, vasemmalle alkoi sujumaan paremmin. Joskin hevosen kaulan suorana pitäminen oli molempiin suuntiin haasteellista.

Laukkasimme pääty-ympyröillä pitkän aikaa, Ida sanoi että niin kauan laukataan kunnes kaikki laukkaavat yhtä aikaa... Ellin kanssa laukkaaminen on aika lailla helpompi asia kuin vaikka Pasin – Eija joutui tekemään kaikki kommervenkit saadakseen Pasin ylläpitämään laukan. Eikä samalla ympyrällä ollut Retukaan niin kovin vauhdikas ollut. Luulen että poltin paljon vähemmän kaloreita Ellillä J vaikka sekin oli vähän tahmeampi kuin yleensä.

t. Salla