Tiistain tunnilla oli ruhtinaallisen vähän ihmisiä eli 5 ratsukkoa. Sain ratsukseni Ansan, ja seurustelin sen kanssa karsinassa pitkän tovin koska se oli seurustelutuulella J, aika ihkua.
Vaikka ratsukkoja on vain kourallinen, on täysin mahdollista ja meidän kohdalla vieläpä erittäin todennäköistä, että kaikki ovat kuitenkin samalla kentän (lyhyellä) sivulla huonoin etäisyyksin. Ainakin alkuravissa pystyimme kuitenkin välttämään tämän.
Alkuverkan jälkeen siirryimme tekemään väistötehtävää. Lyhyeltä sivulta piti ensin katkaista kulma pitkää sivua kohti, ja etujalkojen osuessa pitkälle sivulle piti takaosaa väistää uran sisäpuolelle aina peilille saakka. Johan tuli ruuhkaa, ainakin välillä, eikä oikea tiekään löytynyt ongelmitta. Ansa sen sijaan teki käynnissä väistöt ensin täysin ongelmitta, mutta jotenkin onnistuin tyrimään hyvin alkaneen harjoituksen.
Raviin siirryttäessä Ansa jolkotti mielellään eteenpäin kuuntelematta väistöapuja, tai tunki liian lähelle seinää, tai pyrki sitten siitä poispäin ja liikaa irti uralta, riippuen siitä miten yritin tilannetta korjailla. Höh. En saanut sitä juuri pätkääkään kootuksi, vaan painoa oli käsillä noin 10 kg per ohja. Ja jos käsilläni on painoa niin pohkeeni irtoavat kyljistä, sama ongelma kaikilla hevosilla jotka painavat kädelle. Istuntakurssille olisi siis tarvetta… ja vatsalihaksille!
Väistön jälkeen nostimme vielä laukan, ja Ansalla oli kova työ malttaa mielensä laukannostossa. Se hoksasi äkkiä että mistä kohdasta laukka nostetaan, ja tänttäsi sitten kaula vinossa vauhtia kiihdyttäen, ei ollut helppoa saada sitä tasoittumaan. Onneksi tunnin lopuksi teimme vielä koko uralla laukannostoja omaan tahtiin, ja sitten nostot onnistuivatkin, kun Ansan eikä minun tarvinnut jännittää nostoa tietyssä kohdassa.
Sujuvaa viikkoa toivottaa Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti