Olin eilen tiistaina poikkeuksellisesti jo viiden tunnilla, koska oma tuntimme oli peruttu vähäisen osallistujamäärän takia. Koskapa takana oli mitä ikävin työpäivä, tuli heppaterapia todelliseen tarpeeseen.
Ilahduin kun sain tunnille Jekun, koska ajattelin että saan siitä rapsutus- ja hellimiskaverin. Lähestyinkin sitä iso hali –asenteella, mutta kuinkas kävikään. Jekkua ällötti tunteellinen täti, se veti korvat luimuun ja yritti näykkiä ja vieläpä uhkaili potkuilla, ensin etujalalla ja sitten takajalalla. Olin ihan hölmistynyt moisesta ökköttelystä, Jekkuhan on ollut niin ystävällinen. No, aikansa se yritti pomottaa mutta luovutti sitten.
Tunnilla teimme pituushalkaisijalla siirtymiä käynnistä raviin, ja takaisin käyntiin. Sitten pitkällä sivulla piti käynnistä nostaa laukka. Askeleita piti laskea, tosin olen tässä niin huono etten nytkään muista montako askelta piti ravata ja montako laukata. Jekun kanssa laukannostot vaativat keskittymistä, se oli kovin innokas nostamaan laukan ja nosti kovalla tohinalla helposti väärän laukan, joka sitten kuitenkin lopahti kesken kaiken.
Ida neuvoikin, että Jekun kanssa on oltava tarkkana jotta se on suora ennen nostoa, ja sitten asettuu kunnolla laukannoston puolelle. Onneksi lopulta saimme oikeat laukat nousemaankin, muistan kyllä miten kesällä tahkoin sen kanssa vastalaukkaa joka ei onnistunut sitten millään.
Pasi näytti ihmeen reippaalta koko tunnin, sen ratsastaja oli tosi tyytyväinen. Retu taas säikkyi hieman maneesiin tulleita yksityisratsukoita, ja tänttäröi myös matkalla takaisin talliin, mutta malttoi kuitenkin kuunnella taluttajaansa. Tallissa avustimme Tuulikkia Karinan varustamisessa, ihan omaksi iloksemme kun Karina oli niin herttainen karsinassa. Outikin pääsi suurimmasta harmituksestaan Karinaa silitellessään, hän kun ei ollut tietoinen tunnin peruutuksesta ja jäi näin ilman viikoittaista ratsastusta.
terkuin Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti