Voi tätä marraskuun pimeää ja kuraa, tallin piha oli säkkipimeä kun talutimme hevoset maneesiin kuuden maissa, kuralätäköitä väistellen. No, onneksi sentään on maneesi käytössä, muuten ratsastusharrastus vaatisi erityistä erähenkisyyttä tähän vuodenaikaan.
Meitä oli tunnilla vain 6 ratsukkoa, joten maneesissa tuntui olevan hyvin tilaakin. Ratsastin toistamiseen Ellillä, joka tällä kertaa käyttäytyi tallissa todella nätisti. Se oli suorastaan seurustelutuulella, joten sen harjaaminen ja varustaminen oli vaihteeksi leppoisaa. Satulan laittaminen nyt tietenkin harmitti, mutta ei sekään kovin paljoa.
Teimme koko tunnin harjoituksia pääty-ympyröillä. Ensin tehtiin käynti-ravi-siirtymisiä ja sitten käyntiosuuteen lisättiin väistöä, takaosaa piti väistää sisälle. Itselläni oli tässä hahmotusvaikeuksia oikeaan kierrokseen, vasemmalle alkoi sujumaan paremmin. Joskin hevosen kaulan suorana pitäminen oli molempiin suuntiin haasteellista.
Laukkasimme pääty-ympyröillä pitkän aikaa, Ida sanoi että niin kauan laukataan kunnes kaikki laukkaavat yhtä aikaa... Ellin kanssa laukkaaminen on aika lailla helpompi asia kuin vaikka Pasin – Eija joutui tekemään kaikki kommervenkit saadakseen Pasin ylläpitämään laukan. Eikä samalla ympyrällä ollut Retukaan niin kovin vauhdikas ollut. Luulen että poltin paljon vähemmän kaloreita Ellillä J vaikka sekin oli vähän tahmeampi kuin yleensä.
t. Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti