Alaskan kesä

Varmaan ikinä ennen ei ole käynyt niin, että kevätkauden viimeinen tunti ratsastetaan maneesissa. Mutta niin vain kävi, koska oli niin navakka tuuli, ettemme olisi kuulleet Idan opetuksesta yhtikäs mitään. Lehtiotsikoiden mukaan Suomessa on nyt kylmempi kuin Alaskassa, uskon kyllä.

Ihmettelimme tallissa uutta hevosta Belfastia, jota Sari pääsi heti kokeilemaan. Belfast oli todella kiltti karsinassa ja maneesiin talutettaessa. Koko tunnin se kulki kauniisti ja tasaisesti, Sari melkein liikuttui kyyneliin kun tykkäsi siitä niin kovin...

"Sasua" varustetaan

Alkukäynnit

Lissun selässä en kokenut ihan yhtä suuria tunteita (!), vaikka se suosikkiratsuni onkin. Aloitimme tunnin väistättämällä hevosten takaosaa pitkän sivun vieressä vuorotellen vasemmalle ja oikealle. Lissun peppu siirtyi kevyesti vasemmalle, mutta oikealle paljon kankeammin. Ravissa harjoitus olikin jo hankalampi, vauhti tuppasi hidastumaan väistöjen aikana matelevaksi.

Laukkaharjoituksessa pyrittiin kääntämään hevonen lyhyeltä sivulta suoraan pitkän sivun viereen ja pitämään hevonen suorana ja laukassa seuraavaa lyhyttä sivua kohti. Kuulostaa helpolta, ei muuten ole. Lissu oli laukannostoissa tosi tosi tahmea, ja koska laukkapätkät olivat lyhyitä niin emme päässeet oikein puusta pitkälle. Tiedän tiedän, olisi pitänyt heti käyttää raippaa takajalkojen aktivoimiseksi.

Hauskaa kesää kaikille!

t. Salla

Kesälissu

Tunnin jälkeen tehtävästä pienestä metsäkävelystä näyttää tulleen sekä hevosten että ratsastajien suosikkiharjoitus. Tiistaina meitä edeltävän tunnin loputtua kaikki hevoset olisivat menneet mielellään maastoon kävelemään. Ansa ja Reksi eivät ainakaan olleet uskoa silmiään, kun osa työkavereista pääsi metsään heidän jäädessä kentälle ahertamaan. Ansa pysähteli alkukäynnissä kysyvästi portin eteen, voiko todellakin olla niin että hän jää tänne kun muut downshiftailevat luonnossa?

Tunnilla ratsastimme aika suurta suorakulmion mallista kenttää, mahduimme näin paremmin koska meitä oli 9 ratsukkoa. Lämmittelyravien jälkeen teimme avotaivutusta ravissa Heidin edessä tallin puolella, ja laukkasimme sitten taivutuksen jälkeen melkein kierroksen taas seuraavan avotaivutuspätkän kohdalle.

Ratsastin Lissulla, joka oli alkutunnista tismalleen yhtä laiskistuneen oloinen kuin itsekin olin. Lissu lompsotteli uraa pitkin kyllästyneen oloisesti ja minä hengästyin puuskuttavaksi selässä. Heidi pisti sitten koko porukan nostamaan laukan yhtä aikaa (ei heti meinannut onnistua), ja laukkasimme hyvän aikaa kokouraa ja teimme koko rata leikkaan. Kaikki hevoset tuntuivat pitävän pidemmästä laukkapätkästä, ja Lissu ja minäkin piristyimme. Siitä oli hyvä jatkaa avotaivutusten tekoa, joka onnistui Lissun kanssa ihan kohtuullisesti, joskin hitaanlaisesti.

Tunnin jälkeen pääsimme kolmen tamman voimin metsään, Ansa tyytyväisenä myhäillen kärjessä. Heti maneesin jälkeen polun vieressä on mahtavat kissankellopuskat, jotka hohtavat sinisenä. Ja maljakentän takaosassa taitaa olla paljon mansikantaimia. Kovin oli kesäinen ja rentouttava fiilis!

t. Salla