Tällä viikolla muuten on meikäläisellä ollut
aikamoisia arjen haasteita. On työhankaluuksia, saunamökin lopputarkastus,
auton katsastus, hammaslääkäri (porataan!) – ja sitten oli tuo estetunti.
Vaan estetunnilla oli niin kivaa että tädit ja Helmi olivat
täpinöissään. Kysynpä vaan, että moniko tunti päättyy riemunkiljahduksiin? Nyt
siihen pisteeseen päädyttiin parin pienen pystyesteen siivittämänä.
Ensin siis laukkailimme kahden perättäisen pikkiriikkisen pystyn
yli, korkeutta oli ehkä 20 cm tai peräti 25 cm... Sitten meidän piti
ratsastaa 4 (edelleen ihan pientä) estettä peräkkäin mikä on ennenkuulumatonta
ja aivosoluille haastavaa. Yhden pystyn jälkeen kaarre oikealle, laukan vaihto
vasempaan kierrokseen ja sitten vielä kahden pystyn yli.
Niinpä siinä kävi, että ensin Merja unohti Lealla sen
neljännen esteen kokonaan ja minä unohdin pyytää Wildaa kaartamaan tarpeeksi
jyrkästi ja Eija unohti vaihtaa Karinan laukan. Minäkin unohdin vaihtaa laukan
tai en vaan pystynyt, kun Wilda mennä posotti väärässä laukassa ja esteet tuli
eteen ihan liian nopsaan.
Estekonkareita varmaan naurattaa tai tuskastuttaa tämä raportti, mutta jos
ylittää esteitä tai jonkin sortin puomikasoja kerran vuodessa niin onhan se
aina tapaus isolla T:llä. Kaikki kuitenkin laukkailivat
innolla puomipinojen ylitse. Merja Lealla ja menestynein hyppääjämme Helmi
Wenuksella kunnostautuivat erityisen nopsilla suorituksilla, ja Sari oli
onnessaan miten hienosti Sasu kuunteli tädin ajatuksia (ja tiätty apujakin).
Mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen on kivaa, kunhan se
tehdään maltillisesti ja turvallisesti, sanon minä. Nyt täytyy vaan irrottaa
hyttysiä hampaiden välistä ennen huomista hammaslääkäriä, niin leveä oli hymy
ja paljon hyttysiä syysillassa…
terkuin Salla
