Kesälissu

Tunnin jälkeen tehtävästä pienestä metsäkävelystä näyttää tulleen sekä hevosten että ratsastajien suosikkiharjoitus. Tiistaina meitä edeltävän tunnin loputtua kaikki hevoset olisivat menneet mielellään maastoon kävelemään. Ansa ja Reksi eivät ainakaan olleet uskoa silmiään, kun osa työkavereista pääsi metsään heidän jäädessä kentälle ahertamaan. Ansa pysähteli alkukäynnissä kysyvästi portin eteen, voiko todellakin olla niin että hän jää tänne kun muut downshiftailevat luonnossa?

Tunnilla ratsastimme aika suurta suorakulmion mallista kenttää, mahduimme näin paremmin koska meitä oli 9 ratsukkoa. Lämmittelyravien jälkeen teimme avotaivutusta ravissa Heidin edessä tallin puolella, ja laukkasimme sitten taivutuksen jälkeen melkein kierroksen taas seuraavan avotaivutuspätkän kohdalle.

Ratsastin Lissulla, joka oli alkutunnista tismalleen yhtä laiskistuneen oloinen kuin itsekin olin. Lissu lompsotteli uraa pitkin kyllästyneen oloisesti ja minä hengästyin puuskuttavaksi selässä. Heidi pisti sitten koko porukan nostamaan laukan yhtä aikaa (ei heti meinannut onnistua), ja laukkasimme hyvän aikaa kokouraa ja teimme koko rata leikkaan. Kaikki hevoset tuntuivat pitävän pidemmästä laukkapätkästä, ja Lissu ja minäkin piristyimme. Siitä oli hyvä jatkaa avotaivutusten tekoa, joka onnistui Lissun kanssa ihan kohtuullisesti, joskin hitaanlaisesti.

Tunnin jälkeen pääsimme kolmen tamman voimin metsään, Ansa tyytyväisenä myhäillen kärjessä. Heti maneesin jälkeen polun vieressä on mahtavat kissankellopuskat, jotka hohtavat sinisenä. Ja maljakentän takaosassa taitaa olla paljon mansikantaimia. Kovin oli kesäinen ja rentouttava fiilis!

t. Salla