Tiistai-iltana oli selkeä sää ja lähes 10 astetta lämmintä – melkein luulimme jo pääsevämme kentälle, uskomattoman nopeasti sieltä on lumi ja jää sulanut. Viime vuonna meidän tätiryhmämme oli ensimmäinen kentälle jalkautunut ryhmä, ja sekös vasta jännittävää oli. Sekä meidän että hevosten mielestä. Kaikki sujui kuitenkin ilman suurempaa draamaa, ja kentälle siirtyminen on aina jotenkin juhlavaa pitkän talvikauden jälkeen.
Ratsastin tiistaina jälleen Ellillä, ja nyt se oli kivempi kuin kertaakaan aiemmin. Teimme loivia kiemurauria molemmilta pitkiltä sivuilta siten, että kaaren keskellä (keskihalkaisijan kohdalla) ratsastettiin voltti. Sen jälkeen siirryimme tekemään koko kaaren pituisia väistöjä, takaosaa piti väistättää ulospäin. Käynnissä homma sujui kohtuullisen mukavasti, mutta ravissa olikin huomattavasti hankalampaa. Oli yllättävän vaikea istua suorassa ja pyytää hevosta väistämään kaarevalla uralla, kroppa kääntyi väkisin mutkalle. Pidän tällaisista harjoituksista, joissa täytyy ”pipertää” ja keskittyä tosissaan, silloin saa paremman kontaktin hevoseen.
Laukassa teimme edelleen kiemurauraa, eli kaari ratsastettiin laukassa mutta muuten ravattiin. Pientä innostumista tai ehkä paremminkin suivaantumista oli hevosilla ilmassa, Pasi yritti muutamaan kertaan koetella Merjan hermoja mutta Merja voitti ja Pasin pukkiyritykset jäivät vaisuiksi. Ansa taas oli äkäisellä päällä ja hermostui liian lähelle tupanneelle Jekulle potkaisemalla topakasti. Ansan selässä ollut Teija kommentoikin, että Ansa oli Nyytimäisen kiukkuinen, ja laukkaharjoituksessa kuumeni myös aika paljon. Hyvin harjoitus silti sujui ja Dino ja Reksikin käyttäytyivät hienosti.
Ensi sunnuntaina onkin harjoitusestekisat, täytynee saapua paikalle katsomaan. Ja me ratsastuskoulutiimiläiset pidämme vielä palaverin pääsiäisriehan järjestelyistä. Ilmoittautukaa ihmeessä joukkuekisaan ja ”yksilölajeihin”, hauskaa on varmasti!
terkuin Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti