Hyppäsimme aamuvarhaisella linja-autoasemalta alueen yhteiseen bussikyytiin, poimimme kyytiläisiä mukaan matkan varrelta ja köröttelimme täpötäydessä bussissa Tampereelle.
Perille päästyämme monet suunnistivat kohti Terhi Stegarsin kouluratsastusklinikkaa. Itse valitsin ohjelmasta Aira Toivolan ratsastuspilatesesittelyn. Toivolalla oli mukana esimerkkiratsukko, jota ohjeistamalla hän havainnollisti kertomaansa. Esittelyn perusteella innostuin pilateksen ratsastussovelluksesta, nyt kun pääsisi sitä vielä itse kokeilemaan.
Pilateksen jälkeen poimimme runsaasta ohjelmasta suomenhevosten jalostusoriesittelyn,Ypäjän Hevosopiston katrillin, estekisat ja valjakkoajokilpailun, joka osoittautuikin hyvin kiinnostavaksi ohjelmanumeroksi. Tätä ennen olin nähnyt valjakkoajoa lähinnä kuvissa, mutta laji näyttäytyi juuri niin hauskana ja hurjana, kuin mitä olin kuvista päätellytkin. Vaatii melkoista taituruutta, että kahden suuren hevosen parivaljakko pystyy tekemään tiukkoja kurveja ja laukanvaihtoja niin sujuvasti kärryineen päivineen. Kisassa oli mukana myös suloisenpulskea shettisparivaljakko, joka sai heti yleisön sympatiat puolelleen.
Ohjelmien välissä kiertelimme messuosastoa shoppaillen ja katsellen. Esillepanijoita ja myyjiä oli paljon, ja tarjolla oli monenlaista tuotetta ja palvelua shiatsusta pinkkiin kypärään. Ehkä erikoisin tuote, johon törmäsin, oli Kylämäen Hevostilan tammanmaidosta tehty hyväntuoksuinen kosteusvoide jota esittelijä tuikkasi käsiini kokeiltavaksi. Monen suosikiksi tuntui myös nousseen näytillä ollut shirenhevonen, joka saikin paljon rapsutuksia osakseen.
Päivän viimeisenä ohjelmana seurasimme Kari Vepsän ongelmahevosen maastakäsittelyä. Itseäni hieman harmitti, että ehdimme nähdä tästä vain aivan alkua. Esimerkkinä toiminut nuori Uuno-ori ei ehtinyt aikanamme uunoilla ollenkaan, vaan käyttäytyi melko mallikkaasti. Ehdimme kuulla ja nähdä vain Vepsän esimerkin käsittelijän tilasta, johon hevosella ei ole asiaa ilman käsittelijän lupaa. Uuno hoksasi aika nopeasti mistä oli kyse, ja olisi ollut jännittävä nähdä miten Vepsä hevosen kanssa jatkoi. Me emme kuitenkaan jääneet odottamaan Uunon reaktiota pyöröaitauksen viereen tuotuun lehtipuhaltimeen, vaan juoksimme bussille.
Seitesemän tuntia messuilla oli ohi yhdessä hujauksessa, kun mielenkiintoista nähtävää oli niin paljon. Päivä oli ihana virkistyspäivä rakkaalle harrastukselle, ja se toi mukanaan halun kokeilla kaikenlaista uutta hevosten kanssa.
Kiitos seuralle kyydin järjestämisestä. Varaan jo paikan ensi vuoden bussista!
Outi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti