Niin siis mihin tämä syksy oikein valui, jos kerran tiistaina oli viimeinen tunti ennen joulua? Sääkin on melkein samanlainen kuin juhannuksena, ei jouluksi uskoisi. Mutta toivotaan kovasti valkoisia lumihippuja maahan ennen aattoa, ehkä niitä vielä saadaankin.

Retu oli karsinassa osallistuvalla ja innokkaalla tuulella. Vähän jo aloin huolestua ennen tuntia, että jos sillä on sellainen (aika harvinainen) reuho-moodi päällä. No, EI ollut.

Tunnin jälkeen jäin oikein pohtimaan, että miten iso, laukkaamisesta pitävä hevonen voikin niin ”jäätyä” kun pyytää lisää laukkaa. Tai ravia. Että mitä teen niin väärin, että pohje- tai raippa-avulla on täysin päinvastainen vaikutus kuin mitä tarkoitin, vauhti hiipuu kun pitäisi sitä lisätä. Käpristynkö itsekin ja takerrun jaloilla hevoseen, mikä ottaa sitä rankasti päähän, vai onko Retu vaan hoksannut että lintsaaminen kannattaa aina koska aika harva ratsastaja jaksaa siltä vauhtia pyytää koko tuntia, kymmeniä kertoja yhden kierroksen aikana...

Tunti oli sinänsä oikein kiva ja leikkimielinen! Jokainen yhdeksästä ratsastajasta sai valita, mitä tehtäviä tehdään. Maneesissa oli muutamia puomeja ja tötteröitä siellä täällä, ja niinpä sitten teimme eri askellajeissa pujotteluja, väistöjä, kaarevia uria ja puomien ylityksiä. Paljon sitä ehtiikin yhden tunnin aikana tehdä.

Retu teki kyllä kaikki mitä pyydettiin, mutta kuin hidastetussa filmissä. Ansa taas olisi mieluusti tehnyt kaikki tehtävät täydessä vauhdissa, virtaa piisasi. Mutta joulumieltä Ansalla ei ihan hirveästi ollut, tämäkin viritys oli siitä lähinnä noloa:

Oikein mukavaa Joulun aikaa kaikille!

toivottaa Salla