Ratsastin tiistain tunnillamme jälleen Jekulla. Sää oli mitä ihanin, melkein tarkeni ratsastaa t-paidalla. Outi tietenkin pärjäsi toppi päällä mainiosti, mutta itse olen viluisempaa sorttia J
Tunnin piti Iida, joka jatkaa opettajanamme Heidin jäätyä äitiyslomalle. Aloitimme tunnin käynnissä tekemällä pysähdyksiä ja peruutuksia. Jekku taisteli aluksi pysähtymistä vastaan eikä ainakaan halunnut peruuttaa suoraan. Otin vanhat keinot käyttöön ja yritin sanoa miehekkäällä äänellä ”seis” – se tehosi heti…
Jatkoimme tuntia jakaantumalla pääty-ympyröille, joilla teimme siirtymisiä käynnistä raviin. Tarkoitus oli käyttää siirtymisissä lähinnä istuntaa ja painoapuja, mutta se ei meiltä Jekun kanssa oikein onnistunut, piti tehdä ihan vahvoja pidätteitä jos muut ravasivat ympärillä. Laukkaharjoitus tehtiin niin, että ensin ravattiin pääty-ympyrä jonka päätteeksi nostettiin laukka ja laukattiin kulman läpi ja pitkän sivun päähän. Harjoitus toimi hyvin vaikka meitä olikin kahdeksan ratsukkoa, jonottaa ei tarvinnut.
Jekun kanssa laukkaaminen meni taas äkkinäisiksi pyrähdyksiksi, ja se kallistui pahasti sisäänpäin kulmissa ja aluksi putosi myös kovaan raviin ennen kuin huomasinkaan. No, laukat sentään nousivat tosi hyvin (ilman miesmäisiä äänikomentoja), ja muutaman kerran sain sen menemään toivotulla tavalla. Jekku on oppinut hienosti toimimaan tunneilla, kun ajattelee sen viime kesän V5-vaihdetta ja kaahottamista. Harmi vaan että tällä kertaa se oli lopputunnista tosi tahmea ja jotenkin haluttoman oloinen, ei ollenkaan sellainen touhukas tömistäjä kuten yleensä.
Tunti oli tosi monipuolinen ja tehtäviin keskittyessä aika kului nopeasti. Iida antoi kaikille palautetta ja kiinnitti huomiota vähän erilaisiin asioihin kuin Heidi. Uuden opettajan myötä tulee varmaan mietityksi omaa ratsastusta vähän uudesta näkövinkkelistä.
Viikonloppuna onkin taas luvassa mitä parhainta viihdettä ratsastuksen ystäville, nähdään siis kisoissa!
terkuin Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti