Kylmästä säästä huolimatta olimme tiistaina kovin tyytyväisiä, kun pitkän maneesikauden jälkeen pääsimme kentälle ratsastamaan. Toivon mukaan maneesiin ei tarvitse enää palata – tai mistä sitä tietää kun tänään keskiviikkona näyttää tupruavan lunta jälleen. Kevät keikkuen tulevi, tosiaan.
Ratsastin jälleen Ellillä. Elli käyttäytyi karsinassa nyt maltillisemmin, kovasti se luimistelee ja uhkailee muttei sentään vinkunut kuin kumiankka kuten yleensä. Kerran muuten luulin Ellin vinkaisua karsinaan eksyneeksi hiireksi, ja kiljaisin ja pompin tasajalkaa – hiirihän on siis tosi pelottava eläin. Siinä sitten tuijotimme Ellin kanssa toisiamme, molemmilla pyöri silmät päässä järkytyksestä J
Liikuimme tunnilla isolla ympyrällä, ja ainakin aluksi piti pysyä toistemme lähettyvillä ylimääräisen härdellin välttämiseksi – kentällä olemiseen täytyy meidän kaikkien, myös ratsastajien, taas tottua... Heti aluksi pari mopopoikaa pärisytteli komiasti kentän ohi, se vähän kuohahdutti hevosia mutta aika vähän kuitenkin. Eiköhän hevosistakin ole mukavampi tehdä töitä raittiissa ilmassa, ne tuntuivat enemmänkin tyytyväisiltä kuin säikyiltä.
Teimme ympyrällä ravissa voltteja molempiin päätyihin. Ravivolttien jälkeen siirryimme nostamaan voltin jälkeen laukan, laukkaa jatkettiin seuraavalle voltille saakka. Tämän jälkeen laukkasimme pitkän aikaa ympyrällä ilman voltteja. Lopuksi vielä ravasimme koko kenttää ympäri jonossa ihan kentän reunoja pitkin. Hevoset käyttäytyivät todella hienosti, erityisesti ihmettelin miten hienolta Pasi näytti. Myös Dino, Irkku ja Lenttukin vaikuttivat kulkevan tyytyväisenä kauniissa muodossa. Sari tosin mainitsi Dinon olleen melkoisen laiska, tiedoksi vaan Dinon seuraaville ratsastajille.
Mukavaa viikkoa toivottaa Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti