Pääsiäismaanantai oli tänä vuonna poikkeuksellisen hauska – tallin kevätrieha onnistui mainosti! Yleisöä näytti olevan sopivasti, katsomo täyttyi mutta istumapaikkoja riitti useimmille. Enimmäkseen osallistujat vaikuttivat olevan tallin omaa porukkaa perheineen, mutta muutamia vierailijoitakin paikalla oli. Iso kiitos järjestäjätahomme aktiiveille, erityisesti Elinalle!
Joukkuekisa oli aika hilpeä, hevosina mukana olleet Irkku ja Jekku hämmästelivät mihin oikein olivat joutuneet J Harvemmin sitä tunnilla ollaan selässä väärin päin tai kuljetellaan suklaamunia lusikassa… kaikki tehtäviin osallistuneet hevosemme käyttäytyivät melkoisen hienosti erikoisessa tilanteessa, Reksikin oli ihan omanlaisensa pudottaessaan pari ratsastajaa selästään ja Karinaa kammotti ensin katsomopäädyn meteli. Toki yksityisratsukot veivät homman kotiin sekä nopeus- että tyylipistein… Harmikseni en ottanut ainuttakaan kuvaa pääsiäisriehassa, tässä niistä olisi ollut iloa muillekin.
Tiistain tunnillamme maneesissa hääri kahdeksan ratsukkoa. Sää oli niin kylmä ja tuulinen ettemme menneet kentälle, mutta varmaan pian on maneesikausi ohitse. Ratsastin Ellillä joka oli totuttuun tapaan reipas ja innokas ainakin laukkaamaan. Teimme pituushalkaisijalta väistöjä ravissa uraa kohti, ja uralle päästyä nostettiin laukka. Suunnan vaihduttua teimme väistön käynnissä, mutta laukannostossa innokkaimmat ratsut alkoivat kiihtymään, Ansakin ihan pomppi paikallaan kun olisi halunnut jättää mokomat väistämiset väliin ja loikata suoraan laukkatehtävään. Tunnin lopuksi laukkasimmekin pääty-ympyröillä jotta hevoset saivat laukata vähän pidempää pätkää.
Jäin tunnin jälkeen katsomaan hyppytuntia, joka olikin hyvää viihdettä J Hyppääjillä oli tehtävänä toisella pitkällä sivulla ollut pomppusarja, olisiko siinä ollut 5 tai 6 estettä ylitettävänä. Oli hauska katsoa miten eri tavalla hevoset tehtävään reagoivat. Ensimmäisinä juonesta saivat kiinni Jekku ja Lenttu, ne tulivat sarjan yli pehmeän näköisesti alusta alkaen. Elli kuumeni aika lailla ja Irkkukin näytti olevan tohkeissaan, hienosti niillä kuitenkin sujui. Lissun ja Oonan yhteistyö meinasi tyssätä aluksi kun Lissua ei jumppahypyt huvittaneet, mutta muutaman yrityksen jälkeen Oona sai sen mallikkaasti esteiden yli. Itse en kuuna päivänä olisi pysynyt selässä enää toisen pompun jälkeen, oli hevonen mikä tahansa...
Keväisin terveisin Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti