Ratsastimme tiistain tuntimme maneesissa, koska kenttä näyttää olevan rankoista sateista johtuen aika kurainen. Sain treenikaveriksi Jekun, jolla ratsastan aina mielelläni.
Aloitimme tunnin tekemällä käynnissä voltin pitkän sivun keskelle, ja voltin jälkeen ravattiin seuraavalle pitkälle sivulle. Aika pian siirryimme laukkaamaan koko uraa, ja päätyihin piti tehdä pääty-ympyrät. Aikamoista kiihdyttelyä Jekun kanssa… sain sen laukkaamaan kohtuullisen hyviä pääty-ympyröitä, mutta aina ympyröiltä tullessa homma levisi käsiin. Jekku laukkasi joko niin kovaa että oli sekunnissa seuraavan hännässä kiinni, tai sitten putosi kovaan V5-raviin.
Ida neuvoi tunnin lopuksi, että tuohon ongelmaan olisi auttanut nopeampi pohje, Jekku tarvitsisi enemmän pohkeen tukea laukatessaan ympyrältä ulos. Tätä en hoksannut ollenkaan, keskityin tietenkin vain pidättämään sitä koska vauhti yltyi. Jatkossa täytyy keskittyä nopeampaan pohkeeseen, jotta välttyisimme kiitoravilta ja muiden ratsukoiden ahdistamiselta.
Tunti oli siis tavanomaista rivakampi, mikä näkyi hikisinä mutta tyytyväisinä naamoina. Olimme niin uupuneita tunnin jälkeen että maneesin ja tallin välimatkakin tuntui kymmeneltä kilometriltä. Tässä uupuneet mutta iloiset ja äänekkäät "tädit":
Kuten kuvasta huomaatte, Heidi kävi treffaamassa meitä vauvan kanssa. Vauva oli tietenkin pieni ja sievä kuin norsun korva, ihana tumma peikkotukka pikkiriikkisten kasvojen ympärillä. Vaikka ei hän edes ole mitenkään pieni ikäisekseen, mutta meistä kuitenkin hän oli ihan mini. Laitankin tähän aika söötin kuvan vauvasta:
Olen kovasti yrittänyt kunnostautua puhelimeni kameran käytössä, jotta saisin tänne välillä jotain somisteita. Niin, vauva on somiste mutta ylempi kuva on enemmänkin hmmm, jotain muuta. :)
Mukavaa viikkoa, hauskoja ratsastustunteja muillekin t.Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti