Tiistain tunnillamme nautimme lämpimästä elokuisesta illasta – jopa kaltaiselleni vilukissalle tuli megahiki heti alkuverryttelyssä. Ratsastin jälleen Lentulla, joka oli taas oikein mukava mutta ei ihan yhtä mukava kuin viime viikolla. Nyt se viskeli päätään vimmatusti, ajattelin jo että lyömme kohta sen kanssa viisaat päämme yhteen ja pyörrymme molemmat.
Aloitimme tunnin ratsastamalla ravissa pääty-ympyröitä, ympyröillä piti sitten hidastaa käyntiin neljän askelen ajaksi. Tästä siirryimme tekemään laukkaharjoitusta siten että ensin käveltiin pitkän sivun alkuun voltti ja käynnistä laukannosto pitkällä sivulla. Laukka-askelet piti laskea, ja täytyy sanoa ettei kukaan juurikaan onnistunut saamaan samaa lukemaa kuin Ida… harjoitus taisi ylittää kapasiteettimme siltä osin. Kun ensin pitää suoristaa hevonen, tehdä laukannosto ja varmistaa että on oikea laukka niin johan siinä viitisen laukka-askelta ehtii mennä ennen kuin muistaa laskea J
Uusi Retu oli tunnillamme, ja Teija kertoi sen olleen oikein kiva, joskin ravissa laiska. Laukka sillä oli kuulemma todella hyvä istua, ja laukkaamisen jälkeen se piristyikin ja liikkui virkummin. Teijan mukaan Retu vaikutti niin rauhalliselta tapaukselta, ettei olisi hätkähtänyt vaikka helikopteri olisi laskeutunut kentälle. Ihastelimme Retun ystävällistä käytöstä tallissa, korvat hörössä se seurusteli kanssamme.
Pasi aiheutti Sarille ylimääräisiä sydämentykytyksiä, ei kuitenkaan pukittelun tms takia vaan olemalla tahmeista tahmein. Ulospäin meno kyllä näytti hyvältä, mutta Sari joutui tekemään töitä yhtä paljon kuin jos olisi itse juossut koko tunnin. Jos siis haluat polttaa kaloreita ja hengästyttää itsesi piippuun niin ei kun Pasin selkään…
Eli jälleen saatiin tädit väsymään sekä fyysisesti että henkisesti – ja kivaa oli kuten aina!
Aurinkoisia päiviä t.Salla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti